Marisha Rasi-Koskinen Eksymisen ja unohtamisen kirja
WSOY 2017. Arvostelukappale. Kustantajalta. Kiitoksin.
Ja silti siinä kaikessa olisi virhe. Sillä suorat voivat olla samansuuntaiset ja kulkea lähellä tai etäällä toisistaan, mutta jos ne leikkaavat toisensa, ne tekevät sen vain kerran. Sitä tarkoittaa ikuisuus.
Marisha Rasi-Koskinen on tamperelainen kirjailija ja
psykologi. Eksymisen ja unohtamisen kirja
on hänen neljäs kaunokirjallinen teoksensa. Olen aiemmin lukenut kirjailijalta novellikokoelman
Vaaleanpunainen meri, joka oli Runeberg-ehdokkaana.
Romaani Valheet sai Tiiliskivi-palkinnon
sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.
Osasin odottaa hyvää kirjaa, joka ei välttämättä päästä
lukijaansa helpolla. Pidän kirjailijan
tyylistä, sillä siinä sekoittuvat niin tajunnanvirta, maaginen realismi,
kehyskertomukset
sekä lukijan eksyttäminen. Kaikkea ei kerrota, jotain jää aukikin. Nautin
tällaisesta kirjallisuudesta. Nykyhetken lisäksi on menneisyys.
Pidän siitä, että Eksymisen ja unohtamisen kirja leikkii ajan käsitteellä, jonka se saa sen muuttamaan
suuntaa. Tapahtumat vaikuttavat osittain erillisille. Julia on lähdössä
huviretkelle isän ja äidin kanssa. Retkelle lähdetään aamuyön hämärissä. Päivästä
toiseen ajetaan jonnekin ilman sen kummempaa päämäärää pitkin hiljaisia teitä,
vältellen suuria kaupunkeja. Eksymisen
ja unohtamisen kirja kerää
niin limittäisiä kuin lomittaisia muistoja ja leikittele vaihtuvilla
kertojaäänillä. Niin menneisyydellä ja muistoilla on tarkoituksensa, joissa
unohtaminen antaa joskus rauhan. Onko sanottu, että jokaisessa ihmisessä on
kaikki tulevatkin kerrokset, jokaisella tuleva ikä ja tuleva tunne. Jokaisessa
lapsessa oli vanhus silloinkin kun hän ei elänyt vanhaksi?
Jan on kiinnostuneempi numeroista kuin ihmisistä. Poikien
vaellusretki muuttuu selviytymistaisteluksi erämaassa. Parin päivän teoriaopetuksen jälkeen heille annettiin kompassi ja
kartta, yhdet kutakin ryhmää kohti. Matkapuhelimet kerättiin pois niiltä,
joilla sellainen oli.
Eksymisen ja unohtamisen kirjassa kohtalot sekoittuvat toisiinsa, sillä Julian ja Janin unet elävät Juliassa.
Julia lakkaa näkemästä unia. Talo imee itseensä hänen unensa kuin painava ja musta kivi veden pohjassa, sylkee tilalle omiaan. Joka yö todellisuuden palaset sekoittuvat ja tarjoilevat hänelle kuvia jotka ovat vain irrallisia kappaleita maailmasta sen sijaan että vain kertoisivat jotain, että antaisivat edes yhden vihjeen siitä mitä tapahtui. Ja kun hän herää yö yön jälkeen huutamaan, niin ne mitä hän näkee, ovat jonkun toisen unia. Talon jälkeen hän ei muista yhtä ainoaa oikeaa unta.
Kun Jan ensimmäisen kerran ymmärsi maailman ja sitä esittävien kuvien yhteyden, hän alkoi kerätä karttoja. Hän oli neljän tai vähän enemmän, ei kuitenkaan kuutta eikä se ollut tämä elämä tai edellinen.
Rasi-Koskinen kirjoittaa ihmisistä, jotka joutuvat
tekemään valintoja muistamisen ja unohtamisen välillä selviytyäkseen. Joskus on
helpompi ajelehtia ja unohtaa. Mukana on niin rankkaakin perhetarinaa, talousongelmia,
pelättyjä puheluja, laskuja, bensavarkauksia, pieniä tekoja, jotka kasvavat
lumipalloefektin tavalla, huolia ja ongelmia, jotka painavat kulkijaa.
Kun nykyhetki alkaa, se alkaa äkkiä ja varoittamatta, niin kuin jokin keskipisteen ja laitimmaisen kehän väliin äärimmilleen pingotettu kuminauha katkeaisi. Muistojen värit vaihtuvat, kaikki muuttuu selkeäksi. Aika asettuu tavanomaiseen juoksuunsa, maanantain jälkeen tulee tiistai, tiistain jälkeen keskiviikko ja niin edelleen sunnuntaihin saakka.
Luen harvoin joka päivä eli teen osan blogiteksteistä
ajastuksella. Saatan olla päiviäkin lukematta mitään, sillä lukeminen
vaatii ymmärtämistä ja lukukokemus saa syventyä rauhassa. Nyt lukuaikaa siivitti niin sunnuntainen Lukurauhan päivä
ja Ystävänpäivän lukumaraton. Lukeminen todella maistui nyt minulle.
Blogeissa toisaalla: Pieni kirjasto
Mahtavaa, että pidit tästä! Vaikka mitäpä muuta kirjailijalta voisikaan odottaa, kuin hyvää kirjaa. Harmi tosiaan, että tätä tunnutaan luetun tosi vähän blogeissa. Miksi ihmeessä? Tämähän on helmi!
VastaaPoistaMinua Rasi-Koskinen puhuttelee voimakkaasti. Ehkä se on liian uusi. Toivotaan lukijoiden löytyvän.
PoistaOlen alkanut taas kerätä kirjoja listalleni ja ajattelen käydä kirjastossa joskus kysymässä, joko löytyisi ja millöin heiltä kirjat löytyvät. Uutuuksissa menee aikaa, joskus tulevat, eivät tietenkään läheskään kaikki.
VastaaPoistaSiis tämän esittelemäsi kirjan pistän listalleni, myös tuon edellisen
Uutuuksien suhteen olen avoin tänä vuonna, tiedät syyn. Luen myös uudelleen joitakin valikoiden. Uutuudet on joskus vaikeasti saatavissa. Tämä kannattaisi lukea, on tämän asiaa, hieman syvemmältä.
Poista