Edith Södergran Kaikkiin neljään tuuleen

Edith Södergranin runokirja on harvinainen blogissani, sillä en tule käsittelemään runoja usein. Pidänhän minä runoista, onhan minulla runoja paljonkin kirjahyllyissäni, useimmat vanhoja ja perittyjä. Eli minun ei ole tarvinnut niitä ostaa, mutta olisin ne ostanut. Edith Södergran, Solveig von Schoulz, Bo Carpelan, Lars Hulden - luenhan minä runoja. Vieraamman genren parissa olen aforismien kanssa, mutta sitten muistan Paulo Coelhon sekä erään toisen.  Hilkka Olkinuoran ja Torsti Lehtisen Salllimuksia - käsikirja kuolevaisille on minulle läheinen.

Odotan kovasti saavani lukea pian Agneta Rahikaisen kirjan Edith Runoilijan elämä ja myytti (Schildts & Söderström 2014), jonka oletan muuttavan runoilijasta luotua  yksipuolista käsityskuvaa. Södergranin aforismit julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi tässä Into Kustannuksen pienessä kokoelmassa Kaikkiin neljään tuuleen Hilja Mörsärin suomentamina.  Aforismit ovat kirjoitettu aikana, jolloin suuret historialliset muutokset ravisuttelivat koko Eurooppaa. Södergranin naiskuva ei myöskään ollut perinteinen.

Edith Södergranin (1893-1923) elämä oli lyhyt ja hän sai niukasti huomiota elinaikanaan. Södergran kävi saksankielistä koulua Pietarissa ja kirjoitti ensimmäiset runonsa saksaksi. Mielessäni yhdistän runoilija Edith Södergranin ja Helene Schjerfbeckin, kuten Kohtaamisia kirjakin  - tiettävästi ilman kohtaamisia. Kirjailijan elämää valottavat myös hänen kirjeet läheiselle ystävälle, Hagar Olssonille (Hagar Olsson Edith Södergranin kirjeet, 1990).

Södergranin aforismeja:

 Eikö jokaisella hyvin suurella ihmisellä tule olla ennen kaikkea oma suuri kohtalonsa, jokin erityinen polttopiste elämässään.

 Kukaan ei vältä tähteään, sitä on pakko seurata.

 Luonto tuntee kuoleman, kokee sen joka yö. Se alistuu yhtä mielellään auringon kuin kuunkin lumovoimaan.

 Naisen suuri ansio on, ettei hän tähän mennessä ole paljonkaan syyllistynyt älyllisyyden syntiin.

Aforismien ohella teoksessa on mukana Edith Södergranin suomenkielellä kirjoittama mietelmällinen proosateksti, jonka Södergran kirjoitti Nummelan parantolassa noin 1910. Lisäksi kirjan lopussa on suomentajan kirjoitus Södergranin kirjailijantyöstä.  Kaikkiin neljään tuuleen kuuluu Suomen aforismiyhdistyksen Pilke-julkaisusarjaa. Se on merkittävä helmi kirjailijan suomennettuun tuotantoon. Kirjassa on muutamia valokuvia. Esimerkiksi sivun 53 valokuva on Erkki Kivalon (1995) kirjan Olen sylkenyt verta Edith Södergran 1892-1923 -kannessa.

 
Edith Södergran  Kaikkiin neljään tuuleen.

Into Kustannus 2013. Arvostelukappale