Paulo Coelho Vakooja
Alkuteos: A Espiã 2016
Suomentajat: Jarna Piippo ja Sanna Pernu
Bazar
2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Olen nainen, joka syntyi vääränä aikakautena, eikä sitä voi mikään korjata. En tiedä muistetaanko minut joskus tulevaisuudessa, mutta jos niin käy, en halua että minua koskaan pidetään uhrina vaan ihmisenä, joka astui ihmisenä eteenpäin ja maksoi siitä vaaditun hinnan pelotta.
Brasilialainen
Paulo Coelho (s. 1947) on yksi maailman suosituimmista kirjailijoista, mutta
hän herättää lukijoissa monenlaisia tunteita, hänestä
pidetään tai sitten ei. Olen esitellyt blogissani aiemmin Coelhon kirjan Uskottomuus.
Vakooja edustaa hieman erilaista kirjailijan tuotantoa, sillä
se ei ole perinteinen, coelhomainen elämäntapaopas. Coelho on kuitenkin hyvin monipuolinen.
Lukupinossani odottelee lukemista Coelhon teos Voittaja on yksin, jonka
pitäisi olla dekkari. En ylenkatso kirjailijan teoksia, sillä hänen Valonsoturin käsikirja on minulle rakas,
sillä se palautti minulle fyysisiä voimia, kun tarvitsin niitä. Käytän usein
Coelhosta puhuessani terijoensalavaa vertauksena. Tuota puuta kukaan itseään kunnioittava
puutarhafriikki ei istuta pihalleen, sillä näin ajattelevat ovat vakuuttuneita,
että Kehä III:n ulkopuolella ei ole puutarhoja tai ainakin ne
loppuvat sateenvarjojalavan menestymisvyöhykkeen rajalla…
Uudessa teoksessaan Paulo Coelho kertoo historian
kuuluisimman vakoojan Mata Harin (1876–1917) tarinan. Oikealta nimeltään Mata Hari oli Margaretha
Zelle. Tarina perustuu
tositapahtumiin. Mata Harin eksoottinen elämä selittyy osin sillä, että Mata
Harin äiti oli jaavalaista syntyperää. Coelho
ei pyri kirjoittamaan elämäkertaa, vaan hän korostaa tarinan fiktiivisuutta. Coelho
kertoo loppusanoissa, että kirjan tapahtumat ovat totta, mutta hän on joutunut
luomaan dialogit, sulattamaan joitakin kohtauksia yhteen, muuttamaan
tapahtumien järjestystä ja poistamaan kaiken sellaisen, jolla ei ole merkitystä
tarinan kannalta.
Mata Hari oli minulle nimenä tuttu, mutta toisaalta en
tiennyt paljoakaan tuosta naisesta. Hänen sanotaan olleen näyttelijä, tanssija,
kurtisaani ja Pariisin elegantein nainen. Hän etsi omaa totuuttaan rikkoen sovinnaisuuden
rajoja. Hän sai paljon osakseen niin hyvää kuin pahaa, mutta hän ei alistunut
aikalaisnaisen muottiin.
Silloin nimeni on jo unohdettu. En kuitenkaan kirjoita tullakseni muistetuksi, vaan ymmärtäneeksi omaa kohtaloani. Kuinka ihminen, joka vuosikaudet sai mitä tahtoi, saatettiin tuomita kuolemaan niin vähästä?
Coelho aloittaa tarinan voimakkaasti, sillä
ensimmäinen luku päättyy traagiseen kuolemaan. Mata Hari haettiin aamun
sarastaessa pariisilaisen naisvankilan sellistä 15. lokakuuta 1917, ja hänet
vietiin Vincennesin kasarmin teloituspaikalle. Viimeiseen asti Mata Hari odotti
armahdusta, mutta hän ei pelännyt kuoleman kohtaamista, sillä Coelho kirjoittaa
yleisestä uskomuksesta, että Mata Hari olisi ollut erityisen rauhallinen ja
kieltäytynyt silmiensä sitomisesta. Hän katseli näennäisen tyynenä
teloittajiaan, kun pappi, nunnat ja asianajaja lähtivät kävelemään poispäin.
Hän veti päälleen mustat silkkisukat – hiukan groteskit niissä olosuhteissa – ja korkeakantaiset, silkkirusetein koristellut kengät. Sitten hän nousi sängyltä ja otti ripustimesta sellin nurkasta melkein maahan asti ulottuvan turkin, jonka hihansuita ja kaulusta somisti toisenlainen turkis, ehkä kettua. Hän puki turkin yöpaitana käyttämänsä raskaan silkkikimonon päälle.
Mata Hari herätti eläessään pahennusta, kateutta ja
mustasukkaisuutta ranskalaisen ylimystön piirissä. Hän eli aikansa
kuuluisuuksien parissa ja tapasi niin Sigmund Freudin, Pablo Picasson kuin Amadeo
Modiglianin. Varakkaat ja hyvässä asemassa olevat miehet lahjoittivat kilvan
huomiotaan ja koruja kauniille naiselle, jolta toivoivat palveluja. Mata Hari
eli maailmanäyttelyn ja ensimmäisen maailmansodan aikana. Näyttelyn monumentti
oli tarkoitus purkaa, mutta Eiffel-torni jäi pysyväksi. Mata Harille Pariisi
oli maailman kaunein kaupunki: se oli
kuitenkin ainoa kiintopiste, ainoa kaupunki, jossa tunsin olevani inhimillinen
olento sanan täydessä merkityksessä, kokien kaiken luvallisen ja luvattoman.
