Löysin
tämän viehättävän kirjan Leena Lumen blogista.
Sen luminen kansi on lumoava. Minun oli pakko saada se lainaan ja sitten
omaksi.
Pikkupöllö kertoo tarinan, miksi jokainen meistä on hyvä
juuri sellaisena kuin on. Siinä on
varmasti hyvä opetus meille kaikille.
Pikkupöllö ja sen sisaret tutustuvat pesäkolon
ulkopuoliseen maailmaan. Kun äitipöllö saa aamulla katraansa nukkumaan yöllisen
temmellyksen jälkeen, niin pikkupöllö epäröi. Pikkupöllön minäkuva ja identiteetti
on haussa. Hän näkee alhaalla maassa aikaisen lumikellon, hän ihastelee valkoista, pitkäkorvaista maapöllöä. Tuollainen olisi
kiva olla. Hän laskeutuu varovasti maahaan. Siellä näyttää kummalliselle. Puut
näyttävät korkeammille. Hän puhuttaa jänistä, mutta ei saa kannustusta
pitkäkorvaiseksi maapöllöksi. Jänis ottaa loikan, kun pikkupöllö uppoaa lumeen.
Hänestä ei taida olla pitkäkorvaiseksi maapöllöksi. Eikä jäniksen tarjoamat
oksan silmutkaan olleet maistuvia.
Metsässä
se kohtaa seuraavaksi jättimäisen karvaseinän. Nyt hän halusi
karvakynsipöllöksi. Talviunilta herännyt karhu oli äreä pienelle maassa
pomppivalle piipittäjälle. Pikkupöllö kehui kynsiään, mutta masentui karhun
kynsien ollessa lähes pikkupöllön kokoiset. Karhun tassun jälkeen se mahtui
seisomaan. Äreä karhu antoi tassulla ilmalennon, jolloin pikkulento mätkähti
maahan. Hänestä oli hölmö ajatuskin, että tuhlaisi talven nukkumiseen.
Seuraavaksi
sen huomio kiinnittyi ylhäältä männyn oksistosta kuuluvaan ääneen. Pikkupöllö näki ruskeanharmaan otuksen, jolla
oli upea, pörröinen häntä. Nyt pikkupöllö halusikin hyppiväksi häntäpöllöksi.
Pikkupöllö kiipesi oravan luo ja katseli, kuinka ketterästi orava taiteli
oksalta toiselle. Pikkupöllö päätyi, että siitä ei olisi tuoksikaan.
Mietteissään
pikkupöllö havahtui tummaan ja hiljaiseen metsään. Äitipöllö saapui viereen
lohduttamaan surullista pikkupöllöä, josta ei ollut jäniksen loikkiin, talven
nukkuvaksi karhuksi tai oravaksi ilman upeaa häntä. Kultaseni sinulla on siivet. Pöllöt osaavat lentää. Äitipöllö levitti upeat
siipensä. Pikkupöllö kokeili siipiään ja ymmärsi olevansa tavallinen pöllö,
eikä sen pitänytkään olla muuta. Tuon
ymmärtäminen tekisi elämästä monesti paljon helpomman.
Nora
Surojegin & Pirkko-Liisa Surojegin Pikkupöllö Minerva 2013
Ulla, tämä kirja on niin suloinen kuvineen, teksteineen. Ja silti tähän liittyy elämää suurempi kysymys: Saada olla vain oma itsensä.Riittää itsenään.
VastaaPoista♥