maanantai 22. elokuuta 2016

Helmi Kekkonen Vieraat



Helmi Kekkonen Vieraat
Siltala 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Olen lukenut Helmi Kekkoselta aiemmin novellikokoelman Kotiin ja blogannut teoksen Suojaton ja teoksen Valinta luin ennen blogiani.

Vieraat on episodiromaani hetkistä ja niiden merkityksestä, miten ne sysäävät muutoksen entiseen. Tapahtumat sijoittuvat Helsingin kantakaupunkiin, Dagmarinkadulle, Ateneumin kahvilaan, Museokadun ja Temppeliaukion ympäristöön eri aikoina ja eri ihmisten näyttämöinä. Illallisille osallistuvat avaavat elämäänsä muistojen kautta muutaman tunnin ajan, mutta kuhunkin ihmiskohtaloon sukelletaan hetkeksi luoden hetkien kaleidoskooppi paljon pidemmältä ajalta. Kekkosen kyky välittää kunkin elämäntilanne on uskomattoman hieno ja koskettava.

Loppukesän päivä on kääntymässä iltaan ja illallisiin.  Senja on kotona ottamassa vieraita vastaan. Senja on tutustunut naapuriinsa läheisessä leikkipuistossa ja naapurin Anna ja Toivo-poika saapuvatkin ensimmäisinä.  Anna imettää Toivon ennen muiden saapumista. Senja kääntää katseensa hienotunteisesti, sillä toimenpide on liian intiimi ja arka kohdattavaksi. Senja kertoo Laurin lähteneen ostamaan valkoisia ruusuja. Senjan paras ystävä Alva saapuu yksin ilman Danielia viiniä maistelleena. 

Seuraavat tulijat yllättävät Senjan, sillä ovella ovat Laurin kutsumina Nelli ja Karen. Lauri oli kutsunut Nellin illallisille viime viikolla heidän tavatessaan kadulla. Miksi mies on kutsunut puolitutun jättäen hänet selviytymään yksin kaikesta?

Senja hämmentyy äänen ja eleen hellyydestä, mutta samalla se myös rauhoittaa häntä. Ehkä Alva on oikeassa, ehkä nämä kaksi tosiaan ovat pari. Ehkä Lauri on kutsunut heidät hetken mielijohteesta ja unohtanut mainita asiasta. Unohduksia on viime aikoina tapahtunut enemmänkin.
Alusta lähtien tarinan tunnelma on enteilevä ja painostava.  Jokaisella on salaisuuksia, kukin on kärsinyt tahollaan. Lukija pääsee osalliseksi kunkin murheista.  Ihastuin täysillä tähän näkökulmien käyttöön. Hyvin tiivillä ilmaisulla kerrotaan valtavan paljon.

 Seuraavana saapuu Ulla-äiti ja tämän kumppani, jolloin Senja tajuaa unohtaneensa kutsua isän ja Marin. Senja ei voi kiirehtiä miehensä paluuta, sillä tämä on unohtanut sivupöydälle avainnipun ja puhelimen. Senja tuntee olevansa heikoilla selviämisensä suhteen, mutta kaikki kääntyy tietenkin paremmaksi Laurin saapuessa. Nellin saadessa odottelusta tarpeeksi hän vinkkaa Karenille, että on aika häipyä liian keskiluokkaisista pidoista.

Illallisia järjestivät onnelliset ihmiset, sellaiset jotka eivät itke ja pudottele laseja, joiden ajatukset ja muistot eivät räjähtele aamusta iltaan. Sellaiset jotka kulkevat keveästi ja katsovat ihmisiä suoraan silmiin. Joiden mies on jumalauta paikalla silloin kun vieraat saapuvat.

Jokainen on valmistunut omalla tavallaan illallisiin. Jokainen uusi tulija on odotetusti ostoksilta palaava puoliso - turhaan. Vieraiden saavuttua tunnelma on odotteleva ja viipyilevä. Missä vaiheessa ajan olisi ennättänyt pysäyttää estäen sen vääjäämättömän kulun?

Senja havahtuu puhelimensa vilkkumiseen. Tuntematon numero. Senja vastaa, ja hetken kuluttua hän ymmärtää ettei tämä ilta ole alku vaan loppu, mutta sitä kukaan olohuoneessa olevista ei vielä tiedä.

Senja on pirstoutunut keskenmenoihin ja Ullan äitiys on ollut aina vajavaista. Senjalla ja Laurilla on ollut vaikeaa. Lauri uskoo, että isosisko Iiris saapuu juhliin, mutta Senja epäröi tämän tulemista. Laurilla oli adoptiotausta, sillä hän tuli virolaisesta lastenkodista kaltoin kohdeltuna seitsemänvuotiaana. Laurin tulo ei ratkaissut mitään. Vanhempien riidat eivät lakanneet, mutta niihin tuli tauko isä ottaessa työpaikan Tanskasta  ja tytön mukaansa, äidin jäädessä Laurin kanssa kahden.  Ennen juhliin saapumista Alva poikkeaa kotona tavaten yllätysvierailulle saapuneen isänsä. Isä on erilainen ja myöntää tavanneensa naisen, sillä äiti ei tervehdy.   Naapurin Annasta kerrotaan, että  maaliskuussa hän tuijotti kahta viivaa yhden yön seurauksena päättäen selvitä tulevasta. Toivo on illallisten ainoa lapsivieras.

