Ene Mihkelson (s. 1944) on palkittu virolainen kirjailija. Mihkelson opiskeli kirjallisuutta Tarton yliopistossa. Hän on työskennellyt opettajana ja tutkijana Viron kirjallisuuden museossa. Hän kuvaa niin proosassa kuin runoudessa realistisin keinoin historian ja yhteiskunnan tositapahtumia. Hän ei kaunistele Viron ankaraa historiaa eikä nykykäytäntöjä. Hänen seitsemästä romaanistaan on suomennettu Ruttohauta (suom. Kaisu Lahikainen), joka ilmestyi vuonna 2011. Torni-runokokoelman on suomentanut Raija Hämäläinen.
Suomentajan esipuhe alussa on tarpeellinen, sillä Raija Hämäläinen korostaa, että Mihkelsonin runojen tapahtumat ovat arkipäiväisiä. Runoissa ei ole kaunistelua tai koreilua. Niissä kuvataan ihmisen sisimpiä tuntoja, pelkoja, näennäistä ohimenevää hohtoa, muistoja, pahoja muistoja ja raskaita kokemuksia. Mihkelson etsii vaikeisiin kysymyksiin vastauksia Torni-runokokoelmassaan. Hän etsii vastauksia eletystä. Kuka on tuo me, jonka nimissä presidentti puhui? Minä katson vielä kauemmas taakseni jotta ymmärtäisin mitä Virolle tapahtuu tänään
Mihkelson katsoo menneisyyteen ymmärtääkseen tätä hetkeä:
Meidän sukupolvemme ei lapsuudessa paljastanut mietteitään Pelko opetti vaikenemaan Meidän vanhempamme vasta opettelivat kauhun kestämisen taidetta Minä tunnen sen pelon Sen vihjeiden täyttämän hiljaisuuden
Mihkelson on riisunut tekstin paljaaksi, poistanut pilkut ja jättänyt pisteet pois lauseiden lopusta, sillä hän korvaa ne isoilla alkukirjaimilla.
Ovatko kaikki kysyneet tätä samaa kun eletyn
elämän loppu lähestyy Ovatko he
hymyilleet vai työntäneet etäämmälle sen
mikä ei alistu selityksille
Vastauksen tietää vasta-alkaja
hymyilleet vai työntäneet etäämmälle sen
mikä ei alistu selityksille
Vastauksen tietää vasta-alkaja
Usein sanotaan, että virolaiset eivät mielellään pengo menneisyytensä ikäviä asioita. Mihkelsonin runot katsovat kriittisesti niin menneisyyteen kuin nykyisyyteen. Hänen runoja on pakko lukea hitaasti, välillä on pakko selvitä eteenpäin googlaamalla. Kokoelmassa on paljon sanoja, paikkoja ja henkilöitä, jotka eivät avaudu. Viron läheisyys, lähihistorian tapahtumat ovat sen verran likellä, että ne avautuvat maamme omankin historian kautta. Ymmärrämme runoja naapurina monia muita paremmin. Siitä huolimatta Viron historia on osin meille tuntematon. Viro on pienuutensa tähden saareke useamman maailman välissä. Täällä rauha ei ole mahdollinen ellei nyt sitten pyritä reservaatiksi.
Kokoelma jakautuu viiteen osioon: Sulkeudu torniin, Yksi kaikkien lailla, Keskipäivän unet, Aate on näkemys sekä Kaspar Hauser. Runot ovat laajoja, kertomuksellisia ja osin vaativia. Mihkelson tunnetaan monisanaisena, itseensä sulkeutuneena ja joskus käsittämättömänäkin. Sanojen virta on vuolas, mutta kätkeytyvä.
Murhaaja soitti kriisipuhelimeen ja sai lohtua osakseen
Murhat olivat vuosikymmenen takaisia.
Yliopistossa kriisinhallintaa opiskellut psykologi
pidensi katumuspiinassa kieriskelevän elämää
Hän oli nuori ja vakuuttava Vai vanha ja viisas? En tiedä
Lohduttajan nimi on salaisuus Salamurhaajan uhreja
ei tiedetä Vesi pitelee kiinni joki virtaa
Murhat olivat vuosikymmenen takaisia.
Yliopistossa kriisinhallintaa opiskellut psykologi
pidensi katumuspiinassa kieriskelevän elämää
Hän oli nuori ja vakuuttava Vai vanha ja viisas? En tiedä
Lohduttajan nimi on salaisuus Salamurhaajan uhreja
ei tiedetä Vesi pitelee kiinni joki virtaa
Runokokoelman ensimmäisen osion sanastossa esiintyy paljon sellaisia sanoja, joilla on voimakas tunnelataus: keskitysleiri, upseerikunta, toisuskovaiset, sensuuri, Kreml, kommunismi, talonpoika, puupalttoo, tappaja, tapettu, terroristihyökkäys, lainsuojaton. Tulkinnoissa on kuitenkin oltava varovainen, että ei etsi tai liitä väärää symboliikkaa tarpeettomasti. Mihkelsonin runoista tulee mieleen Sofi Oksasen Puhdistus.
Yksi kokoelman helpoimpia runoja on sivulla 87, joka on myös kokoelman takakannessa
Heitä kukkaset menemään Huijaa taivasta
Niin ydintä myöten hiusjuuriin saakka on tulossa tuhoa
Toissavuosisadalla syntynyt mummoni
oli aikansa paras miinanraivaaja
Hän tunsi turvallisuusmerkinnät ja torjuntamagian
Jälkeenpäin pyysi kukilta anteeksi Kiitti jumalaa
joskin vain varmuuden vuoksi Että jospa hän onkin
olemassa Mutta omalle pihalleen hän ei antanut
ristiä pystyttää Ei haka- eikä tavallista
Viisi kulmaa kävi yli ymmärryksen
Minun talossani sellaisia ei ole
Istutti puun ja kumarsi Kuulusteluissa
ilmiantoi meidät kaikko
Niin ydintä myöten hiusjuuriin saakka on tulossa tuhoa
Toissavuosisadalla syntynyt mummoni
oli aikansa paras miinanraivaaja
Hän tunsi turvallisuusmerkinnät ja torjuntamagian
Jälkeenpäin pyysi kukilta anteeksi Kiitti jumalaa
joskin vain varmuuden vuoksi Että jospa hän onkin
olemassa Mutta omalle pihalleen hän ei antanut
ristiä pystyttää Ei haka- eikä tavallista
Viisi kulmaa kävi yli ymmärryksen
Minun talossani sellaisia ei ole
Istutti puun ja kumarsi Kuulusteluissa
ilmiantoi meidät kaikko
Ene Mihkelsonin Torni on mielenkiintoinen runokokoelma, jossa välittyy raskaissakin kokemuksissa toivo ja ironian tuoma hymy. Runokokoelma ei ole helppo. Toisaalta meillä on etuoikeus sen ymmärtämiseen. Rivien väliset ajatukset eivät ole pyyhkiytyneet Mihkelsonin ilmaisusta vieläkään pois. Suomentajan esipuhe olisi saanut olla pidempi ja sisältää pienen historiallisen katsauksen tai aikajanan Viron tapahtumista.
Ene Mihkelson Torni
Basam Books 2014. Arvostelukappale.
Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Pitääpä lukea tuo jos tulee joskus vastaan. :)
VastaaPoistaSuosittelen. Se oli vaikeampi kuin odotin. Toisaalta siitä ymmärsi hyvin paljon.
VastaaPoista