Mäntylä Juha Älä ryhdy vieraan leikkiin

Älä ryhdy vieraan leikkiin on Juha Mäntylän toinen rikosromaani ja samalla itsenäinen jatko-osa yksityisetsivä Teemu Jurkan tutkimuksissa.

Älä ryhdy vieraan leikkiin on konstailematon, kotimainen dekkari. En ole lukenut tekijän aiempaa dekkaria Punatukkaiselle tytölleni tai edes ko. kustantamon julkaisuja. Mäntylä nappasi täydet pisteet aloituksellaan:

Maailman kaunein nainen istui vierelläni.

Radiossa soi Bill Withersin Ain’t No Sunshine.

 Mielentilastani riippuen tuon laulaa Joe Cocker tai Bill Withers, jälkimmäinen, kun puhelimeni soi.

Luen dekkarigenren kirjoja monipuolisesti, mutta en välitä ns. kovaksi keitetyistä dekkareista eli raja menee jossain noirin suunnalla. Kotimaisia dekkareita luen vähän, sillä minulla ei ole niissä edes suosikkia. Ehkä Tabet, aito Sariola, Arhippa sekä Tenhunen. Sen sijaan skandinaaviset naiset ja Henning Mankell miellyttävät. Riippuen lukutilanteesta tartun myös tarjottuihin kirjoihin, mutta elämäkertoja, historiikkeja, runoja tai novelleja en ota luettavaksi. Minun kanssani kannattaa huomioida, että luontokuvauksia en jaksa lukea tai silloin kannattaa ihan vakavissaan lukea esittelytekstini blogissa.

 Tapahtumien miljöö on Porissa ja Merikarvian seudulla ja välillä piipahdetaan myös Hämeenpuistossa Tampereella ja Hervannassakin. Älä ryhdy vieraan leikkiin alkaa yksityisetsivä kaverusten muistellessa vuosia sitten tapahtunutta juttua, joka sitten johti Jahnukaisen erakoitumiseen  piilopirttiin.

Tarina käynnistyy eräänä perjantaina, jolloin on 13. päivä ja yksityisetsivä Matti-Juhani  Jahnukainen myöhemmin myös alias  Raimo Makkonen on ostoksilla porilaisessa vaatetusliikkeessä. Liikkeestä poistuessaan hänen puhelimensa soi takin taskussa tai itse asiassa puhelin ei ole hänen eikä takkikaan. Eihän hänellä ollut edes takkia mukanaan, vaan sovituskopista oli lähtenyt vieraat varusteet mukaan. (Kirjan nimi lienee tämän episodin perua eli puhelua ei olisi pitänyt vastaanottaa tai saati ryhtyä leikkiin.) Tästä käynnistyy tiivis tapahtumien ketju, johtotähtenä Operaatio Musta Kissa. Liikemies Johan Enqvist löytyy kuolleena omistamansa huvilan terassilta Merikarvialla ja Jahnukainen saa palkkion hoitamastaan keikasta. Muistinmenetyksistä kärsivä Jahnukainen ei kuitenkaan tunnista itseään keikasta, mutta rahoista hän nautiskelee. Vankilasta vapautunut Peter Johansson osoittautuu ihmeen pitkävihaiseksi mieheksi, tosin vankilaan tämä päätyi Jahnukaisen suosiollisella myötävaikutuksella.

Tapahtumiin mahtuu Jahnukaisen omatkin hautajaiset. Harvoin sitä kukaan seuraa omia hautajaisiaan näin läsnä olevana:

Laskin oman asetelman haudalleni ja jäin seuraamaan tilannetta. Hukkanen seisoi tyytyväinen virne suussaan aivan vanhempieni takana. Teki mieli mennä hakkaamaan se mies samaan kuoppaan arkun kanssa.

Ja sitä on hyvin yksin sen jälkeen: Kuolemanjälkeinen elämä oli hyvin samanlaista kuin aikaisempi elämäni. Eroa oli vain se, että minulla ei ollut ketään ystävää, jonka kanssa voisin lähteä kapakkakierrokselle. Kaikki ystäväni istuivat tänään kirkossa hiljaisina, vaitonaisina, surullisina, kukaan heistä ei hymyillyt minulle.

Kirjan huumorinvire keventää tunnelmaa, vaikka ruumiita kertyykin. Mielestäni tarina toimii uskottavasti. Toivotaan, että oma äiti ja isä hautajaisissa eivät murenna tuota uskottavuutta.  

 Tapahtumien edetessä seuraan liittyy vielä Jahnukaisen kollega Teemu Jurkka. Kahden yksityisetsivän omapäiset toilailut käyvät porilaisen rikospoliisin Raimo Raution hermoille, vaikka tämä onkin jonkin sortin kaljakaveri Jahnukaiselle. Monta kerta kirjassa ollaan tajunnan rajamailla, ja vieraan kaupungin sängyn alustat ovat yllätyksellisiä.  

Koska Porissa ollaan, niin taustalla soi Jazz ja murhapaikka voi olla niin Pormestarinluoto kuin Kirjurinluoto. Poliisivoimiin saadaan apua Helsingistäkin, kun selvittämättömiä murhia kasaantuu ruuhkaksi asti.  Rikospoliisin Raimo Raution työmotivaatio ei ole parhain. Mäntylä näyttää, että mikään ammattikunta ei ole suojassa kun elämä painuu alas, pohjalle. Elämän syvissä vesissä uivat muutkin kuin vain rikolliset. Pidän Mäntylän rosoisen realistisesta otteesta elämään ja Raution hahmostakin. Liian usein nämä hahmot kuvataan kliseemäisiksi yli-ihmisiksi.

Kirjan opetuksena on, että koskaan ei saisi ryhtyä vieraan leikkiin tai ainakaan jäädä häviölle siinä, eikä kehenkään voi myöskään luottaa.  Chick-lit loppu toimii keventäjänä, mutta sen verran erikoinen ratkaisu se on, että sitä ei voi suositella. Tässä se toimii jopa hieman veijarimaisesti. Teksti on sujuvaa ja helposti luettavaa. Näkisin, että tästä saisi toimivan TV-sarjan. Tässä kirjassa on jotain samaa tunnelmaa kuin noissa alun suosikeissani. Nordbooksin ansioksi voi sanoa panostuksen ulkoasuun. Älä ryhdy vieraan leikkiin on ulkoasultaan ammattitaitoisesti toteutettu. Pidän etu- ja takakannesta. Kansi on Iines Partasen suunnittelema. Viihdyin tämän kirjan seurassa. Kirja ei ollut kauan vapaana sen käsistäni laskettuani, kun puolisoni tarttui siihen.

Juha Mäntylä Älä ryhdy vieraan leikkiin
Nordbooks 2014. Tekijältä. Kiitoksin.