perjantai 21. lokakuuta 2016

Paulo Coelho Vakooja




Paulo Coelho Vakooja
Alkuteos: A Espiã 2016
Suomentajat: Jarna Piippo ja Sanna Pernu
Bazar 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Olen nainen, joka syntyi vääränä aikakautena, eikä sitä voi mikään korjata. En tiedä muistetaanko minut joskus tulevaisuudessa, mutta jos niin käy, en halua että minua koskaan pidetään uhrina vaan ihmisenä, joka astui ihmisenä eteenpäin ja maksoi siitä vaaditun hinnan pelotta.

Brasilialainen Paulo Coelho (s. 1947) on yksi maailman suosituimmista kirjailijoista, mutta hän herättää lukijoissa monenlaisia tunteita, hänestä pidetään tai sitten ei. Olen esitellyt blogissani aiemmin Coelhon kirjan Uskottomuus.
Vakooja edustaa hieman erilaista kirjailijan tuotantoa, sillä se ei ole perinteinen, coelhomainen elämäntapaopas.  Coelho on kuitenkin hyvin monipuolinen. Lukupinossani odottelee lukemista Coelhon teos Voittaja  on yksin, jonka pitäisi olla dekkari. En ylenkatso kirjailijan teoksia, sillä hänen Valonsoturin käsikirja on minulle rakas, sillä se palautti minulle fyysisiä voimia, kun tarvitsin niitä. Käytän usein Coelhosta puhuessani terijoensalavaa vertauksena.  Tuota puuta kukaan itseään kunnioittava puutarhafriikki ei istuta pihalleen, sillä näin ajattelevat ovat vakuuttuneita, että Kehä III:n ulkopuolella ei ole puutarhoja tai ainakin ne loppuvat sateenvarjojalavan menestymisvyöhykkeen rajalla…
Uudessa teoksessaan Paulo Coelho kertoo historian kuuluisimman vakoojan Mata Harin (1876–1917)  tarinan. Oikealta nimeltään Mata Hari oli Margaretha Zelle.  Tarina perustuu tositapahtumiin. Mata Harin eksoottinen elämä selittyy osin sillä, että Mata Harin äiti oli jaavalaista syntyperää.  Coelho ei pyri kirjoittamaan elämäkertaa, vaan hän korostaa tarinan fiktiivisuutta. Coelho kertoo loppusanoissa, että kirjan tapahtumat ovat totta, mutta hän on joutunut luomaan dialogit, sulattamaan joitakin kohtauksia yhteen, muuttamaan tapahtumien järjestystä ja poistamaan kaiken sellaisen, jolla ei ole merkitystä tarinan kannalta.
Mata Hari oli minulle nimenä tuttu, mutta toisaalta en tiennyt paljoakaan tuosta naisesta. Hänen sanotaan olleen näyttelijä, tanssija, kurtisaani ja Pariisin elegantein nainen.  Hän etsi omaa totuuttaan rikkoen sovinnaisuuden rajoja. Hän sai paljon osakseen niin hyvää kuin pahaa, mutta hän ei alistunut aikalaisnaisen muottiin.

Silloin nimeni on jo unohdettu. En kuitenkaan kirjoita tullakseni muistetuksi, vaan ymmärtäneeksi omaa kohtaloani. Kuinka ihminen, joka vuosikaudet sai mitä tahtoi, saatettiin tuomita kuolemaan niin vähästä?

Coelho aloittaa tarinan voimakkaasti, sillä ensimmäinen luku päättyy traagiseen kuolemaan. Mata Hari haettiin aamun sarastaessa pariisilaisen naisvankilan sellistä 15. lokakuuta 1917, ja hänet vietiin Vincennesin kasarmin teloituspaikalle. Viimeiseen asti Mata Hari odotti armahdusta, mutta hän ei pelännyt kuoleman kohtaamista, sillä Coelho kirjoittaa yleisestä uskomuksesta, että Mata Hari olisi ollut erityisen rauhallinen ja kieltäytynyt silmiensä sitomisesta. Hän katseli näennäisen tyynenä teloittajiaan, kun pappi, nunnat ja asianajaja lähtivät kävelemään poispäin.

 Hän veti päälleen mustat silkkisukat – hiukan groteskit niissä olosuhteissa – ja korkeakantaiset, silkkirusetein koristellut kengät. Sitten hän nousi sängyltä ja otti ripustimesta sellin nurkasta melkein maahan asti ulottuvan turkin, jonka hihansuita ja kaulusta somisti toisenlainen turkis, ehkä kettua. Hän puki turkin yöpaitana käyttämänsä raskaan silkkikimonon päälle.                 

Mata Hari herätti eläessään pahennusta, kateutta ja mustasukkaisuutta ranskalaisen ylimystön piirissä. Hän eli aikansa kuuluisuuksien parissa ja tapasi niin Sigmund Freudin, Pablo Picasson kuin Amadeo Modiglianin. Varakkaat ja hyvässä asemassa olevat miehet lahjoittivat kilvan huomiotaan ja koruja kauniille naiselle, jolta toivoivat palveluja. Mata Hari eli maailmanäyttelyn ja ensimmäisen maailmansodan aikana. Näyttelyn monumentti oli tarkoitus purkaa, mutta Eiffel-torni jäi pysyväksi. Mata Harille Pariisi oli maailman kaunein kaupunki: se oli kuitenkin ainoa kiintopiste, ainoa kaupunki, jossa tunsin olevani inhimillinen olento sanan täydessä merkityksessä, kokien kaiken luvallisen ja luvattoman.

