perjantai 21. helmikuuta 2014

Haruki Murakami Norwegian Wood



 Varmaan voin aloittaa, että Murakami on suosikkikirjailijani ja aloitan luettujen Murakamien tuonnin tällä tekstillä blogiini. Norwegian Wood suomennettiin vasta 2012, mutta alkuperäisteos ilmestyi Japanissa vuonna 1987.


Kirja alkaa Toru Watanaben istuessa Boeing 747:ssä  Pohjanmeren yllä, kun kone on laskeutumassa  Hampurin lentokentälle. Beatlesin Norwegian Wood alkaa soida hiljaa taustalla syösten menneisyyden muistot mieleen. Siinä hetkessä Toru  palaa vuoteen 1969, kahdeksantoista vuotta taaksepäin, siihen aikaan kun hän oli kahdeksantoistavuotias tokiolainen opiskelija.





Norwegian Wood kertoo tokiolaisista opiskelijoista 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Ajan musiikki soi kirjassa taustalla.  Tarina on hienovireinen kasvukertomus aikuisuuden askelmilla, vanhemmista irrottautumisesta, opiskelija-elämästä, vastuunottamisesta omassa elämässä, rakkaudesta, elämännälästä ja yksinäisyydestä.  Päähenkilö Toru Watanabe asuu miesopiskelijoiden soluasuntolassa. Torun pääaine on teatteritiede ja hän käy teatterihistorian ja saksankielen luennoilla yliopistolla tuntematta aiheeseen sen enempää intohimoa. Lukioaikana Torun paras ystävä Kizuki, tämän tyttöystävä Naoko ja Toru itse muodostivat kolmikon.  Eräänä toukokuisena iltana Kizuki teki itsemurhan vanhempien ollessa katsomassa sairasta sukulaista. Hän ei jättänyt jälkeensä itsemurhaviestiä, mutta hänen lähtönsä jätti tukahduttavan muistijäljen hänen läheisiinsä. Kizukin kuoltua Naoko ja Toru ajautuivat erilleen, sillä kolmikko oli särkynyt. Vasta melkein vuoden jälkeen he kohtaavat uudelleen opiskelijoina Tokion paikallisjunassa. 



Naoko on hauras, liian hauras selvitäkseen ja loittonee elämästä. Toru tempoilee naisseikkailuissa, mutta vahvimmin hän on kiinni Naokossa ja vahvassa Midorissa. Midori Kobayshi käy myös teatterihistorian luennoilla. Naoko ei saa otetta opiskelusta ja elämästään ja siirtyy vuoristoon parantolaan. Murakami kuvaa hyvin tarkasti Torun vierailun  Naokon luona parantolassa. Naokon huonekaverista Reikosta tulee myös läheinen Torulle. Synkkyyden keskellä Toru elää myös opiskelijaelämää, juhlii, työskentelee levykaupassa ja iskee tyttöjä tiheään tahtiin.


Murakamin teksti kulkee, tarina etenee suoraviivaisesti. Liian usein tarinoissa marssitetaan niin valtavasti ihmisiä näyttämölle, että lukija stressaantuu. Tässä teoksessa henkilöiden nimet jäävät helposti mieleen. Murakami kuvailee hyvin tarkasti ihan tavallisia arjen tapahtumia. Joku voisi sanoa, että kirjassa ei tapahdu mitään, mutta juju onkin oman identiteetin etsinnässä, oman minäkuvan rakentamisessa. Tuon ajan opiskelijaelämän kuvaus on kiinnostava, kun länsimaisen kulttuurin vaikutus on työntymässä osaksi japanilaista arkea. Opiskelijat lukevat  länsimaista kirjallisuutta Mannin Taikavuorta ja Fitzgeraldin Kultahattua. Osin kirjassa välittyy myös japanilaisen yhteiskunnan vaativuus.

En ihmettele, että The Guardian-lehti on listannut Murakamin kirjan teokseksi, joka jokaisen pitäisi lukea.

Haruki Murakami Norwegian Wood Tammi 2012

Kirja on luettu myös Sallan lukupäiväkirjassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!