En ole lukenut Hahtolan aiempia
kirjoja. Vuoden alussa tein päätöksen lukea kotimaista kirjallisuutta. Tieten
tahtoen rajasin aikomustani, että kirjallisuuden pitäisi olla uutta tai
uudempaa. Alusta lähtien Hahtolan teksti viehätti minua. Minulla on Anita Brooknerin
tuotanto suomeksi kirjahyllyssäni. Pidän Brooknerin tyylistä. Esimerkiksi Rantahotellin Edithissä on jonkin verran
samaa tunnetta kuin tässä Hahtolan kirjassa. Aistin Hahtolan tyylissä myös samoja
vivahteita kuin Simone de Beauvoirin Murtuneessa
naisessa.
Hahtolan viipyilevä, hienostunut kerronta viehättää minua. En osaa pitkästyä verkkaisessa kerronnassa. Aidan ulkoasu on kaunis eli kun vuoden lopussa kerään kauneimmat kannet lukemistani kirjoista, niin tämä on mukana. Kirjan kantta koristavat syysasun kirjomat puiden lehdet ja muutama lyhtykoison hedelmää suojaavaa oranssinpunainen verhiö.
Hahtolan viipyilevä, hienostunut kerronta viehättää minua. En osaa pitkästyä verkkaisessa kerronnassa. Aidan ulkoasu on kaunis eli kun vuoden lopussa kerään kauneimmat kannet lukemistani kirjoista, niin tämä on mukana. Kirjan kantta koristavat syysasun kirjomat puiden lehdet ja muutama lyhtykoison hedelmää suojaavaa oranssinpunainen verhiö.
Kirja jakautuu kolmeen osaan.
Friedenparkissa kirjan päähenkilö Linnea Schäfer vuokraa talonsa talven ajaksi.
Linnea on Saksaan avioitunut suomalaisnainen, eronnut ja eläkkeellä oleva
sairaanhoitaja. Linnean ja Dieterin poika elää omaa elämää Suomessa ja
kihlautuu Salmen kanssa. Eron jälkeen Linnea on jatkanut yhdessä elettyssä talossa
omaa elämää.
Elokuun lopulla täysihoitolassa
on melko hiljaista. Täysihoitolan pitäjät ovat teologeja, William ja Anita
Krondorf. Lokakuun lopussa myös Williamin ontuva veli, Martin, palaa
Bangladeshistä lähetystyöstä. Linnea etsii seuraa täysihoitolaan piipahtavista
harvoista vieraista kävelyreissuille ja paikallisiin ruokaravintoloihin.
Tahdoin lähteä muualle joksikin aikaa. Hiljaisuutta minulla oli, mutta kotona en saanut hetken rauhaa
Toisessa osassa Heilighagenissa
eletään Linnean takaumissa paritalossa, jossa naapurina elää aviopari Berghoovenit,
Helga, Henry ja kissa. Linnea kutsuu Heilghagenia isoksi kyläksi, mutta
määrittelee sen myös kaupungiksi, Sataman suojiin rakentunut. Tässä vaiheessa
aita ottaa osansa, erottavana ja rajaavana. Tässä osassa selviää myös loman
tarve, miksi oli helpompi paeta omaan yksityisyyteen. Vuosien mittaan Linnea on
ajautunut salasuhteeseen naapurin Henryn kanssa. Hän on elänyt 8 vuotta toisena
naisena. Yhteiset salaiset hetket on otettu varkain.
Kolmannessa osassa Martin
Krondorf kohtaa uudelleen Helgan. Ei ole pelkoa, että paljastaisin loppua. Ehkä
tässä osassa kolmiodraamat toisiintuvat. Vihalla ja katkeruudella on ollut
osansa veljesten välillä. Saksalainen tyylikkyys ja toisen huomioiminen ei saa
säröä eikä edesauta lähentymistä. Kun naapurukset muistavat teitittelyn ja
kautta rantain kierrellään omenapuun varjostavat oksat ja kissan santakakut. Frau
Linnea pitää ja pitäyttää toisen tietyn etäisyyden päässä.
Aita kertoo muistoista, valinnoista ja yksinäisyydestä hienovireisesti ja
kauniisti. Aita antaa myös toivon
ihmisten kohtaamiseen. Tämä on upea kirja.
Paula Hahtola
Aita
Atena 2013.
Arvostelukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla!