Yoko Ogawa Professori ja taloudenhoitaja
Alkuperäisteos: Hakase no Aishita
sushiki (2003)
Suomentaja: Antti Valkama
Tammi 2016. Arvostelukappale. Kiitän kustantajaa
kirjasta.

Professori ja taloudenhoitaja oli minulle
yksi syksyn odotetuimpia käännöskirjoja. Pidän japanilaisesta
kaunokirjallisuudesta. Niiden tiivis ilmaisu, näennäinen minimalistisuus ja
hiljainen maailma mykistävät minua kauneudellaan. Professori ja taloudenhoitaja on kertomus muistamisesta, luvuista, baseballista,
lukujen kauneudesta ja niiden runsaudensarvesta. Kirjasta on tehty myös elokuva.
Professori
Professori ja taloudenhoitajan tapahtumien miljöö on Japani ja professorin koti ja ajankuvana 1990-luku. Kirjassa ei tapahdu paljon, mutta tarina kantaa loppuun asti. Tarinan keskiössä on kuudenkymmenenneljän ikäinen, Cambridgessa opiskellut, entinen yliopiston matematiikan professori. Professori ei ole muistisairas perinteisellä tavalla. Hän joutui liikenneonnettomuuteen seitsemäntoista vuotta sitten 47-vuotiaana vuonna 1975. Uhri voi joutua samaan tilanteeseen vaikka kaksikymmentävuotiaana. Professori on vetäytynyt, ulkomaailma on etäällä ja kohtaamaton. Onnettomuuden myötä professorin menetti työnsä ja hänen ainoana tulonlähteenä olivat olleet rahapalkinnot, joita matematiikan aikakauslehdet tarjosivat ongelmien ratkaisuista.
Professori ja taloudenhoitajan tapahtumien miljöö on Japani ja professorin koti ja ajankuvana 1990-luku. Kirjassa ei tapahdu paljon, mutta tarina kantaa loppuun asti. Tarinan keskiössä on kuudenkymmenenneljän ikäinen, Cambridgessa opiskellut, entinen yliopiston matematiikan professori. Professori ei ole muistisairas perinteisellä tavalla. Hän joutui liikenneonnettomuuteen seitsemäntoista vuotta sitten 47-vuotiaana vuonna 1975. Uhri voi joutua samaan tilanteeseen vaikka kaksikymmentävuotiaana. Professori on vetäytynyt, ulkomaailma on etäällä ja kohtaamaton. Onnettomuuden myötä professorin menetti työnsä ja hänen ainoana tulonlähteenä olivat olleet rahapalkinnot, joita matematiikan aikakauslehdet tarjosivat ongelmien ratkaisuista.
Professori elää 80 minuutin turvin,
yhden tunnin ja kahdenkymmenen minuutin muistamisen täyteistä elämää. Muistot
rakentuvat ajasta ennen vuoden 1975 onnettomuutta. Luin viime vuonna S. J.
Watsonin dekkarin Kun suljen silmäni,
jossa nainen herää uuteen aamuun ilman eilistä.
Kodinhoitaja
Maaliskuussa 1992 Kotipalveluiden välitysosuuskunta Akebono lähettää professorin luo yksinhuoltajaäidin kodinhoitajan (kertoja) tehtäviin. Professorin lanko, kuolleen vanhemman veljen vaimo, opastaa naisen työtehtäviin.
Maaliskuussa 1992 Kotipalveluiden välitysosuuskunta Akebono lähettää professorin luo yksinhuoltajaäidin kodinhoitajan (kertoja) tehtäviin. Professorin lanko, kuolleen vanhemman veljen vaimo, opastaa naisen työtehtäviin.
Kotipalveluiden välitysosuuskunta Akebono lähetti minut ensi kertaa Professorin luokse maaliskuussa 1992. Minä olin kaikkein nuorin niistä kotiapulaisista, jotka siinä Seton sisämeren rannikon pienessä kaupungissa olivat Akebonon kirjoissa. Siitä huolimatta olin työskennellyt alalla jo yli vuosikymmenen. Olin urani aikana tullut toimeen kaikenlaisten työnantajien kanssa ja minulle oli kehittynyt vahva ammattiylpeys. Vaikka minulle työnnettiin asiakkaita, joita muut pitivät liian hankalina, en sanallakaan valittanut siitä osuuskunnan johtajalle.
Juuri
Tarinan keskiössä on myös taloudenhoitajan kymmenvuotias poika Juuri. Juuri on ainoa kirjan tarinan keskeisistä henkilöistä, jolle on ”annettu nimi”.
Tarinan keskiössä on myös taloudenhoitajan kymmenvuotias poika Juuri. Juuri on ainoa kirjan tarinan keskeisistä henkilöistä, jolle on ”annettu nimi”.
Minä ja poikani kutsuimme häntä Professoriksi. Ja Professori kutsui poikaani Juureksi, koska tämän tasainen päälaki toi hänen mieleensä neliöjuuren merkin.
Taloudenhoitaja
oivaltaa joutuneensa vaativaan paikkaan, sillä vaihtuvuus on ollut suurta. Professorin lähimuisti toimii vain lyhyen aikaa,
eilistä ei ole, aamulla tehtyjä asioita ei ole, edellisillan ottelua ei ole. Taloudenhoitajan
hän kohtaa uutena ihmisenä jokaisena uutena aamuna. Professori on
muistilappujen kirjoma. Viiltävimässä lapussa lukee: "Minun muistini ei kestä kuin 80 minuuttia."
Vaikka hän kuinka yrittäisi, muistikuvat katoavat yhä uudelleen. Hän muistaa kyllä kolme vuosikymmentä sitten löytämänsä teoreeman, mutta ei sitä, mitä söi eilen päivälliseksi.
Leski
Voivatko luvut olla kauniita? Miten muisto säilyy laatikossa? Voiko rakastaa ihmistä jota ei muista? Vanhemman veljen leskivaimo kantaa huolta professorista, aivan kuten vanhempi oli kantanut huolta veljestään, mahdollistanut tämän luvut yliopistossa. Kauan sitten otettu valokuva ei kestä löytäjän katsetta, se ei pidä salaisuuttaan. Myös taloudenhoitajan oma elämä avautuu jonkin verran.
Voivatko luvut olla kauniita? Miten muisto säilyy laatikossa? Voiko rakastaa ihmistä jota ei muista? Vanhemman veljen leskivaimo kantaa huolta professorista, aivan kuten vanhempi oli kantanut huolta veljestään, mahdollistanut tämän luvut yliopistossa. Kauan sitten otettu valokuva ei kestä löytäjän katsetta, se ei pidä salaisuuttaan. Myös taloudenhoitajan oma elämä avautuu jonkin verran.
Professori ja
taloudenhoitaja on koskettava, hienovireinen ja kaunis kertomus kohtaamisesta ja yhteydestä. Suosittelen lukemaan tämän kirjan.
Kirjaa on luettu yllättävän paljon
blogeissa jo ennen suomennosta.
Osallistun kirjalla Kurjen siivellä –lukuhaasteeseen.