”Tässä on Pablo Picasso, taiteilija josta kerroin sinulle.” Esittelyhetkestä lähtien mies unohti muut vieraat ja yritti koko ajan pitää yllä keskustelua minun kanssani. Hän puhui kauneudestani, pyysi minua mallikseen, sanoi että minun pitäisi lähteä hänen kanssaan Málagaan, edes viikoksi pakoon Pariisin hullunmyllyä. Hänellä oli yksi ainoa tavoite, eikä sitä tarvinnut ääneen mainita: saada minut sänkyyn.

Vakooja on nopealukuinen ja vaikuttava teos naisesta, joka eli väärään aikaan.  Viihdyin Coelhon seurassa hyvin.

16 kommenttia:

  1. Tämä kirja vaikuttaa aika kiinnostavalta Mata Harin takia. Olen aina ollut kiinnostunut hänen elämästään, varsinkin vakoojapuolesta. Coelho on kuitenkin yök-listan ykkönen :'D Mitenhän tässä suhtautuisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mata Hari kiinnosti minuakin. Olen hyvin allerginen tietynlaiselle hömpälle, new agelle, elämäntapaoppaille. Ne eivät vain ole minun juttu. Joissakin Coelhoissa on voimaa ja ideaa. Mata Hari on hyvin tehty ja sen lukee tuon naisen kautta.

      Poista
  2. En ole parin kirjan kokemuksella Coelhon ystävä lainkaan ja minulla on kärkeviäkin mielipiteitä hänen tuotannostaan, mutta tämän olen laittanut varaukseen kiinnostavan aiheen vuoksi. Katsotaan muutanko mieleni Coelhon suhteen! En muuten tiennytkään hänen olevan brasilialainen, luulin häntä italialaiseksi... Hups :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hän on syntynyt Rio De Janeirossa muistaakseni. Tämä kirja kannattaa lukea Mata Harin takia. Tätä edeltävä Uskottomuus tökki minua. Muita en ole blogiini kirjoittanut.

      Poista
  3. Olen itse lukenut vain Coelhon "elämäntaidon opaskirjoja". Kiinnostava kirja ja Mata Hari on myös kiinnostava henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäntaidon oppaita minäkin olen Coelholta lukenut, mutta ne eivät ole minun juttu muutenkaan, mutta ehkä sittenkin Coelhon kuin jonkun toisen. Mata Harin takia tuon luin. Edellinen Uskottomuus ei ollut minun juttu.

      Poista
  4. Olen lukenut Coelholta nämä: Alkemisti, Piedrajoen rannalla istuin ja itkin ja Portobellon noita. En voi sanoa ymmärtäneeni kirjailijaa. Parhaiten on mieleen jäänyt tuo viimeksi mainitsemani.
    Mata Harin takia voisin ehkä lukea, muuten en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piedrajoen rannalla istuin ja itkin siitä pidin ja samoin Veronicasta, jonka olen nähnyt myös elokuvana.

      Poista
  5. Olen lukeneut monia hänen kirjojaan ja myös tämän, ja tästä tykkäsin ehkä eniten.
    Se on totta mielipiteitä hän herättää kirjoillaan, enkä todellakaan ole samaa mieltä aina, mutta kiva lukea kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, luen ja osaan olla eri mieltäkin, mutta tiedän silti paljon pahempaa. Joskus nuo tekevät itselle ihan hyvääkin.

      Poista
  6. En ole tainnut törmätä blogimaailmassa kehenkään, joka pitäisi Coelhosta varauksetta, enkä ole tullut tarttuneeksi hänen kirjoihinsa. Tätä voisin kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Coelho jakaa mieliä. Sitä luetaan ja ostetaan valtavasti. Minullakin on tuttuja, jotka sanovat pitävänsä kirjailijasta. Coelho kehdataan laittaa Facebookiin lempparikirjailijana! Ja uskoisin, että lukijoita on blogimaailmassa, en pitäisi sitä mahdottomana, mutta heitä ei ole kirjablogeissa. New agella on kannattajansa tässäkin maassa ja Coelho kelpaa heille myös.

      Itsestäni voin sanoa, että luin kerran Valonsoturin käsikirjaa maaliskuusta huhtikuuhun, ainoana kirjana ja toivoisin, että kenenkään toisen ei tarvitsisi kokea samaa. Tai sitten toivoisin, että ihminen löytäisi jonkun Coelhon. Tarvitsin fyysiset voimani takaisin. Siksi suhtaudun näin.
      Mata Hari on erilainen, se on hyvä lukea kenen tahansa.

      Poista
  7. Olen joskus saanut Coelhon Valonsoturin käsikirjan lahjaksi ja lueskellut sitä silloin. Voisin kirjaa vilkaista taas uudelleen... Muuta en ole Coelholta lukenutkaan ehkäpä juuri tuon ristiriitaisen vastaanoton takia. Mutta tämä Vakooja ja Mata Hari alkoi todella kiinnostamaan nyt, kun luin arviosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mata Hari kannattaa lukea, sillä se kertoo erikoisen tarinan. Kerroin tuossa, että luin 3-4 kk yhtä kirjaa, Valonsoturin käsikirjaa. Joskus on pakko pysähtyä ja silloin on hyvä löytää tärkeä kirja.

      Poista
  8. En ole lukenut Coelhoa, mutta tämän kirjan voisin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mielin tuon Voittaja on yksin lukemista. Se vaikuttaa dekkarille, ainakin niin sen ymmärtää. Pakko lukea, että saa senkin selville, että onko se dekkari.
      Vakooja on mielenkiintoinen.

      Olen lukenut joitakin ja tiedätkin, miksi tuo Valonsoturi vei aikaa kohdallani.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!