Essi Tammimaa
Noaidin tytär
Otava 2013.
Kotikirjasto.
Noaidin tytär aloittaa saamelaiseen mytologiaan ja
lukiolaistytön arkeen perustuvan trilogian. Tammimaata (s. 1981) luonnehditaan
kulttuurialan sekatyöläiseksi.
Kuusitoistavuotias
Aura asuu kaksin isänsä kanssa Kellokosken sairaalan vierellä. Äiti on hävinnyt
Auran ollessa pieni. Isä on tiukkis ja yrittää suojella Auraa kaikin
mahdollisin tavoin. Salaperäisyys ja vaikeneminen äidin kohtalosta ylittävät
puhekynnyksen.
Syksyllä Aura
aloittaa lukion. Hän on tavallinen teinityttö, mutta hän näkee näkyjä, joissa
sudet ahdistelevat häntä ja saamelaissoturittaret seikkailevat. Aura kirjoittaa
näyistään kirjan, mutta kun se julkaistaan, hänet yritetään tappaa, koska
paljastuu että saamelaissoturitar Saga onkin oikea henkilö ja aikoo kostaa
heimonsa paljastamisen.
Kiristän tahtia ja sora ropisee jaloissani kuin kipinät. Äkkiä huomaan liikkuvia varjoja metsässä. ne lähestyvät molemmilta puolilta katulamppujen väliin jäävää pimeää musteläikkää, johon kohta saavun. Sydämeni alkaa hakata ja käteni täristä. Olen kuulevinani korpeavaa murinaa puiden välistä.Äkkiä kaikki se on totta. Näkyjeni laukkaavat sudet, jotka kääntyvät omistajiaan vastaan. Nyt ne vaanivat minua.
Aura karkaa
syksyllä kaverinsa Markuksen kanssa idolinsa Maailman reunalla –bändin konserttiin, jossa Auran ihailema bändin
laulaja Paju nostaa Auran lavalle. Auran tyttökaverit ovat tästä kateudesta
vihreitä. Paju osoittautuu olevan kotoisin Tulipuun Kodasta, jossa heimoa
johtaa Hirvikuningatar. Sieltä on myös kotoisin Auran äiti Risten ja Auran veri
on sekoittunutta, koska isä on etelänmaalainen. Aura joutuu uskomattomaan
seikkailuun pelastaakseen Tulipuun Kodan ja Saamelaissoturittaret.
Siniturkkinen susi päästää murinan, joka järisyttää rintalastaani. Tunnen sen suusta löyhivän kuuman hengityksen, joka haisee raadolle. Se on viimeinen asia, jonka tunnen. Ärähdys on merkki muille susille. Ne kaikki ponnistavat puiden välistä, varvikosta, varjoista ja laappovat kohti minua kulmankidat avoinna ja hampaat puukonterävinä. Siniturkkinen ponnistaa vahvoilla jalkalihaksillaan ja ponnahtaa hyppyyn minua kohti.
Tammimaa luo
kirjassaan aivan uudenlaisen fantasiamaailman, jota ei avata tarpeeksi.
Tapahtumat etenevät ilman selittelyä
aiheuttaen lopputuloksesta sekaisen. Yhtäkkiä Aura omaa yliluonnollisia
kykyjä. Olkoonkin, että tapahtumat liittyvät Auran näkyihin. Imettelen usein,
miksi kirjailijoiden pitää kertoa luonnosta, jos sitä ei osata. Esimerkiksi Auran
ensimmäisenä koulupäivänä koivun lehdet ovat keltaisia ja tippuvat, vaikka
miljöönä on Etelä-Suomi. Kirjan genre on teinityttöfantasiaa ja näin ollen
sopii parhaiten heidän luettavakseen.
Essi Tammimaa
Tulva
Otava 2016.
Kustantajalta. Kiitoksin.
Tulva on jatkoa kolme vuotta sitten ilmestyneelle Noaidin tyttärelle. Arvelen ilmestymistahtia hieman liian hitaaksi, jotta lukijan kiinnostus jaksaa säilyä jatko-osalle. Pahimmillaan
kohdelukijat ehtivät jopa kasvaa tällä välin pois lukijajoukosta.
Muutaman metrin päässä koski panee padon parkumaan, mutta siinä, missä minä seison, voi katsoa liikkumattoman veden sisään. Hurjaa virtaa ei voi nähdä pinnasta, se on lasityyni. Niin kuin muutenkaan elämässä, pinta ei kerro mitään.
Aura aloittaa
lukion toisen luokan. Muistot edellistalvesta piinaavat ja vesi Kellokosken
padon takana nousee. Mutta sitten näyt palaavat. Lisäksi toimittajat vainoavat
Auraa tämän suhteesta idoliinsa Pajuun ja saavat lööpeillään kaikki sekaisin.
Oven vieressä nojailee toinen jalka lungisti seinää vasten nainen, jonka kasvot peittyvät aluksi suureen vaaleajouhiseen lehmitytön hattuun. Hänellä on kuluneet nahkasaappaat, pitkä tunika ja pureskellut kynnet. Kun pääsen hänen kohdalleen, kohtaan jäänsiniset silmät, joiden sudenkeltaiset kehät vilkkuvat petomaisesti. Silmät eivät päästä minua otteestaan.
Kellokosken
tulvavaara johtuu Lapissa tapahtuneesta Suvivaaran katastrofista ja
kuolleista soturittarista, jotka nousevat järven pohjasta penäämään takaisin
maitaan saasteilta ja tuholta.
- Tämä ei ole ihmisetn työtä.
Muistan unieni kuolleet soturittaret. Metsän koura kaapaisee minua, ja astun taaksepäin, kompuroin. Haluaisin takaisin junaan.
- Minkä sitten?
- En ole varma, Saga sanoo. - Hajusta on vaikea saada selvää.
Tulva on yhtä sekava kuin trilogian ensimmäinen osa Noaidin tytär. Tapahtumat ja
henkilöt poukkoilevat toisesta toiseen, välillä ei tiedä missä mennään. Juoni
tuntuu välillä olevan hukassa. välillä hukassa. Suomenkielelle vieraat sanat
myös kummastuttavat, mikä tarve niitä on luoda? Silti kirjan juoni ja tarina olivat mielenkiintoiset. Mytologian osuus oli
mukavaa luettavaa.
Itse tykkään kaikesta mytologiaan liittyvästä, mutta sen kirjoittamiseen todella tarvitaan taitoa jotta juoni vie ja tuntuu " todelta". Laittetaan harmintaan, ja näitä nuorillekin tarkoitettuja kirjoja voi hyvin lukea minunkin ikäinen jos se mytologiaosuus vain on parempi kuin hyvä! :)
VastaaPoistaNiin minäkin pidän kasveista ja mytologiasta, mutta kirjailijan pitää hallita ne. Niitä ei voi käsitellä mutu-otteella. Paula Havaste ja Anneli Kanto tekevät hyvän pohjatyön ja monet nuoremmat myös.
PoistaHyvin ja kattavasti arvioitu. Ja todella hyvä tuo huomio liian pitkästä ilmestymisaikavälistä! Tuli mieleen, että olisiko minulla jopa hyllyssäni tuo Noaidin tytär. En kyllä ole sitä vielä lukenut.
VastaaPoistaHieman petyin kirjaan, ehkä ilmestymisväliinkiin. Luen kuitenkin nuorisofantasiaa mielelläni eli tunnen genren omakseni.
Poista