Jaana Lehtiö Älä aivan vielä
Myllylahti 2017. Arvostelukappale kustantajalta.
Kiitoksin.
Älä aivan vielä on Jaana Lehtiön neljäs dekkari. Aiemmat komisario Muhosen
selvittämät mysteerit ovat Joka
viisautta rakastaa
(2013), Uutta auringon alla (2014) ja Kolmas
oli ensimmäinen (2015). Kirjat ovat itsenäisiä kertomuksia,
eivätkä edellytä aikaisempien lukemista.
Housujaan jatkuvasti
nostelema Muhonen viettää pullatonta toukokuuta. Seurustelukumppani Ellen
lähtee tyttöporukassa kahdeksi viikoksi Kreikkaan porukan
213-vuotissynntärimatkalle ja Muhosella lyö tyhjää.
Kolmen päivän päästä Ellen lentäisi etelään. Muhonen rypisti otsaansa, oli yllättävän vaikea päästää irti… Hän ei halunnut rajoittaa puolisonsa vapautta. Hän ei kuitenkaan voinut mitään sille, että tuntui kuin hänet olisi jätetty kuin nalli kalliolle, yksin kotiin, hylättynä ja pullattomana. Oli jopa hieman huijattu olo.
Kaiken huipuksi
Muhosen esimies Eric Sääksmäki on vuorotteluvapaalla ja hänen sijaisekseen on
määrätty Sirkku Lindman, Muhosen entinen koulutoveri, joka ottaa Muhosen
silmätikukseen ja määrää Muhosen tiimille joutavalta tuntuvan tutkimuksen:
Porvoon hautausmaalla tapahtuu ilkivaltaa, koriste-esineitä ja kukkia katoaa ja
rikotaan. Asiaan syventyäkseen Muhonen osallistuu opastetulle
hautausmaakierrokselle, jota lähtee opastamaan Muhosen suureksi harmiksi Hilkka
Alitupa.
- Ymmärrän kyllä turhautumisesi, Juha, Sirkku Lindman sanoi. – On kuitenkin muistettava, että vuodesta toiseen hautausmaalla tapahtuvat rikokset eivät ole mikään pikkujuttu.
- Onhan se tunteita kuohuttavat alue, Muhonen totesi ja työnsi peukalot vyön alle.
Kulttuurihistoriallisesti
arvokas hautausmaa vetää puoleensa kaikenlaista kulkijaa ja pikkuhiljaa alkaa
tapahtua kaikenlaista kun latvialainen huumeliiga, Italialainen mafia ja
porvoolaiset höpsöt vanhukset kuten Tyyne Kvarnström ja Saaren veljekset sekä
Muhosen ainainen kiusankappale Hilkka Alitupa ratkovat välejään ja sekoittavat
tutkintaa.
Älä aivan vielä on sekava pakkaus erillisiä tapauksia, jotka on punottu
yhteen vähän liian epäuskottavasti. Italialaisen mafian välienselvittely
Porvoon hautausmaalla kuulostaa jo uskomattomalta. Ihmeellisintä teoksessa on
loppuratkaisu Sondbyn mökillä (siis tuossa muutaman kilometrin päässä), joka
muistuttaa kovasti Christian Rönnbackan viimeisimmän Kaikki mikä kiiltää tapahtumia. Siinä komisario Antti Hautalehto
toimii melko lailla samoin kuin tässä Lehtiön teoksessa komisario Juha Muhonen
ja aivan samassa paikkaa.
Hän katsoi Elleniä silmiin, pyöritteli taskunsa pohjalla sormusta. Oli maailman paras hetki, elämän tärkeitä sanoja varten.
Pääsiäisarvonnan tulokset
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Onnea voittajille.
Tarvitsen osoitteet: Mira, annikajokinen, Elise H., Pieni Lankapaikka (Aila
ja Mannilainen, oletan teidän osoitteiden olevan entiset).
1. Victoria Aveyard Punainen kuningatar
Mira
2. Riikka Pulkkinen Vieras annikajokinen
3. Arundhati Roy Joutavuuksien jumala (pokkari) Mannilainen
4. Antti Tuomainen Synkkä kuin sydämeni (pokkari) Elise H.
5. Hanna Weselius Alma Pieni
Lankapaikka
6. Nippu 1. Ulla-Lena Lundberg Marsipaanisotilas (pokkari), Sophie Kinsella
Himoshoppaajan sisko (pokkari), Henning Mankell Väärillä jäljillä, Henning
Mankell Kadonneiden miesten metsä (pokkari), Henning Mankell Rauhaton mies,
Yashar Kemal Puuvillatie, Francois Mauriac Pyhä suudelma, Magnus Mills
Taivaanrannan kulkijat,Qiu Xiaolong Kuolemanjärvi, Franz Kafka Oikeusjuttu,
Thomas Mann Buddenbrookit, Linda Lay Shuler Kun kotka laskeutuu 1-2, Eeva Tikka
Hiljainen kesä. Aila
7. Nippu 2. Mazo de la Roche: Jalna
Mannilainen
Kiitoksia Onnettarelle! Osoite on edellee sama. :) Minne sitä ihminen kotoaan lähtisi.
VastaaPoistaJalna <3
Onni suosinut KIITOS. Osoite on entinen.
VastaaPoista