sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Elina Rouhiainen Kesytön



 Elina Rouhiainen Kesytön
Tammi, 2012. Kotikirjasto.

Päätin lukea viimein Susirajan aloituksen saatuani vihdoinkin puuttuneen aloitusosan kovakantisena. Vieläkin minulta uupuu yksi osa, joka lienee kolmas. Kirjan ulkoasu on kaunis, kannen kaksi tummaa suruvaippaa ihastuttavat.

Kesytön on paranormaalia fantasiaa, paranormaalia romantiikkaa. Esikuvansa tällä on tietenkin eli selvä yhteys Twilight-sarjaan, vaikka siinä onkin keskeisimmissä roolissa vampyyrit kuin ihmissudet. Sekin sijoittuu myös koulumaailmaan. Katsoin kokonaisuutena  Twilight-sarjan jouluna. Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin Engelsfors-trilogiasta olen lukenut Piirin ja Tulen ja odottelen päätösosaa eli Avainta saapuvaksi millä hetkellä hyvänsä. Engelfors on urbaania fantasiaa sijoittuen skandinaaviseen koulumaailmaan.  Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogiassa ihmissusi pysyy metsän laidalla. Se kertoo tytön ja ihmissuden herkän rakkaustarinan.

Elina Rouhiainen kirjoittaa Susirajassa suomalaista paranormaalia romantiikkaa. Hän sijoittaa tarinan alun Stadin Kallioon ja Torkkelin kuvataidelukioon. Entäs sitten? Hymyilen paljonkin lukiessa kirjaa, kun tuo mainitaan. Se tuo mieleen ajan ennen sitä. Paranormaalissa romantiikassa keskeistä näille romansseille on, että suhde on jollain tavoin vaarallinen, usein kielletty, uhattu  tai ainakin jotenkin  ennenkuulumaton ja uskalias. Tavallinen tyttö vaihtaa maisemaa, menee uuteen kouluun ja ihastuu koulun kingiin.

Raisa Oja on Helsingin Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku. Hänen äitinsä kuolee auto-onnettomuudessa. Raisa on vasta 17-vuotias, vegaani ja ilman huoltajaa.  Raisalla on edessä muutto jonnekin Hukkavaaran peräkylään, johonkin Kainuun korpikylään. Perillä odottaa vieras Jaska-eno ja kylä näyttää täydeltä kummajaiselta. Ainahan näissä kirjoissa on sama juttu, että vanhemmista puuttuu ainakin toinen tai sitten nämä ovat ammateissa, jotka vievät heitä milloin mihinkin. Helpointa on siis eliminoida vanhemmat kokonaan. Raisan äiti oli katkaissut kaikki yhteytensä Kainuun sukulaisiin. Kainuussa Raisan valtaa tiedonjano, sillä kai nyt joku voisi kertoa äidin menneisyydestä jotain. Mikä ihme tuo eno oikein on? Miksi hän otti vieraan Raisan luokseen riesakseen, kun ei vaikuta edes sen ihmeemmin sukurakkaalta?

Hukkavaara paljastuu oudoksi paikaksi, joka sijaitsee viisikymmentä kilometriä Kajaanista korpeen. Maalaiset eivät vaikuta merkkifarkuissaan junteilta. Koulussa Raisa kohtaa uskomattoman komeita ja kauniita nuoria. Raisa ystävystyy hyljeksityn Nikon kanssa.  Mikael puolestaan on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka valittu on ilmielävä barbi. Mikaelin väriä alati vaihtavat silmät tuntuvat hakeutuvan luvattoman usein Raisan suuntaan. Raisa vaistoaa, että ihmisissä on jotain outoa, sillä he ovat niin hyväkuntoisia, sporttisia ja vanhuksetkin ovat hukkateillä.

Rouhiaisen tarina sijoittuu luontevaan ympäristöön, Kainuun jylhiin vaaramaisemiin, jossa susi ei ole samanlainen kummajainen kuin jos tämä jolkottelisi vastaan linjoja pitkin. Kummassako tuo sitten saisi enemmän ymmärrystä, niin sen jätän kunkin päätettäväksi.

En aio raottaa salaisuuksia. Tarinassa on jonkin verran kliseisyyttä, mutta Rouhiainen on tarinankertojana sujuvasanainen. Tarinassa on myös kamppailua vaikeuksien kanssa, kouluarkea, erilaisuuden hyväksymistä, nuoruuden angstia ja oman identiteetin rakentamista. Ja tietenkin Kesytön loppuu niin, että on pakko hamuta jatko lukuun. Useimmathan ovat lukeneet tämän jo minua aiemmin, joten mietin viitsinkö edes tehdä blogitekstiä. Miä mieltä olet? Onko vanhemmilla fantasiakirjoilla mitään merkitystä blogeissa? Kirjablogeissa uutuudet korostuvat, mutta hei, minä luin vasta nyt tämän!

Susiraja-sarja: Kesytön, Uhanalainen, Jäljitetty ja Vainuttu

Blogeissa toisaalla: Kirsin kirjanurkka ja Notkopeikko


5 kommenttia:

  1. Hyvä, että kirjoitit. Ajattelin näet hölmön enbakkoluuloisesti, tämä on kuitenkin vaan huono Twilight-sarjan toisinto. Nyt kuitenkin sait minut kiinnostumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän esikuva näkyy ja tuntuu. Rouhiainen kirjoittaa kuitenkin aivan omaa tarinaa. Tämä sopii todella hyvin tuohon Kainuun vaaramaisemaan. Pidin tästä.

      Poista
  2. Haa, kiva nähdä, että joku muukin on nyt (vasta) lukenut tämän :D Ihmiset lukee aina vähän eri tahdissa, ei musta sillä ole niin väliä, vaikka muutaman vuoden jäljessä lukeekin ja kirjoittaa.

    Musta kans toi Kainuu oli aika loistava miljöönä. Suomessakin kun näitä ihmissusilegendoja on ;) Lukiessa tuli kyllä vähän sellainen olo, että pitäisikö sitä lähteä tuonne päin joskus käymään, ikinä kun en ole käynyt. Maisemat saattaa herättää jos jotakin mielikuvituksessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta tämä oli mennyt ohi ja vieläkin uupuu kolmasosa. En ole minäkään Kainuuta kulkenut, vaikka Kuusamossa olen kulkenut. Minusta tuon tarinan sijoutus tuonne oli onnistunut. Aion lukea koko sarjan.

      Poista
    2. Olet siis täsmälleen samassa vaiheessa kuin minä :) Kolmas osa tosin odottaa jo pöydälläni.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!