Näytetään tekstit, joissa on tunniste juutalaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juutalaiset. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Bernhard Schlink Lukija



Bernhard Schlink (1944) on saksalainen juristi ja kirjailija. Lähtiessäni lukemaan kirjaa tunsin oudon tunteen, sillä tapahtumat tuntuivat tutuille. Olin varma, että en ollut aiemmin kirjaa lukenut, mutta vähitellen muistinkin, että olen nähnyt tästä elokuvan. Alkuperäisteos Der Vorleser ilmestyi 1995 ja kirjan ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1998. Kirjan on suomentanut Oili Suominen. Elokuvasta tuli suurmenestys, kiitos Oprah Winfreyn talk-shown.

Kirja tapahtuu useammalla aikatasolla alkaen kertojan ollessa 15-vuotias, saksalainen koulupoika. Michael Berg on ollut viikkoja toipilaana ja tapaa tänä aikana aikuisen naisen ja rakastuu tähän keski-ikäiseen, tuntemattomaan naiseen. Näitä kahta yhdistää eroottinen, sopimaton rakkaus ja kirjallisuus. Poika lukee teoksen toisensa jälkeen naiselle. Nainen salaa pojalta lukutaidottomuutensa. He tekevät yhdessä retkenkin, jonka aikana he ovat äiti ja poika ulkopuolisten silmin.

Kun olin viidentoista, sairastin keltataudin. Sairaus alkoi syksyllä ja päättyi keväällä. Mitä kylmemmäksi ja pimeämmäksi vanha vuosi kävi, sitä heikommaksi minä menin. Vasta uuden vuoden myötä aloin voida paremmin.

Hannah oli kolmenkymmenenkuuden, viettänyt lapsuuden Transilvaniassa ja muuttanut Berliiniin seitsemäntoistavuotiaana ja elättänyt itseään kaikenlaisilla tilapäistöillä. Sodan ajan hän oli toiminut armeijan palveluksessa. Nainen oli toiminut vartijana keskitysleirissä. Pojan tavatessa Hannah on rahastajana. Eräänä päivänä, kun poika menee tapaamaan naista, niin tämä on poissa, lähtenyt.
Odysseus ei palaa jäädäkseen vaan lähteäkseen uudelleen matkaan. Odysseia on tarina liikkeestä, joka on samalla sekä päämäärähakuista että päämäärätöntä, sekä menestyksellistä että turhaa. Ja mitä muuta on oikeushistoriakaan!
Seuraavan kerran poika kohtaa Hannah Schmitzin aikuisena oikeudenkäynnin aikana, jota käydään keskitysleirin naisvartijoiden takia. Poika seuraa oikeudenkäyntiä opiskelijana, keskitysleiriseminaarilaisena. Oikeudenkäynnissä syytetyt saavan määräaikaisen tai elinkautisen rangaistuksen. Hannah on syytettynä rikoksistaan vanginvartijana.
Meille oli selvää, että rikokset oli tuomittava. Yhtä selvää meille oli, että vain päällisin puolin oli kyse jonkun keskitysleirinvartijan tai apurin tuomitsemisesta. Syytteessä oli se sukupolvi, joka oli käyttänyt noita vartijoita ja apureita hyväkseen tai ei ollut estänyt heitä tekemästä tekojaan tai edes paheksunut ja tuominnut heitä heti vuoden 1945 jälkeen, ja sen me tuomitsimme häpeään tässä selvitys- ja valistusprosessissa.

Tuonkin jälkeen poika on yhteydessä naiseen. Vuosien aikana mies ehtii naimisiin, saada lapsen ja erota. Hän säilyttää yhteyden Hannahiin loppuun asti. Mies lähettää luettuja kirjoja oikeudenkäynnin jälkeenkin, mutta Hannah oppii lukemaan ja kirjoittamaan viestejä.

Jokaisen sukupolven on vapauduttava vanhempiensa odotuksista, ja koska vanhemmat olivat epäonnistuneet ja toimineet väärin kolmannessa valtakunnassa tai viimeistään sen loputtua, heidän odotuksistaan ei tarvinnut piitata. Mitä voisivat muka sanoa lapsilleen vanhemmat, jotka olivat syyllistyneet natsien rikoksiin tai seuranneet niitä sivusta tai teeskennelleet tietämätöntä tai vuoden 1945 jälkeen sallineet rikollisten elää keskuudessaan tai jopa suhtautuneet heihin hyväksyvästi?
Olipa kollektiivisessa syyllisyydessä moraalin ja juridiikan kannalta sitten perää tai ei – minun sukupolvelleni se oli elämän todellisuudesta. Se ei koskettanut vain kolmannen valtakunnan tapahtumia.

