torstai 18. elokuuta 2016

Leeni Peltonen Valvomo - Kuinka uneton oppi nukkumaan




Leeni Peltonen Valvomo - Kuinka uneton oppi nukkumaan
Otava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Leeni Peltonen  on helsinkiläinen toimittaja ja viestintäyrittäjä. Peltonen on kirjoittanut kirjan Valvomo, joka perustuu omakohtaiseen kokemukseen unettomuudesta. Hän kertoo kirjassaan oman 25-vuotisen unettomuushistoriansa vaiheista.

Olen lukenut monia unioppaita, mutta niissä korostuu usein nukkumisen fysiologia ja unen tieteellinen kuvaus, mutta niistä olen lukenut ihan tarpeeksi opinnoissani ihmisen fysiologian osuuksissa. Peltosen Valvomo lähtee ongelman ytimestä liikkeelle, kun ei saa unta. Kirjan keskeinen ajatus on:
Herään taas 3.47 ja tiedän, että taistelu on alkamassa
Kellotaulu on nukahtajan vihollinen. Valvomo jakautuu kolmeen pääosioon: Havahtuminen, Tietoa ja Ratkaisuja.

Havahtumisessa
Ongelman tiedostaminen ja myöntäminen on ensimmäinen askel. Tärkeintä tässä osiossa on ymmärtää, että asia ei ole mustavalkoinen, eikä sama hoito tepsi kaikille. Lääkkeet eivät ole hyvä vaihtoehto jatkuvassa käytössä. Peltonen tuo hyvin esiin sen, että hän turvautui erilaisiin unilääkkeisiin, mutta päätti etsiä vaihtoehdon pillereille, pienensi annosta, kokeili eri valmisteita ja pidensi käyttöväliä. Hän turvautui niin työterveyslääkäriin, uniklinikkaan, unitutkijoihin kuin vertaistukeen. Valvottavat asiat vaihtelevat eri tilanteissa. Luova mieli keksii kyllä mietittävää ja stressaantuminen edesauttaa valvomista.
Unettomuuden määritelmä:

Unettomuudella tarkoitetaan toistuvaa vaikeutta nukahtaa, vaikeutta pysyä unessa, liian varhaista heräämistä aamulla tai huonolaatuista yöunta. Sairausasteista unettomuutta kutsutaan unettomuushäiriöksi, ja siinä unettomuus ilmenee vähintään kolme kertaa viikossa vähintään kuukauden ajan.

Unettomuus koetaan noloksi vaivaksi, josta ei pitäisi valittaa. Unilääkkeiden käyttö on häpeällistä. Jokaisen pärjäävän ihmisen pitäisi hallita stressinsä ja kyetä nukkumaan. Joulukuussa 2015 julkaistu Käypä hoito -suositus linjaa vahvasti käyttämään unettomuuden hoidossa lääkkeettömiä keinoja eli kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä. Ketään ei voi pakottaa nukkumaan, mutta nukkumattia voi auttaa. Kadotetun unen voi löytää uudelleen.
Lääkärit turvautuvat kuitenkin helpoimpaan vaihtoehtoon tarjoten ensin unilääkettä, sitten melatoniinia, sitten psyykelääkettä.  Sitten lääkäri orientoituu ajattelemaan jo seuraavaa asiakasta, kun tulostin syytää paperin ulos. Mikä työterveyshuolto huolehtii unettomista? Niiden oikeuksia on rajattu yhä tiukemmin akuutin sairastumisen tapauksiin ja muut kukin hoitaa julkisen sairaanhoidon piirissä. 

Tietoa
Itsestään huolehtiva löytää aiheesta jatkuvasti uusia kirjoja. Ne taitavat myydä hyvin. Lukijakunta on uskollista. Valvomossa tutustutaan unen kliiniseen maailmaan, tutkimukseen, unen tarpeeseen, unisykliin ja unen rakenteeseen. Minkälainen olisi sinun unipäiväkirja? Montako tuntia sinä tarvitset unta yössä per päivä? Missä muualla kuin sängyssä olet nukahtanut?


Yritin kuvitella itseni uneen, jotenkin simuloida nukkumisen tunnetta. Unikuvia, sinisiä hetkiä. Ajattelin aaltoja, soutamista, kuvittelin itseni veneeseen, yksin järvenselälle, mutta en onnistunut nukahtamaan. Ajatukset pyrähtelivät sinne tänne kuin västäräkki. Huomaamattani olin jo alkanut pohtia kuluvan viikon aikatauluja.


