Ihanaa joulua & Charles Dickensin joululaulu

Toivottelen teille kaikille Hyvää Joulua ja palataan joulun jälkeen uusin voimin ja luetuin kirjoin. Oma jouluni on lukemista, ihania elokuvia ja kiireetöntä yhdessäoloa.

Avaatko oven joulun tulla?
Joulu on jo täällä!
Vai pidätkö ovesi visusti kiinni,
salvat oven päällä?

Sadun huoneessa salaisessa
saat lahjaksi ruusut ja tähdet.
Ota ne reppuun, evääksi,

kun matkoillesi lähdet.

                                                                 - Hannele Huovi Matka joulun taloon 2007



 

Charles Dickens (1812-1870) julkaisi viisi joulukirjaa. Ensimmäinen oli Joululaulu (A Christmas Carol), joka ilmestyi 17.12.1843 ja saavutti valtavan suosion. Joulutraditioni on ollut Dickensin joulukirjan lukeminen, Joululaulun, Saiturin joulun tai millä nimellä se milloinkin on löytynyt käsiini. Kirja on julkaistu eri nimillä, kuvitettuna ja ilman kuvia, eri suomentajien käännöksenä, mutta tarinan perusta on sama. Joululaulu Aavetarina joulusta on tällä kerralla luvussani Bonpokkarina, jonka on suomentanut Marja Helanen-Ahtola.


Joululaulu kuvaa niin viktoriaanista aikakautta kuin yhteiskuntaa. Joululaulussa on viisi nimettyä säkeistöä. Joululaulun päähenkilö on ukko Ebenezer Scrooge. Ensimmäisessä säkeistössä Scrooge on kuuluisa saitimus, joka ei pidä ihmisistä, ei kilteistä, poloisista tai köyhistä. Eikä joulusta. Kerjäläisetkin ohittavat hänet tervehtien lanttia pyytämättä. Hänen alaisensa Bob Cratchit tekee työtään kirjurina. Scroogen työpaikalle saapuu kaksi herraa, jotka keräävät rahaa köyhille, mutta tulijat saavat poistua tyhjin käsin. Konttorin suljettuaan ja kirjurin lähdettyä, Scrooge nauttii ankean päivällisen krouvissa, lukee sanomalehdet ja lähtee kotiinsa. Marley on mennyt jo manan maille, mutta niin vain Scrooge kohtaa entisen kumppaninsa Jacob Marleyn haamun. Marley eli elämänsä Scroogen tavoin ja saapuu varoittamaan entistä kumppaniaan.

Marley oli kuollut, mikä heti alkuun todettakoon. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Hänen hautaustodistuksensa vahvistivat nimikirjoituksellaan pappi, lukkari, hautausurakoitsija ja lähin surija. Scrooge allekirjoitti paperin, ja hänen nimensä kelpasi sentään pörssisäkin kaikkeen, mihin hän suvaitsi sen kirjoittaa. Vanha Marley oli kuollut kuin kivi.

Scroogen kauhistuu Marleyn kahleita. Tämä on ollut kuolleena seitsemän vuotta ja taivaltanut tämän ajan ilman lepoa. Marley varoittaa, että jos Scrooge ei paranna tapojansa, hänen kohtalokseen tulee kuoltuaan Marleyn tapaan kantaa painavia kahleita ikuisesti. Marley kertoo entiselle ystävälleen, että häntä tulee tapaamaan kolme henkeä. Nämä joulunhenget ilmestyvät kertomaan kukin vuorollaan menneistä, nykyisestä ja tulevista jouluista. Scroogen täytyy tehdä kaikki mitä henget tahtovat, sillä muuten hänen 'ketjuistaan' tulee painavammat kuin Marleyn.


Toisessa säkeistössä saapuu ensimmäinen kolmesta hengestä. Scrooge herää kellon lyödessä kaksitoista, vaikka hän kävi nukkamaan kahdelta eli kello kävi väärin. Menneiden joulujen henki vie Scroogen lapsuuden jouluihin. Toisessa säkeistössä saapuu toinen kolmesta hengestä. Scrooge herää syvän kuorsauksensa keskeltä, eikä hänelle tarvitse kertoa, että kello lyö yksi. Viimeinen saapuva henki on tulevien joulujen henki. Scrooge kyseleekin, että aikooko henki näyttää tulevia jouluja? Henki vie Scroogen hautausmaalle oman haudan partaalle. Scroogen päätyy katumaan.



Viides säkeistö on Laulun loppu. Scrooge päättää korjata tekemänsä vääryydet ja tuottaa kaikille iloa. Hän jatkaa elämäänsä muuttuneena ja vastedes henkiä kohtaamatta.


Hän pukeutui ”parhaimpiinsa” ja lähti viimein ulos kadulle. Ihmisiä liikkui jo solkenaan, kuten nykyisen joulun henki oli hänelle näyttänyt, ja kädet selän takana astellen Scrooge tarkasteli jokaista iloinen hymy huulillaan.


Dickensin sadunomainen sanoma elää yhä. Joulumme ovat yhä materialistisempia, lahjoja, ruokaa ja materiaa. Joulusta on tehty kiistakapula, kuka viettää sen kenenkin kanssa ja minä päivänä kunkin sopii saapua. Juhlapöytään kokoontuu mitä ihmeellisin sakki. Harvemman joulujuhla on kliseinen kiiltokuva ehjien perheiden luoma illuusio. Moni viettää sen yksin, sairaalassa, hoitokodissa, vankilassa. Joulu on monelle se vuoden juhlista vaikein. Dickensin tarina on oikeastaan helpotus. Joulun löytää sisältään. Joululla on ihan oikeakin merkitys, jos sen löytää kaiken krääsän alta ja blogien yrityskuvien takaa.


Charles Dickens joululaulu
WSOY 204. Bonpokkari. Kustantajalta

Kirjojen kamarissa tämä Joululaulu on luettu myös.

Olen kerännyt tähän muutaman muun version tästä kirjasta. Ylärivin kirjat ovat omiani, mutta alarivissä on kaksi kirjastonkirjaa. Kaksi kertomusta pitää sisällään myös Uuden vuoden kellot.





Charles Dickens Joululaulu. Aavetarina joulusta.
Suomentanut Marja Helanen-Ahtola. Kuvittanut Michael Foreman. WSOY 1984.

Joululaulu
Suomentanut Tero Valkonen. Kuvittamaton. Basam Books 2001.

Saiturin joulu Suomentanut Antti Autio. Kuvittanut P.J. Lynch. Egmont Kustannus / KIRJALITO 2007.


Kaksi kertomusta: Jouluilta. Aavetarina joulusta. Suomentanut Kari Jalonen. Kuvitettu.

Uudenvuodenkellot. Tonttutarina kirkonkelloista, jotka soittivat vuoden loppua ja uuden alkua.

Suomentanut Werner Anttila. Karisto 1972.