sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Yoko Ogawa Professori ja taloudenhoitaja



Yoko Ogawa Professori ja taloudenhoitaja
Alkuperäisteos: Hakase no Aishita sushiki (2003)
Suomentaja: Antti Valkama
Tammi 2016. Arvostelukappale. Kiitän kustantajaa kirjasta.

Yoko Ogawa (1962) on japanilainen kirjailija. Hän on julkaissut Japanissa yli kaksikymmentä kirjaa fiktiota ja tietokirjallisuutta 1988 lähtien. Toivottavasti tämä on alku kirjailijan suomennoksiin.

Professori ja taloudenhoitaja oli minulle yksi syksyn odotetuimpia käännöskirjoja. Pidän japanilaisesta kaunokirjallisuudesta. Niiden tiivis ilmaisu, näennäinen minimalistisuus ja hiljainen maailma mykistävät minua kauneudellaan. Professori ja taloudenhoitaja on kertomus muistamisesta, luvuista, baseballista, lukujen kauneudesta ja niiden runsaudensarvesta. Kirjasta on tehty myös elokuva.

Professori
Professori ja taloudenhoitajan tapahtumien miljöö on Japani ja professorin koti ja ajankuvana 1990-luku. Kirjassa ei tapahdu paljon, mutta tarina kantaa loppuun asti. Tarinan keskiössä on kuudenkymmenenneljän ikäinen, Cambridgessa opiskellut, entinen yliopiston matematiikan professori. Professori ei ole muistisairas perinteisellä tavalla. Hän joutui liikenneonnettomuuteen seitsemäntoista  vuotta sitten 47-vuotiaana vuonna 1975.  Uhri voi joutua samaan tilanteeseen vaikka kaksikymmentävuotiaana. Professori on vetäytynyt, ulkomaailma on etäällä ja kohtaamaton. Onnettomuuden myötä professorin menetti työnsä ja hänen ainoana tulonlähteenä olivat olleet rahapalkinnot, joita matematiikan aikakauslehdet tarjosivat ongelmien ratkaisuista. 

Professori elää 80 minuutin turvin, yhden tunnin ja kahdenkymmenen minuutin muistamisen täyteistä elämää. Muistot rakentuvat ajasta ennen vuoden 1975 onnettomuutta. Luin viime vuonna S. J. Watsonin dekkarin Kun suljen silmäni, jossa nainen herää uuteen aamuun ilman eilistä.   

Kodinhoitaja
Maaliskuussa 1992 Kotipalveluiden välitysosuuskunta Akebono lähettää professorin luo yksinhuoltajaäidin kodinhoitajan (kertoja) tehtäviin. Professorin lanko, kuolleen vanhemman veljen vaimo, opastaa naisen työtehtäviin.

Kotipalveluiden välitysosuuskunta Akebono lähetti minut ensi kertaa Professorin luokse maaliskuussa 1992. Minä olin kaikkein nuorin niistä kotiapulaisista, jotka siinä Seton sisämeren rannikon pienessä kaupungissa olivat Akebonon kirjoissa. Siitä huolimatta olin työskennellyt alalla jo yli vuosikymmenen. Olin urani aikana tullut toimeen kaikenlaisten työnantajien kanssa ja minulle oli kehittynyt vahva ammattiylpeys. Vaikka minulle työnnettiin asiakkaita, joita muut pitivät liian hankalina, en sanallakaan valittanut siitä osuuskunnan johtajalle.


Juuri
Tarinan keskiössä on myös taloudenhoitajan kymmenvuotias poika Juuri. Juuri on ainoa kirjan tarinan keskeisistä henkilöistä, jolle on ”annettu nimi”.

Minä ja poikani kutsuimme häntä Professoriksi. Ja Professori kutsui poikaani Juureksi, koska tämän tasainen päälaki toi hänen mieleensä neliöjuuren merkin.

Taloudenhoitaja  oivaltaa joutuneensa vaativaan paikkaan, sillä vaihtuvuus on ollut suurta. Professorin lähimuisti toimii vain lyhyen aikaa, eilistä ei ole, aamulla tehtyjä asioita ei ole, edellisillan ottelua ei ole. Taloudenhoitajan hän kohtaa uutena ihmisenä jokaisena uutena aamuna. Professori on muistilappujen kirjoma. Viiltävimässä lapussa lukee: "Minun muistini ei kestä kuin 80 minuuttia."