Ratkaisuja
Valvomossa Leeni Peltonen kertoo kantaneensa pitkään unilääkepurkkia mukanaan kaikkialle. Sitten hän päätti selvittää unettomuuden syyn ja nukkuu nyt hyvin ensi kertaa vuosiin. Kirjan alaotsikko Kuinka uneton oppi nukkumaan sisältääkin ratkaisun. Peltonen sai vaivalleen diagnoosin eli toiminnallisen unettomuuden. Unensaantivaikeudet ja heräilyt kesken yötä kuluttavat ketä tahansa. Hermoilu lisää stressiä, että jos en nukahda… jos minä herään… Osittain univaikeuksien hoitamista rajoittaa myös raha. Peltonen oli valmis uhraamaan muutaman tuhannen verran, mutta kaikille se ei ole mahdollista.

 Julkinen terveydenhuolto ei ongelmaan paneudu kuin kirjoittamalla reseptin, että ehkä seuraava lääkäri.  Kaikeksi onneksi omalääkäristä on luovuttu monin paikoin, sillä vastuun ottaminen potilaasta on ajan hukkaa ja kuormittaa lääkäriä. Jokainen tiedostaa univaikeuksien keskellä lääkkeiden riippuvuuden, huonon unen, mutta kierrettä on miltei mahdoton pysäyttää, joten Valvomo on erityinen apu ongelman kanssa painiskelevalle.  Unettoman yö on pitkä, kun taas nukuttu yö on hyvin lyhyt.

 En ollut erityisesti kiinnittänyt huomiota iltapalaan. Nyt tein sen, sillä halusin varmistaa, että verensokeritasapainoni olisi hyvä läpi yön. Koska söin päivällisen usein vasta seitsemän kieppeillä, en tarvinnut kuitenkaan kovin tuhtia iltapalaa. Kaiken oppimani jälkeen keräsin hyvän unen iltapalaani hitaita hiilihydraatteja, proteiinia, hyvälaatuisia rasvoja ja herkullista makua. Kaivoin esiin lempigranolani reseptin. Nyt otin sen iltarutiiniksi.


Peltosen ongelma on hyvin tuttu itsellenikin. Tosin havahduin unettomuuteen vasta muutamia vuosia sitten, sillä aiemmin olin täydellinen nukkuja. Parhaimmaksi keinoksi olen kokenut lukemisen, että luen tunnin verran ennen nukahtamista. Itselleni vaikeinta on nukahtaminen, sillä en heräile valvomaan edelleenkään.  Liian lyhyeksi jäävä yöuni väsyttää aamulla. Sen sijaan pitkitän nukahtamista ajattelemalla seuraavan päivän tehtäviä ja tietenkin suunnittelen tehtäviäni. Valvoessani kadehdin jopa puolisoni unta tai kilpailen nukahtamisesta, kärsin jopa Maagin tuhisevista unenlahjoista (persialaiseni, joka jakaa tyynyni). Arvioisin, että kerran  viikossa nukun huonosti ja normaalisti max 6 - 7 tuntia yössä. 

 Peltonen kiteyttää hyvin, että teini-iän kynnyksellä valvoin koko yön, kun suunnittelin mielessäni villatakkia, jonka aioin neuloa. Mielenkiintoinen suunnittelu ei väsytä. Toisaalta jännittävä dekkari ei tuo unta.


Valvomossa on hyvä lainaus Paul Austerin Talvipäiväkirjasta:  Vaan mitäpä tehdä keskellä yötä, kun olet herännyt kello kahden ja neljän välillä aamulla, käynyt pitkäksesi kirjaston sohvalle etkä saa enää unen päästä kiinni? On liian myöhäistä lukea, liian myöhäistä avata televisio, liian myöhäistä katsoa elokuvaa, ja niin sinä makailet pimeässä ja mietit, annat ajastusten mennä mihin ikinä ne haluavatkin.  Toisinaan sinua lykästää ja onnistut saamaan haltuusi jonkun sanan tai henkilöhahmon tai kohtauksen parhaillaan työstämästäsi kirjasta, mutta paljon useammin huomaat ajattelevasi menneisyyttä, ja kokemus on osoittanut, että silloin kun ajatukset kääntyvät menneisyyteen, ne tahtovat olla synkkiä.

