Robert Goolrick Luotettava
vaimo
Alkuteos A reliable wife 2009
Suomentaja Leena Perttula
Karisto, 2011. Lupaus-sarja. Kotikirjasto
Robert Goolrickin kirja käynnistyy kirjeenvaihtoilmoituksesta: ”Maalaisliikemies etsii luotettavaa vaimoa.
Käytännön pakosta, ei romanttisista syistä.” Kirjan upporikas Ralph Truitt tilaa vaimon
itselleen ja maksaa tämän matkan.
Kirjan takakannessa kirjalle
ladataan paineita. Goolrickin kirjaa verrataan sellaisiin suuriin klassikoihin
kuin Emily Brontën Humiseva harju
tai Daphne Du Maurierin Rebekka.
Kirjaa voisi kuvata määreillä trilleri,
murhamysteeri, rakkaustarina tai kosto. Jonkin verran kirjassa välittyy
ajankuva, historiallinen tausta, mutta ennen kaikkea uhmakas luonto ja sen
ankarat olot. Kirjan tapahtumien miljöö on Wisconsin maalaiskaupunki 1900-luvun
alkupuolelle ja vuoden 1908 kylmä talvi.
Oli hyytävän kylmä, ja ilmassa väreili se, mikä vielä ei ollut tapahtunut. Maailma seisoi hievahtamatta, kello lyönnilleen neljä. Missään ei liikkunut mikään, ei ihminen, ei lintu; silmänräpäyksen ajan oli vain hiljaisuutta, oli vain liikkumattomuutta. Hahmot seisoivat kohmettuneina kohmeisessa maassa, miehet, naiset ja lapset.
Tarina alkaa juna-asemalta, jossa kaksikymmentä
vuotta sitten leskeksi jäänyt, viisikymmentäneljävuotias Ralph Truit odottaa myöhässä
olevaa junaa. Hän on kärsimätön ja häntä hävettää olla ihmisten keskellä tungoksessa. Hän tuntee muidet katseet itsessään. Ralph tuntee olevansa pohjattoman yksin.
Toisaalla Catherine Land valmistautuu
yksityisvaunussaan perille pääsyyn. Hän riisuu punaiset silkkikenkänsä,
avaa kirjaillun matkapukunsa napit, riisuu silkkipuseron ja raskaan
punaisen samettihameen sekä alusvaatteet.
Hän noukkii vaatteensa lattialta nyytiksi, jonka viskaa vaunun
ikkunasta pimeyteen. Kauhtuneesta matkalaukustaan hän ottaa esille
yksinkertaisen mustan villapuvun. Korunsa hän ompeli hameen helman saunaan. Ne
olivat muistoja entisestä elämästä. Ne olivat hänen itsenäisyytensä. Ne olivat
hänen menneisyytensä.
Hän luki rakkausromaaneja ja kuvitteli, että muissa lukupöydissä istuvat miehet ja naiset olivat hänen lukemiensa kirjojen henkilöitä. Elivät onnellista ja intohimoista elämää, se näytti olevan muille niin yksinkertaista. Hän luki Jane Austenia, Thackeraytä, Dickensia, tarinoita, joiden lopussa resuisten köyhien elämä muuttui autuaalliseksi.
Lukija tietää alusta lähtien,
että jotain outoa on. Pariskunnan kohtaaminen saa heti ryppyjä. Catherine
joutuu myöntämään lähettäneensä väärän valokuvan. Hänen piti olla tavallisen näköinen,
vaatimaton nainen, joka on valmis naimaan parikymmentä vuotta vanhemman miehen.
Ralphin poika Antonio astuu myös kuvaan. Rouva Larsen
huolehtii taloudesta miehensä kanssa. Monia asioita kuvataan sanomalla, että
sellaista tapahtuu. Catherine ei tuntenut rakkautta Truttiin, mutta siniseen
pulloonsa hän tunsi viehtymystä. Tulevaisuus oli pienissä pisaroissa.
Hän ajatteli puutarhaansa. Hän ajatteli elämäänsä, tilkkutäkkimäistä elämäänsä, joka oli ommeltu yhteen monenkirjavista ylijäämäriekaleista: kokemuksesta, tiedosta, selvänäköisyydestä. Hän ei kyennyt ymmärtämään siitä mitään. Hänellä ei ollut tietoa hyvyydestä. Hänellä ei ollut sydäntä eikä niin ollen käsitystä siitä, mikä oli hyvää, mikä oli oikein, eikä hänellä ollut tannerta käydä taistelua, joka raivosi hänen sisällään.
Luotettavan vaimon teemoja ovat mm. petos, kosto, yksinäisyys, rakkaus sekä nöyryys. En tavoita kielen runollisuutta, vaikka takakansi lupaa niin. Juonivetoinen kirja ei puuduta missään vaiheessa. Goolrick koukuttaa lukijan matkaansa kerronnallaan. Niin Raphin kuin Catherinen tarina kuoritaan esiin kerros kerrokselta. Catherinella on selvä päämäärä, että ilman rahaa tai rakkautta hän ei aio elämäänsä päättää. Tarinassa on osin ennakko-arvattavia juonenkäänteitä, mutta luettuani saatoin todeta, että tämä kirja kannatti lukea. Kirjan kannessa on hyvin kaunis tunnelma.
Blogeissa toisaalla:
Muistan kirjan lukeneeni, ja muistan myös, että tästä kirjasta jäi hyvä tunne jälkikäteen. Siis kirjana onnistunut.
VastaaPoistaTämä oli täysin erilainen eli tarinasta ei oikein tiennyt, mihin se vie. Pidin juonenkäänteistä. Hieno kirja.
VastaaPoista