Vaikka hän kuinka yrittäisi, muistikuvat katoavat yhä uudelleen. Hän muistaa kyllä kolme vuosikymmentä sitten löytämänsä teoreeman, mutta ei sitä, mitä söi eilen päivälliseksi.

Leski
Voivatko luvut olla kauniita? Miten muisto säilyy laatikossa? Voiko rakastaa ihmistä jota ei muista? Vanhemman veljen leskivaimo kantaa huolta professorista, aivan kuten vanhempi oli kantanut huolta veljestään, mahdollistanut tämän luvut yliopistossa. Kauan sitten otettu valokuva ei kestä löytäjän katsetta, se ei pidä salaisuuttaan. Myös taloudenhoitajan oma elämä avautuu jonkin verran.

Professori ja taloudenhoitaja on koskettava, hienovireinen ja kaunis kertomus kohtaamisesta ja yhteydestä. Suosittelen lukemaan tämän kirjan.

 Kirjaa on luettu yllättävän paljon blogeissa jo ennen suomennosta. 

Osallistun kirjalla Kurjen siivellä –lukuhaasteeseen.

Blogeissa toisaalla Yoko Ogawa: The Housekeeper and the Professor:  Satu, Hdcanis, Elegia

11 kommenttia:

  1. Minulla on Kurjen siivellä -haaste edennyt aina nihkeästi, tosin en ole kauhean aktiivisesti yrittänyt siihen löytää lukemista. Tämä uutuus kiinnostaa jonkin verran, joten ehkä kokeilen tätä. Tai sitten Harukamia, vihdoin ja viimein! Yhtään kirjaa en ole häneltä vielä tullut lukeneeksi, vaikka uusia suomennoksia pukkaa lähes joka vuosi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopisi hyvin Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen. Minulle jotenkin vain kertyi haasteeseen sopivia kirjoja. Pidän tuon alueen kirjallisuudesta.

      Murakamista suosittelisin sinulle uusinta, minähän en pidä novelleista, mutta tämä oli ihana. Myös Värittömän miehen vaellusvuodet ja Norwegian wood sopivat hyvin tutustumiseen.

      Poista
  2. Tämä oli tosiaan hyvä kirja ja toivottavasti Ogawaa suomennettaisiin enemmänkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin, miten paljon tätä oli luettu enkuksi. Tämä on hyvä kirja ja ymmärsit varmasti numerot minua paremmin.

      Poista
  3. Tämä vaikuttaa sanalla sanoen ihanalta kirjalta. Ja sellaiselta, joka sopii hyvin luettavaksi tähän aikaan vuodesta, kun puut käyvät minimalistiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puiden lehdet varisevat, mutta ainakin saimme kunnon syksyn väreineen.

      Tässä kirjassa on paljon kaikkea piilossa. Aika koskettavia tunteita. Uskon, että pidät

      Poista
  4. Hieno romaani ja kiva, että vihdoin suomennettiinkin. Itse olen löytänyt vain nuo kaksi linkkaamaasi kirjoitusta tästä kirjasta (suomalaisista kirjablogeista) oman bloggaukseni lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin kaiketi neljä kotimaista, (kaksi vanhempaa, ei päivittynyttä). Sinulta löysin kaksi muuta Ogowan kirjaa ainakin mainintana. Sinun tätä en löytänyt, mutta etsin.

      Poista
  5. Elegia löysin sinun linkin, hyvä tuo alun lainaus ja lopun, ne kiteyttävät tuon muistamisen, hieman liiankin hyvin. Siis kun vie luettuun tekstiin ajatuksin.

    Haluan lukea ehdottomasti nuo muutkin.

    VastaaPoista
  6. Meillä on melko samantyylinen kirjamaku, sun 100 kirjaa listassakin oli reilut kymmenen samaa kirjaa, kun mulla ja reilut 30, jotka olen jo lukenut! :) Ilolla seuraan blogiasi, jotta löydän hyvää luettavaa.. Thanks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos saat vinkkejä. Syksyn kirjat ovat yllättävän kiehtovia. Olen blogiaikana lukenut tarkoituksella kotimaisia, sillä aiemmin luin niitä vain harvakseltaan. Kotimaiset dekkarit ovat minulle aika vieraita.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!