Kim van Alkemade Lapsi nro 8
Alkuteos:
Orphan nro 8
Suomentaja: Päivi Paju
HarperCollinsNordic 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Lapsi nro 8 on koskettava tarina orpolapsista. Tarina
kulkee eri aikatasoilla päähenkilön lapsuudesta aikuisuuteen. Kirjan lopussa
kirjailija kertoo, että tarinan pohjana on käytetty Hebrew Orphan Asylum -orpokodin tapahtumia 1900-luvun alussa New Yorkissa, ja myös
henkilöhahmoissa on todellisuuspohjaa.
Tarinassa kerrotaan Rachel Rabinowitzin elämästä nelivuotiaasta
nelikymppiseksi naiseksi. Eletään vuotta
1919, kun Rachel asuu perheensä kanssa New Yorkissa. Visha käy tyttärensä
kanssa isän työpaikalla viemässä tämän unohtamat eväät, mutta vierailu on kohtalokas
johtaen surulliseen tapahtumaan. Perheen tragediassa Visha-äiti kuolee
väkivallan seurauksena ja isä luistaa tiehensä. Rachel lähetetään veljensä
kanssa lastenkotiin, mutta muutaman vuoden ikäeron vuoksi heidät erotetaan, kun
sijaiskotia ei löydy.
”Teidän
talostanne, teidän tyttärenne, mutta entäs minun tyttöni?” Kova meteli toi
rouva Giovannin käytävään. Hän alkoi puhua italiaa tytön kanssa, joka alkoi
itkeä uudelleen niin, että kyyneleet valuivat hänen poskiltaan
pitsikaulukselle. Heidän sanansa, vieraskielinen pajatus, kiersi kehää Vishan
korvissa. Väri pakeni hänen kasvoiltaan. Hän esitti kysymyksen, johon tiesi jo
vastauksen.
Rachelin kohtalona on juutalaisten lasten lastenkoti
Amsterdam Avenuella. Tuolla Rachel
kohtaa lääkäri Mildred Solomonin. Tohtori Solomon suorittaa lapsilla
lääketieteellisiä kokeita altistaen Rachelin toistuvasti röntgensäteille. Tohtorin
motiivina on uran edistäminen, sillä naisena hänen on saatavia tuloksia pärjätäkseen.
Tutkimukset jättävät Rachelin kehoon pysyvät jäljet.
”Minun nimeni
on Rachel, olen jo sanonut sen teille. Mutta te ette välitä, vai mitä? Vieläkin
minä olen teille vain numero. Kaikki lastenkodin lapset olivat teille pelkkiä
numeroita.” Mietin herra Mendelsohnin hauraassa käsivarressa ollutta
tatuointia. ”Pelkkiä numeroita, niin kuin keskitysleireillä.”
Kaiken kokemansa keskellä Rachel on myös onnekas,
sillä hän pakenee aikanaan lastenkodista. Hän ei ole onnistunut jättämään
menneisyyttään taakseen, vaan kohtaa sen aikuisena uudelleen. Sairaanhoitajana hän tapaa hoitokodissa syöpää
sairastavan tohtori Solomonin. Rachel haluaa osoittaa lääkärille tämän tekemien
kokeiden seuraukset. Jossain vaiheessa Rachelin on tehtävä valinta koston
ja anteeksiannon välillä. 1950-luvun Yhdysvalloissa psykiatriassa väitettiin,
että homoseksuaalisuus oli psyykkinen sairaus, joka pystyttiin parantamaan
psykoanalyysillä ja terapialla. Tämän
takia aihe on myös tarinassa. Kim van
Alkemaden tarina on koskettava naistarina. Suosittelen.
