Rainbow Rowell Eleanor & Park
Suomentaja Terhi Kuusisto
Viisas elämä, 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Kun ihastuin kirjaan…
Eleanor & Park ihastutti minut jo ulkoasullaan. Oi. Kerron heti alkajaisiksi, että tämä on mahtava kirja. Tämä on hyvä mittari eläytymiskyvylle, milloin YA kannattaa ohittaa. Jos et tunne yhtään mitään tätä lukiessa, niin jätä kesken. Tämä on tarkoitettu niille, jotka ovat tunteneet joskus jotain. Tarinan rosoisuus tekee lukukokemuksesta huikean. Eniten haluaisin sanoa, että onhan tämä YA, mutta enemmän tämä kertoo nuoruudesta, kahdesta nuoresta ja ensirakkaudesta! Ymmärrätkö pointtini? Olisin itse halunnut lukea näin todellisen tarinan aikoinaan, mutta jouduin tyytymään hyvin pliisuihin ja opettaviin tarinoihin.
Rowellin tarina sijoittuu ajallisesti vuoteen 1986 eli muutaman vuosikymmen taakse ja miljöönä on Omaha, Nebraskassa. Tätä oli teinirakkaus ennen tekstiviestejä, Facebookia, Twitteriä, Instagramia ja Snapchatia. Usein YA on dystopia, tässä ajassa tai ainakin jotain paranormaalia siinä täytyy olla. Rowellin ammentaakin lähimenneisyydestä ja tavoittaa nuoruuden tunteet, arjen kulun ihanasti.
”Kerro meille, miksi Romeo ja Julia on säilynyt neljäsataa vuotta? Park inhosi tunnilla puhumista. Eleanor rypisti hänelle otsaansa ja käänsi katseensa. Hän tunsi punastuvansa.Koulubussi on kuvattu järkyksi kokemukseksi, jonka yksi sun toinen jättäisi kernaasti väliin. Kouluun tulee uusi tyttö Eleanor Douglas. Hän astuu koulubussiin isokokoisena, punatukkaisena ja omaperäisesti pukeutuvana, joten hänet takuulla huomataan. Kukaan ei tee mitään, jotta muukalaisen osa helpottuisi. Park Sheridan istuu omalla penkillään musiikkiin ja sarjiksiin uppoutuneena. Parkin äiti on korealainen, joten hänkin haluaisi olla hiljainen ja huomaamaton. Myötähäpeän takia hän käskee tyttöä istumaan viereensä. Park ja Eleanor ovat erilaisia ja samanlaisia, syrjäänvetäytyviä.
”Koska…” hän sanoi hiljaa pulpettia tuijottaen, koska ihmiset haluaa muistaa millaista on olla nuori? Ja rakastunut?”
Eleanor yritti olla entistä vähemmän vaivaksi. Hän opetteli olemaan jättämättä jälkeäkään huoneisiin, joissa oli ollut. Hän ei avannut televisiota eikä pyytänyt saada soittaa. Ruokapöydässä hän ei koskaan pyytänyt lisää.
Kirjan teemana on ensirakkaus, jota ei ole kieritelty siirapissa. Park on tavallisen keskiluokkaisen kodin kasvatti. Eleanor tulee erilaisista oloista, sillä hän tietää köyhyyden, mitä on varttua väkivaltaisessa ja rikkinäisessä perheessä. Hän vihaa isäpuoltaan ja säälii arpista äitiään. Isäpuoli Ritchie on hirviö ja oma isä elää omaa elämäänsä. Äiti on vailla omaa tahtoa. Painostava koti häälyy repeämisen rajalla, josta vain maanantai pelastaa.
Park pyrkii selviämään, kuunnellen Smithsiä ja vältellen ikätovereitaan. Eleanor lukee Parkin sarjakuvia salaa tämän vieressä istuessaan. Mikä tässä villitsee? Tunteet, aidon rehellinen lukukokemus. Kun käsi koskettaa toisen kättä. Parkin ja Eleanorin näkökulmat vuorottelevat kerronnassa, he rakentavat tarinansa vuorotellen. Kamalinta kirjassa on, että todellisuudessa on olemassa Eleanorin kaltaisia koteja, Ritchien kaltaisia isäpuolia ja alistuvia äitejä! Ei meillä huvikseen ole koulukoteja.
Eleanor & Park on kertomus nuoruudesta, rakastumisesta, angstista, jossa on kestettävä arkea ennen omia valintoja. Joskus mahdollisuuteen on tartuttava liian varhain. Eleanor & Park tuo mieleen John Greenin kirjan Tähtiin kirjoitettu virhe, jonka olen lukenut ja katsonut leffan. Aihe sinällään ei näitä yhdistä. Pidin todella Eleanorin & Parkin lopetuksesta, että sitä ei valutettu siirappiin. Kirjan arkinen maailma oli todellinen omassa ajassaan. Kaiken kaikkiaan tämä on lähes täydellinen kirja ja suosittelen tätä kaikille. En usko, että osaan välittää tässä, miten fantastisen kirjan luin. Minun on haikea erota tästä kirjasta, mutta tuomioni kirjalle on: jäät kirjahyllyyn.
Postauksesi oli sitä luokkaa, ettei tähän suositukseen voinut olla tarttumatta, - varaukseen! Myös Erdrichin "Pyöreän talon", poimin Sinulta, puolivälissä ollaan ja tällaiselle inkkariinnostuneelle lukeminen on yhtä juhlaa. Muutkin kirjailijan teokset poimin lukulistalle, joten tuplakiitokset näistä:))
VastaaPoistaLue ihmeessä. Kun ajattelen omaa YA-kirjallisuutta, niin se oli Hellevi Salmista, ah niin suuria ongelmia ja sitten niin heppoisia ratkaisuja. Tai kun jännitys oli etsittävä Cooperin sarjasta Pimeä nousee.
PoistaVoi toivottavasti näet vastaukseni. Onhan Welma Vallis Kaksi vanhaa naista sinulle tuttu? En tiedä hienompaa. Lukuiloa.
Huomenta hyvää ja kiitos taas! Tautologian uhallakin: Vallisin mentävä aukko löytyi, joten Kaksi vanhaa naista meni myös oitis varaukseen:)
VastaaPoistaTämä on hyvin ohut kirja, mutta vahva teos upeista naisista. Aihepiiri on minunkin lukema ja arvostama.
PoistaTämä oli siis se toinen sinua ihastuttanut uutuus? Ymmärrän kyllä, vaikuttaa hyvältä. :)
VastaaPoistaNiin olikin. Olipa muuten hankala lisätä sun linkki jälkikäteen, kun se liitti edelliseen.
PoistaEttä mä pidin tästä, olisipa minulla ollut jotain vastaavaa, mutta kaikki oli niin ylikilttiä. Kuitenkin tätäkin elämää oli silloinkin.
Minä myös olen ihan ihastuksissani ja haluan vielä lukea tämän myöhemmin uudestaan (harvinaista minulle!). En luovu tästä kirjasta koskaan!
VastaaPoistaIhanaa, että sinäkin pidit. Mahtava tarina. En luovu minäkään.
PoistaVoi että Ulla; itkeäkö vai nauraa?? Molempia! Tämä viehko teos vei ensinnäkin omiin herkkiin nuoruusmuistoihin: Hitchcockin Psykoa katsellessa hiipi käsi käteen, haparoiva ensisuudelma nuorisotalon takana Maarianhaminassa ja toisaalta nykyhetkeen sivusta seuraten vanhimman lapsenlapsen, lukiolaispojan ensi askeleita tällä tiellä... Nautin joka sivusta, kiitos Ulla:)
VastaaPoista