S. J. Watson on brittiläinen kirjailija, joka asuu Lontoossa. Hän opiskeli fysiikkaa Birminghamin yliopistossa, ja valmistumisensa jälkeen hän työskenteli sairaaloissa. Kun suljen silmäni on kirjailijan esikoisteos. Kirjasta tuli huikea menestys ympäri maailmaa.
Kun suljen silmäni on erinomainen psykologinen trilleri, page turner, viihdyttävä jännäri, täydellinen lukunautinto, älykäs tarina… En osaa kuin hyristä tyytyväisenä löydöstäni. Ja voin vain odottaa kirjailijan seuraava kirjaa. Voin vain suositella lukemaan tämän.
Christine Lucas herää joka aamu uuteen päivään aviomies vierellään. Joka aamu Christine esittää samat kysymykset miehen henkilöllisyydestä ja itsestään. Ben kertoo väsymättömästi, että Christine on 47-vuotias, ja että hänen muistinsa vaurioitui pahasti auto-onnettomuudessa 20 vuotta sitten. Miltä tuntuu katsoa aamulla itseään peilistä viisikymppisenä naisena parikymppisen sijaan? Päivän aikana Christine kerää muistot unohtaakseen ne jälleen yön aikana.
Tohtori Nash on ohjannut Christinen pitämään päiväkirjaa. Christine aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen salassa mieheltään. Tohtori Nashin on palautettava piilotetun päiväkirjan olemassaolo joka päivä mieliin. Päivänkirjan lukeminen on opas eiliseen, menneisyyteen ja omaan itseen. Kirjasta välittyy hyvin, miten hirveää on menettää muisti, miten klaustrofobiseen maailmaan muistamattomuus suistaa. Kehen voi luottaa, jos ketään ei muista? Mikä on kenenkin toiminnan motiivi? Miksi päiväkirjassa on kielto näyttää Benille? Toki kirjassa on toisintoa, mutta vähitellen Christine pystyy hamuaman lisää menneisyyden palasia itseensä.
Minun nimeni on Christine Lucas. Olen 47-vuotias. Minulla on amnesia. Istun tässä, tällä vieraan oloisella vuoteella, ja kirjoitan päiväkirjaani ylläni silkkinen yöpaita, jonka tuo alakerrassa oleva mies - joka kertoo olevansa aviomieheni ja nimeltään Ben - ilmeisesti osti minulle syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni 46. Huoneessa on hiljaista ja ainoa valo tulee yöpöytäni lampusta - pehmeän oranssi hohde. Aivan kuin kelluisin valolammikossa.
Tätä kirjaa lukiessaan lukija miettii hyvin paljon. Minkälainen on suljettu mieli, dementian olotila, aivovaurion jälkitila? Locked-in on käsitteenä hallinnassani, sillä siinä ajatukset eivät eroa sinun tai minun ajatuksista. Christinen tilassa on olennaista kaiken ymmärtäminen ja tajuaminen toisin kuin edenneessä dementiassa. Miten ihminen voi rakentaa elämänsä, jos yö ja uni tuhoavat kaiken? En tiedä tarinan todenperäisyyttä eli amnesia on minulle outo käsite. Mitä ihminen on ilman muistojaan? Pelkkä kuori? Mitä on ihminen ilman identiteettiä?
Se on mahdoton ajatus. Tiedän sen nyt. Mieheni kertoo minulle yhtä versiota siitä, miten olen menettänyt muistini, tunteeni kertovat toista. Ihmettelen, olenko koskaan kysynyt tohtori Nashilta mitä oikein tapahtui. Ja vaikka olisinkin, voinko luottaa siihen mitä hän sanoo? Ainoa totuus, joka minulla on, on kirjoitettu tähän päiväkirjaan
Kun suljen silmäni on Bazarin taattua laatua. Huikea kirja. Ehei, ei tämän loppua arvaa. Eniten tämä toi mieleeni Judy Mercerin kirjan Ilman menneisyyttä. Ihailen esikoiskirjailijan suoritusta ja hallittua henkilögalleriaa. Pelkäsin, että loppu lätistäisi tarinan, mutta tämä on alusta loppuun tyylikkäästi kerrottu tarina. Mietin lukiessani potentiaalisia loppuja, etenkin niitä kehnoimpia. Minä pidin tarinan lopustakin. Nyt jään odottamaan lokakuussa ilmestyvää Kaksoiselämää.
S. J. Watson: Kun suljen silmäni
Alkuperäisteos Before I Go to Sleep
Suomentanut Laura Beck.
Kustantaja: Bazar, 2012. Kotikirjasto
Tämän kirjan on lukenut myös
Kirjasähkökäyrä
JK. Olen nähnyt tämän myös elokuvana nimellä Before I Go to Sleep Pidin kirjasta todella, mutta myös elokuvakin on hyvä, mutta Bridget Jones on muovannut niin mielikuvani Colin Firthin suhteen, että en saanut häntä toimimaan pahiksen roolissa.
Tämä oli kyllä jännittävä kirja :)
VastaaPoistaMinä pidin todella tästä kirjasta. Ihanaa, että sinäkin pidit.
Poista