Unettomuuteen voi saada apua. Leeni Peltonen on perustanut myös Facebook ryhmän Nuku paremmin sekä nukuparemmin.fi – verkkosivuston. Suosittelen niin kirjaa, sivustoa kuin suljettua ryhmääkin.

Blogeissa toisaalla:  Kirjakaapinkummitus

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Itse olen nukkunut huonosti jo vuosia. Vähintään 10. Nykyään harmittelen että pyysin siltä "pahalta" omalääkäriltä apua vasta viime vuonna. Loppusyksystä olen käyttänyt nukahtamislääkettä, melatoniinilla ei ollut mitään vaikutusta ja ensimmäinen mielialalääke toi avun noin kolmeksi kuukaudeksi. Sitten se lakkasi ykskaks vaikuttamasta. Tätä jälkimmäistä olen käyttänyt nyt noin 7-8 kuukautta ja olen sen kanssa siinä ajatuksessa, että tiedostan kyllä a) etten saisi käyttää sitä loputtomiin b) että olen siitä tietyllä tapaa riippuvainen koska en usko että osaisin nukahtaa ilman (joskus en nukahda edes sen kanssa kuten kävi viime yönä, mutta useimmiten onnistun) mutta c) olen kuitenkin niiiiin onnellinen siitä että pystyn nykyään nukkumaan yöllä pimeän aikaan enkä ainoastaan kolmelta iltapäivällä, etten halua luopua lääkkeestä ja palata entiseen. Ehkä nämä kirjat alkavat jossain vaiheessa kiinnostaa, tutkia mitä vaihtoehtoja olisi tarjolla, mutta nyt ei vielä ole se hetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä valvoin viimeksi su-ma välusen yön. Muutin itse paperini Helsinkiin, kun se tuli luvalliseksi. Sain omalääkärin ja asiointi on yksityisen tasoa. Huokasin helpotuksesta, kun lääkäri ei änkytä, vaan ilmaisee normaalisti itseään. Puhekykyä aliarvioidaan tuossa työtehtävässä.

      Nukahtamislääkkeeseen turvaudun, pienennän annosta ja pidän välipäiviä. Nukahtamisen jälkeen herään vasta aamulla.Eli se nukahtaminen on juttu. Lukemisen pitää olla tietynlaista, jännä dekkari eiei.

      Poista
  2. Voi että. Niin tuttu aihe, vaikka muuta toivoisin.
    Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta. Kiitos tästä vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on erilainen kirja, sillä pelkkä infoaminen unesta ei riitä. Unettomuus on yllättävän monelle tuttu asia.

      Poista
  3. Minulla on ystävä, joka ei ole koskaan nukkunut enempää kuin 15-30min kerrallaan. Hän on aina kauhean reipas ja aikaansaapa. Eikä hän ole koskaan valittanut väsymystä. Luultavasti tämä unettomuuskierre lähti siitä, että hän teki vain yövuoroja töissä.
    Itse olen päinvastainen tyyppi, eli nukun heti kun pää koskettaa tyynyä. Nukun istuallaan, autoissa, junissa, missä vaan. Ja näen uskomattomia unia.
    Eräässä työpaikassa oli todella inhottava ihminen, joten nukkumaanmenoaikaan minua alkoi aina itkettämään. Työpaikkapsykologi sanoi, että ajattele aina nukkumaanmennessä kivointa asiaa mitä on päivän mittaan sattunut. Se auttoi ja se, että sanoin goodbye koko työpaikalle. Seuraava minun jälkeen kesti kuukauden siinä työpaikassa.
    Auster on kirjoittanut tosi viisaita tuossa lainaamassasi tekstissä.
    Minulla on toisinaan paha tapa nukkua päiväunet ja ne kestävät vähintään kaksi tuntia, joten niitä on pakko välttää, jottei tarvitse synkistellä nukkumaanmennessä. Sille ei vain mitään voi, että nukkuminen on todella ihanaa ja väsyneenä pää on niin tokkurassa, että on pakko nukkua heti.
    Todella tärkeä kirja unettomuudesta ja tiedän, että varsinkin täydenkuun aikaan moni kärsii unettomuudesta. Jos ei ole nukkunut, tutkimusten mukaan se vastaa humalatilaa tarkkavaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väsyminen tuo parhaimman unen. Tuntuu ihanalle olla väsynyt ja kellahtaa nukkumaan. Koskaan ei tiedä unetonta yötään, sillä sen vain huomaa. Sen vain kohtaa. Viimeksi sunnuntai-maanantai valvotti ja seuraavaksi?

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!