Päähenkilönä seikkailee 17-vuotias Lumikki Andersson. Miljöönä
on Tampere ja vuodenaikana talvi, joten luin kirjan oikeaan aikaan. Luminen ja
kylmä viima seuranani on mitä sopivin näyttämö tähän kirjaan.
Tarina lähtee etenemään, kun pimiöön on ripustettu
kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren
haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka
eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen johdattaa hänet keskelle
kansainvälistä huumebisnestä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin
hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta
salaisiin Jääkarhun juhliin.
En koe huumebisnestä kovin kiinnostavaksi, mutta lukioaika
ei ole muuttunut omistani. Kyllä tuo ongelma oli omanakin lukioaikana
voimissaan, kuka sen sitten myönsikin ja näkikin. Simukka pitää lukijan
otteessaan. Kirjan salamyhkäinen ilmapiiri, Lumikin takaumat menneeseen viestivät
lukijalle, että päähenkilön menneisyys
on opettanut ja kasvattanut häntä. Lumikki on erakkomainen selviytyjä, joka ajautuu
tapahtumien keskiöön tahtomattaan. Dekkarigenressä kirja on minulle
liian toiminnallinen.
Kaipaan Anna Janssonin Gotlantia, kansanuskoa, luontoa ja ajatuksia. Tässä kirjassa tietynlainen lapsellisuus häiritsi ja ruokki lähinnä ajanvietettä.
Kaipaan Anna Janssonin Gotlantia, kansanuskoa, luontoa ja ajatuksia. Tässä kirjassa tietynlainen lapsellisuus häiritsi ja ruokki lähinnä ajanvietettä.
Salla Simukka Punainen kuin veri
Tammi 2013 Kirjasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla!