tiistai 16. elokuuta 2016

Hilary Boyd Tule tapaamaan minua rannalle





Hilary Boyd: Tule tapaamaan minua rannalle
Alkuteos: Meet Me on the Beach
Suomentaja: Auli Hurme-Keränen
Karisto 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Hilary Boydilta on suomennettu aiemmin Torstaisin puistossa (2013) ja Täydellinen avioliitto (2015). Boyd kirjoittaa kepeästi rakkaudesta, tarinoiden päähenkilö on usein +60, joten hänen kirjat luokitellaan gran-litin alle. Boydin teokset muistuttavat hieman Maeve Binchyn ja Rosamunde Pilcherin kirjoja.  Tule tapaamaan minua rannalle käsittelee ihmissuhteita, kuolemaa, rakastumista ja elämänmuutoksia.

Tarinan päähenkilöt ovat Karen Stewart ja William Haskell. Karen on naimissa viinaan menevän Harryn kanssa, jota pidetään yhteisön nuhteettomana tukipilarina. Todellisuudessa Harry on aina vain vaikeampi kumppani juomisen ja julmuuden lisääntyessä. Harry Stewart on myynyt äskettäin firmansa ja yrittää sopeutua eläkeläisen rooliin. Eräänä iltana mies saapuu niin juopuneena kotiin, että Karen antaa tämän jäädä alas nukkumaan.  Jossain vaiheessa Karen kuulee mekastusta, mutta ei mene alas. Yöllä Karen herää ja menee hakemaan miestään yläkertaan, mutta hän huomaa miehensä olevan kuollut kuin kivi.

Karenin aviomies oli kirkonisäntä, seurakuntaneuvoston tukipilari, joka lahjoitti usein rahaa kirkon kellotornirahastoon ja antoi seurakunnan pitää juhlansa joka kesä heidän pihallaan. Aikaisemmin hän oli vain harvoin jäänyt pois kirkosta ja kävi toisinaan aamuhartauden lisäksi myös iltajumalanpalveluksessa. Ryyppääminen oli kuitenkin tehnyt hänen osallistumisensa epäsäännölliseksi.

Kylän kirkkoherra William ja Karen ovat hakeutuneet jo jonkin aikaa toistensa seuraan tahattomasti. He juttelevat ja tekevät kävelyretkiä rannalle. Karen ei ole kovinkaan myötämielinen uskonnon ja seurakuntaelämän rientojen suhteen.


Hän näki jonkun edessään ylhäällä. Uuden kirkkoherran. Mies näytti orvolta seisoessaan kukkulanharjalla kuin olisi yrittänyt selvittää sijaintiaan. Karen voihkaisi äänettömästi. Kirkkoherra Haskell oli saapunut vasta viime marraskuussa, kun seurakunnan aiemmalla kirkkoherralla Bob Parkinilla oli viimeinkin diagnosoitu Alzheimerin tauti.


Harry Stewartin äkillinen menehtyminen sydänkohtaukseen muuttaa Karenin tilannetta, mutta hän ei ole surun murtama. Siitä huolimatta Karen kantaa syyllisyyden taakkaa kokien miehensä lähdön omaksi virheekseen. Karen on äitipuoli Harryn tyttärelle, joka muuttaa takaisin kotiin isän kuoltua. Sophie kertoo isän yrittäneen soittaa tuona kohtalokkaana yönä. Tytärpuolen ja äitipuolen suhde on ollut pidempään hankala, sillä Sophien mielestä isä oli täydellinen. Testamentti suojaa Karenin asumisen ja hän saa vuotuisen tulon toisin kuin tytär. Karenin leskeksi jääminen muuttaa tilannetta, mutta tarina osoittaa, kuinka me olemme sidoksissa eri tavoin yhteisöön, jossa elämme. Ihmisen vapaa tahto on usein vain illuusio. Tarinassa on tietynlaista vanhanaikaisuutta, mutta silti tarinaa eletään nykyajassa tekstiviestien ollessa osa yhteydenpitoa.


Heidän välillään vallitseva vetovoima oli kuitenkin ainutlaatuinen, eikä hän ollut koskaan kokenut mitään sellaista – edes Harryn kanssa, sillä heidän suhteensa ei ollut ollut tasa-arvoinen. Harry oli ollut hänen pomonsa, hänen sankarinsa – karismaattinen, vaikutusvaltainen, varakas ja häntä vanhempi. William oli hänen vertaisensa, ystävänsä, ihminen, jonka seurassa hän tunsi olonsa täysin kotoisaksi.


Seurakunnan kirkkoherra tarjoaa Karenille lohtua hänen murheessaan. Karenin on ennen pitkään myönnettävä, että hänellä on tunteita Williamia kohtaan.  William on kuitenkin naimisissa ja perheellinen. Tarinassa keskitytään Karenin ja Williamin hankalaan suhteeseen, jossa kolmantena osapuolena ei ole vain kirkkoherran puoliso, vaan Williamin asema kyläyhteisön paimenena vaatii tietynlaista uhrautumista. Karen ja William pyrkivät olemaan rehellisiä, mutta joskus on otettava etäisyyttä liian monimutkaisten ratkaisuiden edessä.  Tule tapaamaan minua rannalle on elämänmakuinen ja lämminhenkinen tarina rakkaudesta.

6 kommenttia:

  1. Haluaisin jonkun tällaisen lukea vaikka tuo gran-lit nauratti, enkä ole vielä kohderyhmää :-D Viime vuoden Boyd-suomennoksen laitoin lukulistallekin. Pikkasen arveluttaa onko liian lälly mulle..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä oli ihan hyvä lukujuttu. Mäkin kartan -litjuttuja. Joskus on vain kiva rentoutua. Tämä ei ole höttöä.

      Poista
  2. Juuri luin tämän viikonloppuna. Ei mitään elämää suurempaa kirjallisuutta, mutta viihdyttävää ja rentouttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viihdyttävä ja rentouttava on pieninä annoksina hyvä.

      Poista
  3. Luin Boydin esikoisromaanin Torstaisin puistossa, joka oli hyvä, joten tämäkin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua viehätti tässä tuo asetelma, se toi tarinaan syvyyttä.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!