”Tässä on Pablo Picasso, taiteilija josta kerroin sinulle.” Esittelyhetkestä lähtien mies unohti muut vieraat ja yritti koko ajan pitää yllä keskustelua minun kanssani. Hän puhui kauneudestani, pyysi minua mallikseen, sanoi että minun pitäisi lähteä hänen kanssaan Málagaan, edes viikoksi pakoon Pariisin hullunmyllyä. Hänellä oli yksi ainoa tavoite, eikä sitä tarvinnut ääneen mainita: saada minut sänkyyn.
Vakooja on nopealukuinen ja vaikuttava teos naisesta,
joka eli väärään aikaan. Viihdyin Coelhon
seurassa hyvin.
Tämä kirja vaikuttaa aika kiinnostavalta Mata Harin takia. Olen aina ollut kiinnostunut hänen elämästään, varsinkin vakoojapuolesta. Coelho on kuitenkin yök-listan ykkönen :'D Mitenhän tässä suhtautuisi?
VastaaPoistaMata Hari kiinnosti minuakin. Olen hyvin allerginen tietynlaiselle hömpälle, new agelle, elämäntapaoppaille. Ne eivät vain ole minun juttu. Joissakin Coelhoissa on voimaa ja ideaa. Mata Hari on hyvin tehty ja sen lukee tuon naisen kautta.
PoistaEn ole parin kirjan kokemuksella Coelhon ystävä lainkaan ja minulla on kärkeviäkin mielipiteitä hänen tuotannostaan, mutta tämän olen laittanut varaukseen kiinnostavan aiheen vuoksi. Katsotaan muutanko mieleni Coelhon suhteen! En muuten tiennytkään hänen olevan brasilialainen, luulin häntä italialaiseksi... Hups :D
VastaaPoistaNiin, hän on syntynyt Rio De Janeirossa muistaakseni. Tämä kirja kannattaa lukea Mata Harin takia. Tätä edeltävä Uskottomuus tökki minua. Muita en ole blogiini kirjoittanut.
PoistaOlen itse lukenut vain Coelhon "elämäntaidon opaskirjoja". Kiinnostava kirja ja Mata Hari on myös kiinnostava henkilö.
VastaaPoistaElämäntaidon oppaita minäkin olen Coelholta lukenut, mutta ne eivät ole minun juttu muutenkaan, mutta ehkä sittenkin Coelhon kuin jonkun toisen. Mata Harin takia tuon luin. Edellinen Uskottomuus ei ollut minun juttu.
PoistaOlen lukenut Coelholta nämä: Alkemisti, Piedrajoen rannalla istuin ja itkin ja Portobellon noita. En voi sanoa ymmärtäneeni kirjailijaa. Parhaiten on mieleen jäänyt tuo viimeksi mainitsemani.
VastaaPoistaMata Harin takia voisin ehkä lukea, muuten en.
Piedrajoen rannalla istuin ja itkin siitä pidin ja samoin Veronicasta, jonka olen nähnyt myös elokuvana.
PoistaOlen lukeneut monia hänen kirjojaan ja myös tämän, ja tästä tykkäsin ehkä eniten.
VastaaPoistaSe on totta mielipiteitä hän herättää kirjoillaan, enkä todellakaan ole samaa mieltä aina, mutta kiva lukea kuitenkin.
Sama täällä, luen ja osaan olla eri mieltäkin, mutta tiedän silti paljon pahempaa. Joskus nuo tekevät itselle ihan hyvääkin.
PoistaEn ole tainnut törmätä blogimaailmassa kehenkään, joka pitäisi Coelhosta varauksetta, enkä ole tullut tarttuneeksi hänen kirjoihinsa. Tätä voisin kokeilla.
VastaaPoistaCoelho jakaa mieliä. Sitä luetaan ja ostetaan valtavasti. Minullakin on tuttuja, jotka sanovat pitävänsä kirjailijasta. Coelho kehdataan laittaa Facebookiin lempparikirjailijana! Ja uskoisin, että lukijoita on blogimaailmassa, en pitäisi sitä mahdottomana, mutta heitä ei ole kirjablogeissa. New agella on kannattajansa tässäkin maassa ja Coelho kelpaa heille myös.
PoistaItsestäni voin sanoa, että luin kerran Valonsoturin käsikirjaa maaliskuusta huhtikuuhun, ainoana kirjana ja toivoisin, että kenenkään toisen ei tarvitsisi kokea samaa. Tai sitten toivoisin, että ihminen löytäisi jonkun Coelhon. Tarvitsin fyysiset voimani takaisin. Siksi suhtaudun näin.
Mata Hari on erilainen, se on hyvä lukea kenen tahansa.
Olen joskus saanut Coelhon Valonsoturin käsikirjan lahjaksi ja lueskellut sitä silloin. Voisin kirjaa vilkaista taas uudelleen... Muuta en ole Coelholta lukenutkaan ehkäpä juuri tuon ristiriitaisen vastaanoton takia. Mutta tämä Vakooja ja Mata Hari alkoi todella kiinnostamaan nyt, kun luin arviosi!
VastaaPoistaMata Hari kannattaa lukea, sillä se kertoo erikoisen tarinan. Kerroin tuossa, että luin 3-4 kk yhtä kirjaa, Valonsoturin käsikirjaa. Joskus on pakko pysähtyä ja silloin on hyvä löytää tärkeä kirja.
PoistaEn ole lukenut Coelhoa, mutta tämän kirjan voisin lukea.
VastaaPoistaMinä mielin tuon Voittaja on yksin lukemista. Se vaikuttaa dekkarille, ainakin niin sen ymmärtää. Pakko lukea, että saa senkin selville, että onko se dekkari.
PoistaVakooja on mielenkiintoinen.
Olen lukenut joitakin ja tiedätkin, miksi tuo Valonsoturi vei aikaa kohdallani.