Elina Rouhiainen Kesytön
Tammi, 2012. Kotikirjasto.
Päätin lukea viimein Susirajan aloituksen saatuani vihdoinkin
puuttuneen aloitusosan kovakantisena. Vieläkin minulta uupuu yksi osa, joka
lienee kolmas. Kirjan ulkoasu on kaunis, kannen kaksi tummaa suruvaippaa ihastuttavat.
Kesytön on
paranormaalia fantasiaa, paranormaalia romantiikkaa. Esikuvansa tällä on
tietenkin eli selvä yhteys Twilight-sarjaan, vaikka siinä onkin keskeisimmissä roolissa vampyyrit kuin ihmissudet.
Sekin sijoittuu myös koulumaailmaan. Katsoin kokonaisuutena Twilight-sarjan
jouluna. Mats Strandbergin ja Sara
B. Elfgrenin Engelsfors-trilogiasta olen
lukenut Piirin ja Tulen ja odottelen päätösosaa eli Avainta saapuvaksi millä
hetkellä hyvänsä. Engelfors on urbaania
fantasiaa sijoittuen skandinaaviseen koulumaailmaan. Maggie
Stiefvaterin
Väristys-
Elina Rouhiainen kirjoittaa
Susirajassa suomalaista paranormaalia romantiikkaa.
Hän sijoittaa tarinan alun Stadin Kallioon ja Torkkelin kuvataidelukioon. Entäs
sitten? Hymyilen paljonkin lukiessa kirjaa, kun tuo mainitaan. Se tuo mieleen
ajan ennen sitä. Paranormaalissa romantiikassa keskeistä näille
romansseille on, että suhde on jollain tavoin vaarallinen, usein kielletty,
uhattu tai ainakin jotenkin ennenkuulumaton ja uskalias. Tavallinen tyttö
vaihtaa maisemaa, menee uuteen kouluun ja ihastuu koulun kingiin.
Raisa Oja on Helsingin Kallion
kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku. Hänen äitinsä kuolee auto-onnettomuudessa.
Raisa on vasta 17-vuotias, vegaani ja ilman huoltajaa. Raisalla on edessä muutto jonnekin Hukkavaaran
peräkylään, johonkin Kainuun korpikylään. Perillä odottaa vieras Jaska-eno ja kylä
näyttää täydeltä kummajaiselta. Ainahan näissä kirjoissa on sama juttu, että
vanhemmista puuttuu ainakin toinen tai sitten nämä ovat ammateissa, jotka vievät
heitä milloin mihinkin. Helpointa on siis eliminoida vanhemmat kokonaan. Raisan
äiti oli katkaissut kaikki yhteytensä Kainuun sukulaisiin. Kainuussa Raisan
valtaa tiedonjano, sillä kai nyt joku voisi kertoa äidin menneisyydestä jotain.
Mikä ihme tuo eno oikein on? Miksi hän otti vieraan Raisan luokseen riesakseen,
kun ei vaikuta edes sen ihmeemmin sukurakkaalta?
Hukkavaara paljastuu oudoksi
paikaksi, joka sijaitsee viisikymmentä
kilometriä Kajaanista korpeen. Maalaiset eivät
vaikuta merkkifarkuissaan junteilta. Koulussa Raisa kohtaa uskomattoman komeita
ja kauniita nuoria. Raisa ystävystyy hyljeksityn Nikon kanssa. Mikael puolestaan on koulun vaikutusvaltaisin
poika, jonka valittu on ilmielävä barbi. Mikaelin väriä alati vaihtavat silmät
tuntuvat hakeutuvan luvattoman usein Raisan suuntaan. Raisa vaistoaa, että ihmisissä
on jotain outoa, sillä he ovat niin hyväkuntoisia, sporttisia ja vanhuksetkin
ovat hukkateillä.
Rouhiaisen tarina sijoittuu
luontevaan ympäristöön, Kainuun jylhiin vaaramaisemiin, jossa susi ei ole
samanlainen kummajainen kuin jos tämä jolkottelisi vastaan linjoja pitkin.
Kummassako tuo sitten saisi enemmän ymmärrystä, niin sen jätän kunkin
päätettäväksi.
En aio raottaa salaisuuksia. Tarinassa
on jonkin verran kliseisyyttä, mutta Rouhiainen on tarinankertojana
sujuvasanainen. Tarinassa on
myös kamppailua vaikeuksien kanssa, kouluarkea, erilaisuuden hyväksymistä,
nuoruuden angstia ja oman identiteetin rakentamista. Ja tietenkin Kesytön loppuu niin, että on pakko
hamuta jatko lukuun. Useimmathan ovat lukeneet tämän jo minua aiemmin, joten mietin viitsinkö edes tehdä blogitekstiä. Miä mieltä olet? Onko vanhemmilla fantasiakirjoilla mitään merkitystä blogeissa? Kirjablogeissa
uutuudet korostuvat, mutta hei, minä luin vasta nyt tämän!
Susiraja-sarja: Kesytön, Uhanalainen,
Jäljitetty ja Vainuttu
Blogeissa
toisaalla: Kirsin kirjanurkka ja Notkopeikko