Nelli ja Karen ovat vieraita muille, mutta aiemmin päivällä he olivat istuneet Ateneumin kahvilassa ja kohdanneet Alvan - tietämättään.  Juhliin valmistautuessaan Nelli avautuu Karenille keski-ikäisestä deitistään, jonka oli tuntenut jo aiemmin, mutta kevään tapaaminen oli johtanut Laurin kanssa tilanteesta toiseen.

Aluksi ne olivat ihan pieniä asioita. Vaatimattomia salaisuuksia, nopeita riitoja, valkoisia valheita. Sellaisia, jotka saattoi vielä unohtaa ja työntää syrjään. Mutta miten helposti niitä tulikin aina vaan lisää, ne kasaantuivat ja mursivat sen mitä jättivät alleen, ja lopulta minä huomasin etten enää tiennyt ketä varten se kaikki oli, meidän elämämme. Miksi minä joka aamu ja ilta seisoin selkä kumarassa ja kädet nyrkissä, pidin kaikin voimin kiinni sellaisesta mitä en enää oikeasti halunnut.

Teoksessa Vieraat lukija tutustuu elämänsä risteyskohdissa hapuileviin ihmisiin. Kaikki päätökset eivät lähde ihmisestä itsestään, sillä sattuma haluaa olla osallinen. Mrs. Dalloway vilahtelee tuokiokuvissa.

Vieraat on hyvin tiivistunnelmainen tarina, jossa kerrotaan tunteista, valinnoista, lapsista ja ihmissuhteista. Ihastuin. Pidin erityisesti aiheesta, että tämä ei liittynyt aiheeltaan sotaan, tämä ei ollut sukutarina, vaan tässä oli laajempi näkökulma ystäviin, vanhempiin, adoptioveljeen ja naapuriin. Olen väsähtänyt kotimaisiin sukusalaisuuksiin ja kaikkein eniten ikäisteni tai nuorempien kertomiin sotatarinoihin. Kotimainen vuosi on ollut vahva ja tämä kiipeää korkealle omissani liki Leena Parkkisen Säädyllistä ainesosaa. Odotan Riitta Jalosen kirjaa Kirkkaus, Pirkko Saision teosta Mies, ja hänen asiansa sekä Tuula-Liina Variksen Huvilaa.

Lukupinossa ja luettuna, ihana kirjasyksy.

 

12 kommenttia:

  1. Kyllä, tämä oli todella hieno kirja! <3 Kotimainen vuosi on ollut hätkähdyttävän vahva ja tämä kiipeää kyllä korkealle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana. Pidän tästä kirjavuodesta ja syksystä. Toinen toistaan ihanampia kirjoja. Tulin juuri Hesasta ja käyn ihanan kirjan kimppuun.

      Poista
  2. Laitoin tämän lukulistallani jo katalogeista ja nuo sitaatit vaikuttavat lupaavilta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieraat teki minuun vaikutuksen. Upea, hieno, koskettava kirja. Tämä on mahtava kirjasyksy.

      Poista
    2. Kyllä, paljon kiinnostavia kirjoja ja kun lisäksi mun mahtava kirjakeväänikin on silloisen lukujumituksen takia pahasti kesken, niin kyllä riittää syksyyn tunkua :-D

      Poista
    3. Minullakin on kevään kirjoja lukematta. Stridsbergin Niin raskas on rakkaus ja Irvingin Ihmeiden tie odottavat vuoroaan. Toisaalta on ihanaa, että kirjasyksy on näin huikea.

      Poista
  3. Tätä odotan itsekin kirjastosta, oli jo matkalla kun viimeksi kurkkasin joko sen pian varauksistani saan. :) Toivottavasti tuntuu yhtä ihanalta täälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti nautit. Tässä on monen ihmisen tarina. Selkeitä paloja kunkin elämästä.

      Poista
  4. Vieraat on odottamassa. Mukava kun tapahtumat sijoittuvat minulle tuttuun Töölöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän itsekin tuosta tutusta seudusta, tosin tässä ne ovat vain mainintoja, mutta reagoin niihin itselleni tärkeinä. Arosen Edda liikkui varsin tutuilla kulmilla. Oletko lukenut?

      Aivan uskomattoman ihana tämä kirjasyksy. Olen haltioitunut, luen parhaillaan ehkä parhainta kotimaista.

      Poista
  5. Minäkin ihastuin tähän kirjaan. Meneillään on tosiaan hieno kirjavuosi ja varsinkin syksy - harmi, ettei ole rajattomasti aikaa lukea vaan on pakko yrittää löytää ne itselle kaikista merkityksellisemmät helmet.

    (Pakko muuten sanoa, että tuossa kappaleessa, joka alkaa "Senja palaa muistoihin", puhut Senjasta, mutta tarkoitat Iiristä, jonka veljeksi Lauri on adoptoitu.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjavuosi on ollut hieno, valintaa on tehtävä, eikä se ole edes helppoa. Tapojeni mukaan laistan kotimaisesta, esikoisteokset olen hyllyttänyt. Yritän lukea Keltaiset ja siniset sekä muiden kustantajien vastaavat. Tiiliskiviä kartan. On vaikea valita oikein, joten pelaan varman päälle. Blogeissa silmäilen kotimaisten nimiketulvaa, ne eivät aukene minulle mitenkään. Etenkin mieskirjailijoissa olen surkea.

      Kiitos korjauksesta, vein muutoksen tekstiin.

      Tuo kansi on hieno, mutta minulle sopii Huvilan kansi. Ohuet kirjat kulkevat laukussa ja haalut tahriintuvat. Olen aivan mahdoton kirjojeni kanssa. Puolisoni otti Aurin lukuun ja huomasin hänen jättäneen paperikannet kotiin...

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!