Lukijan teemoja ovat nuoren pojan kehityskertomus aikuiseksi mieheksi, syyllisyys, syyttömyys, häpeä, rakkaus. salaaminen ja petos. Kirjan läpi kulkee surullinen pohjavire. Teos on yllätyksellinen loppuun asti, mutta pohjimmiltaan lukija ei ole varma, pystyikö tuo alun nuori poika koskaan vapautumaan suhteestaan naiseen. Pystyikö hän koskaan rakastamaan ketään toista? Nainen häpeää, että on luku- ja kirjoitustaidoton, mutta loppujen lopuksi lukija ei ole varma, mitä nainen häpeää eli suhdettaan nuoreen poikaan vai tekojaan vanginvartijana. Olennaista on, mistä naista syytetään ja miten hän käyttäytyy oikeudenkäynnissä. Olennaista on kyky kohdata myös todellisuus. Teoksella on loppunsa, jonka lukija ymmärtänee ja hyväksynee.

Bernhard Schlink Lukija
WSOY Bon Kustantajalta. Kiitoksin.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Tatiana de Rosnay Nimeni on Sarah


Tatiana de Rosnay  Nimeni on Sarah
Bazar 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Oliko teillä mitään käsitystä sitä, mitä niille ihmisille tapahtui? minä kysyin.
Vanhus kohautti harteitaan.
Ei, hän sanoi. Ei harmaintakaan aavistusta. Miten me olisimme voineet tietää?
Vasta sodan jälkeen se selvisi. Luulimme, että heidät lähetettiin jonnekin töihin. Emme epäilleet mitään pahaa.

Tatiana de Rosnay on julkaissut yhteensä yksitoista romaania. Tatiana de Rosnay asuu Pariisissa aviomiehensä ja kahden lapsensa kanssa. Hän syntyi ranskalais-englantilaiseen perheeseen vuonna 1961. Lapsuutensa hän vietti Pariisissa ja Bostonissa. De Rosnay opiskeli englantilaista kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista ja on työskennellyt myös journalistina. Nimeni on Sarah (Sarah’s Key, 2007) oli ensimmäinen romaani jonka de Rosnay kirjoitti äidinkielellään, englanniksi. Se on julkaistu Suomesssa aiemminn nimellä "Avain". Kirjan on suomentanut Irmeli Ruuska. Romaanin pohjalta on tehty suosittu ja kiitetty elokuva  Sarah’s Key. Tekijältä on suomennettu aiemmin Mokka (2012) ja Viimeinen kesä (2011).

Nimeni on Sarah kertoo koskettavan tarinan toisen maailmansodan aikaisesta Pariisista.  Tarina on fiktiivinen, mutta monet sen historialliset tapahtumat ovat tosia, kuten Ranskan miehityksen tehty Vélodrome d´Hiverin –ratsia.

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Kirjan juonikuvio on selkeä eli Sarahin tarina. Toisessa tasossa ajankohtana on heinäkuussa vuonna 1942, jolloin Ranskan poliisi tekee laajan ratsian ja kerää Pariisin juutalaisia pyöräilystadionille odottamaan siirtoa keskitysleirille. Sarah Starzynskin perhe noudetaan kiireisesti kotoa. Hädän ja kauhun keskellä 10-vuotias Sarah päässä takoi ajatus, että hän piilottaa pikkuveljen lukittavaan komeroon turvaan, jotta voi hakea tämän myöhemmin.

Tatiana de Rosnay  palauttaa lukijan nykyaikaan, kun toinen tarina ajoittuu kuusikymmentä vuotta myöhempään ajankohtaan. Pariisissa asuva amerikkalainen toimittaja Julia Jarmond kirjoittaa lehtijuttua tuosta mustasta päivästä Ranskan historiassa. Julia haluaa selvittää, mitä tuolloin tapahtui Rankassa. Taustatutkimuksia tehdessään paljastaa miehensä perheen salaisuuksia, jotka kytkeytyvät Sarahin kohtaloon. Julian haluaa selvittää, mitä nuorelle Sarahille tapahtui. Selvitystyössään hän ymmärtää, että hänen lähellä on ihmisiä, jotka tuntevat Sarahin tarinan, mutta vaikenevat siitä ja haluaisivat myös vaientaa Julian. Julia haluaa selvittää, pystyikö Sarah pakenemaan Beaune-la-Rolandesta vai menehtyikö tämä leirille?  Julia elää vaikeuksien keskellä, sillä hän on kokenut kaksi keskenmenoa. Suhde Bertrandin ei toimi. Hän kokee olevansa monenlaisten ratkaisuiden edessä itsekin. Tämä työtehtävä tuleekin vaikuttamaan Julianin omaan elämään odottamattomalla tavalla.

Kirjan teemana on holokausti, keskitysleirit, häpeä, unohtaminen ja vaikeneminen. Kirjan tarkoituksena on säilyttää menneessä tapahtuneet hirveydet ihmisten kollektiivisessa muistissa, että kukaan ei unohtaisi niitä.  
Pidin itse useammalla aikatasolla kulkevista kirjoista.  Nimeni on Sarah on helppolukuinen ja koskettava kirja. Aiheesta on tehty kuitenkin valtavan monta kirjaa, joten siitä ei ole helppo kirjoittaa. Lisäksi aiheesta on julkaistu niin paljon todellisuuteen pohjautuvia tarinoita, jotka ovat hätkähdyttäneet ihmisiä jo vuosikymmeniä.