Geir Tangen Maestro
Alkuteos Maestro (2016)
Suomennos Päivi Kivelä
Otava 2017. Ennakkokappale kustantajalta. Kiitoksin.
Norjalainen yläasteen
opettaja Geir Tangen aloittaa uuden tähtitoimittaja Viljar Ravn Gudmundsonista
ja ylikomisario Lotte Skeivollista kertovan sarjan. Norjalaiset dekkarit ovat
nousseet viime aikoina ruotsalaisten rinnalle Samuel Bjørkin ja Jon Nesbøn vanavedessä.
Kirjan etuliepeessä
kerrotaan:
Mietinkin usein, miten kiero kirjailijan ajatusmaailma on, kun hän voi kuvitella niin hirvittäviä tekoja. Nerokkaita ja kamalia rikoksia, jotka eivät ikinä tulisi mieleenikään. Psykologisesti piinaavia ajatuksia ja juonenkäänteitä, jotka saavat lukijan ymmälleen ja pakottavat irtautumaan todellisuudesta, tästä hetkestä.
Maestro lähtee liikkeelle kahdesta alaikäisestä pojasta, jotka
ovat rakastuneet toisiinsa. Toisen isä on kiivas uskovainen, jolle homous on
maailman pahin synti. Toisen pojan murhasta ja homoudesta vuonna 2000
kirjoittanut Gudmundson saa neljä vuotta myöhemmin sähköpostin, jossa
kuvaillaan tarkasti murha seuraavalle päivälle. Nimi ja tekopaikka puuttuvat.
Näin käynnistyvät sarjamurhat, jotka ovat aina askeleen edellä poliisin toimia.
Sarjamurhaaja on aina suunnitellut huolellisesti murhansa etukäteen kuin
orkesterinjohtaja, maestro. Gudmundson on juoppo, työhönsä turhaantunut
toimittaja. Tapahtumat kuvataan vuorotellen vuodessa 2010 ja ”nykyhetkessä”
2014.
Sarjamurhaaja on
ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja tuomitsee kuolemaan ihmisiä, jotka oikeus on
vapauttanut riittämättömän näytön perusteella. Hän ilmoittaa niistä Gudmundsonille
etukäteen sähköpostilla, joiden vihjeiden perusteella pitäisi arvata seuraava
uhri. Murhaaja osaa ennakoida etsivien jokaisen askeleen, jopa Lotten pään.
Lotten, Olavin ja Viljarin polut eivät sovi yhteen missään kohdin ja rikokset
junnaavat paikallaan.
Lotte Skeisvoll oli nuorin poliisinainen, jonka ohjaajana hän oli toiminut poliisikorkeakoulussa. Keltanokka, joka kuvitteli osaavansa kaiken heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Olavin muistin mukaan hän oli niin pikkutarkka, että olisi luultavasti kerännyt vuoden verran todisteita varmistaakseen, että munia piti keittää yhdeksän minuuttia jotta niistä tuli kovia.
Maestro on kelpo dekkari
luettavaksi, mutta mielestäni se ei nouse samaan sarjaan Nesbøn tai Bjørkin
rinnalle. Eniten siinä häiritsee englantilaisten tv-sarjojen tavoin se, että
etsivistä tehdään kerta toisensa jälkeen tyhmiä. Päivänselviä totuuksia ei
ymmärretä. Lotte ja varsinkin Olav Scheldrup Hansen kuvataan yksinkertaisiksi.
Murhia ei kuvata aivan yksityiskohtaisesti, mutta vähän liian raa’asti makuuni.
Edvard Munch maalasi monia versioita tauluistaan. Joka kerta saatuaan taulun valmiiksi hän löysi siitä jotain mihin ei ollut tyytyväinen, ja niinpä hän maalasi uuden version. Madonna- ja Tyttöjä sillalla –tauluja on monta erilaista. Edvard Munch oli etuoikeutettu. Minulla on vain tämä yksi tilaisuus onnistua täydellisesti. En voi tehdä sitä toista kertaa. Minussa on vain yksi Huuto..
Luin Maestron joku aika sitten (postailen ehkä joskus), ja aikamoinen pettymys se oli, hiukan tekemällä tehty. Kokemukseeni vaikutti varmasti se, että luin sen heti Janon jälkeen.
VastaaPoista