Seita Vuorela Lumi

Seita Vuorela Lumi

WSOY 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Lumi oli viimeistelyä vaille valmis kirjailija Seita Vuorelan menehtyessä äkillisesti huhtikuussa 2015. Vuorelan ystävä ja kirjailijakollega Vilja-Tuulia Huotarinen on auttanut käsikirjoituksen viimeistelyssä kirjaksi.

Tarina kertoo iranilaisperheestä kylmässä pohjoisessa maassa. Teheran on ensimmäinen luku 15-vuotiaan Siamakin elämässä, mutta sieltä perhe lähti pois jo aikoja sitten. Ensin he menivät Turkkiin Ankaraan, jossa ei ollut ankaraa, sillä naiset saivat kulkea tukka vapaana. Siamak oli kuusivuotias tullessaan pohjoiseen maahan. Pohjoisen maan itäinen lähiö on toinen elämä. Molemmissa paikoissa on omat vaikeutensa. Siamak on päättänyt sopeutua, hän osaa soluttautua uuteen yhteiskuntaan. Erilaisuus näkyy ulos, mutta sitä voi helpottaa olemalla yksi muista.

Pohjoisen maan pääkaupunki on mun koti, sen itäinen laita, jota me kutsutaan kavereiden kesken Lähi-Idäksi, vaikka on sillä muitakin nimiä, Exit Paradise ihan vain esimerkkinä. Siinä kiteytyy olennainen. Ei tämä mikään väkivaltainen slummi ole, mutta aina välillä silti joku putoaa luotiin. Sillä tavalla itäinen vyöhyke muistuttaa Teherania. Sen etikettiin kuuluu, että itseään täytyy puolustaa.

Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan. Siinä on haastetta kokonaiseksi elämäksi. On tosi hankala päihittää kuollutta poikaa. Setä kuoli viisitoistavuotiaana, se oli kapinallinen ja rohkea.  Pohjoinen maa on koti ja mahdollisuus.  Siamak rakastaa lunta ja on kaukalon jäällä nopeampi kuin muut.

Jäähalli on ostoskeskuksen lähellä. Siellä me pelataan lätkää jäällä, jonka taitoluistelijat ovat pilanneet pirueteillaan. Lätkä on mulle tärkeää, sanoisinko että tärkeää, sanoisinko että tärkeintä.

Siamakin perheeseen muuttaa viisitoistavuotias naapurintyttö Atisha Iranista. Atisha on yhtäkkiä Siamakin kodissa, kintereillä seuraava riesa, jota pitää hyyssätä mukana. Atisha on huivipäinen tyttö, vieras tässä kylmässä maassa. Miten ihmeessä 15-vuotias voi sitoutua tuttuun tyttöön?  Tyttöön ihan ylipäänsä. Kuka haluaa tytön kaukalon laidalle tuossa iässä? Onhan se eri asia bailata tytön kanssa, heittää läppää ohimennen, mutta ei omaan arkeen mahdu vierasta.

Atisha on paennut maasta kielletyn bloginsa vuoksi. Atisha ei ole nähnyt lunta, mutta hän tuntee sadun Lumikuningattaresta, jonka suudelma totuttaa uhrinsa kylmään ja saa tämän unohtamaan mistä on tullut. Atisha kirjoittaa sadun mukailtua versiota. Atisha haluaisi, että  Siamak muistaisi omat juurensa.

Atishan blogi on suljettu ja niin on Omidinkin. He ovat kadonneet Facebookista ja Twitteristä niin kuin he ovat kadonneet kadulta ja kotoaan, verkosta samalla tavoin kuin läheistensä elämästä (joskaan eivät heidän mielestään). Blogin sisältö on kuitenkin tallessa, Atisha on säilönyt sen muistitikulle, kaikki Rubadehin kirjoitukset.

Lumi on koskettava tarina maahanmuuttajien lapsista, integroitumiseen aivan toisenlaiseen kulttuuriin, kasvamista täysin eri kansallisuuteen kuin vanhempansa. Fereshteh on tyytymätön tyttöön. Perheen äiti toivoi, että Atisha olisi pitänyt hänelle seuraa, että he puhuisivat Teheranista, muistelisivat kaupungin katuja, juhlia ja arkea, mutta Atisha löytää muutamassa viikossa paikkansa, jota on Fereshteh etsinyt kaikki nämä vuodet. Atisha ei halua moskeijaan, vaan opiskelee pohjoista kieltä.

Atisha viipyy heidän luonaan tulevat viikot. Kyse ei ole välttämättä pitkästä ajasta, hänen isänsä on sanonut, mutta kuulostanut niin epävarmalta, ettei Fereshteh pidä mahdottomana ajatusta, että tyttö on pois heidän luotaan kuukausia, vuoden, kaksi tai kolme.

Lumi on mielenkiintoinen tarina, arvioin tätä kirjaa lukiessani neljän-viiden tähden kirjaksi, mutta en pitänyt lopusta. Se toi mieleeni toisen kirjan alun ja pudotti tähtien määrän kolmeen. Alku ja loppu eivät olleet tasapainossa toisiinsa nähden, niin hyvin tarina kuvaakin toiseutta ja muukalaisuutta. Lopun tapahtumat käynnistyvät Siamin ex-tyttöystävän, Nooran, bileissä, kun Atisha joutuu pakenemaan sieltä ja saa peräänsä Siamakin ja Nooran. 

 Maahanmuuttajuuden lisäksi tarina osoittaa myös yhteydet lähtökulttuuriin, sillä tulijoilla on myös oikeus juuriinsa. Vuorela on tuonut Siamakin erilaisena, ja siihen hänellä on oikeutensa. Jokin minussa meni jumiin, kun rekkamies astui kuvaan mukaan. En päässyt enää takaisin tarinaan. Lumi on nuortenkirja, mutta se on  yhtä avartava myös aikuiselle. 

Blogeissa toisaalla: Kirjasähkökäyrä, MarikaOksa, Hannan kirjokansi