Michael Mortimer Fossiilivaltiatar

Michael Mortimerin pseudonyyminimellä kirjoittavat Daniel Sjölin ja Jerker Virdborg jatkavat Fossiilivaltiattaressa (Fossildrottningen 2014) siitä, mihin Neitsytkivi päättyi.  Sarjan on tarkoitus olla kuusiosaisen valmiina. Neitsytkivi sai jonkin verran kritiikkiä osakseen. Kirjasarjaa on verrattu Indiana Jones –tyyppiseksi seikkailuksi ja toisaalta Da Vinci –koodin mukaiseksi Graalin maljan etsinnäksi, joita piirteitä näissä tarinoissa onkin. Toisaalta kukaan ei valita dekkareiden raadoista.

Neitsytkivessä 24-vuotias biologian opiskelija Ida Nordlund joutui yllättäen Nobel-juhliin, jossa hän sai haltuunsa neitsytkiven nanoteknologiasta Nobel-palkinnon saaneelta Anatoli Lobovilta, joka menehtyi tässä tilanteessa. Seuraavana aamuna Ida huomasi olevansa etsintäkuulutettu murhasta ja pakeni kotiseudulleen kasvatti-isänsä Lassen luokse. Sieltä he jatkoivat yhdessä Suomeen Ounasjoelle, Rovaniemelle joulupukinmaahan, ja sieltä edelleen Suomen halki Karjalaan, jossa he ylittivät susien piirittäminä rajan Venäjälle. Ja tähän ensimmäinen osa päättyi. Huh, mikä tiivistys.

Ida ja Lasse saavat hankittua väärennetyt passit ja lähtevät amerikkalaisina junalla kohti Moskovaa, josta he yrittävät löytää Alman, Idan 90 -vuotiaan isoäidin. Hän on ainoa, joka osaa auttaa neitsytkiven kanssa. Kivi on osa vanhaa, säteilevä fossiilia, jota Ida kuljettaa mukanaan lyijyrasiassa. Kivet on löytänyt von Linnén oppilas Daniel Solander 240 vuotta aiemmin luolasta Uudesta Seelannista. Kivi hajosi alkuasukkaita paetessa neljään osaan ja palaset ovat kierrelleet ympäri maailmaa siitä lähtien. Ne ovat olleet muun muassa von Linnén, von Goethen, Stalinin, Frank Sinatran ja Greta Garbon omistuksessa.

Kivet kyseenalaistavat evoluution, luonnonlait ja ylipäänsä tieteen saavutukset. Jo von Linné kätki saamansa kiven osan, koska se kyseenalaisti hänen luomansa luonnonjärjestyksen. Kiviä jäljittävillä tutkijoilla on kuitenkin omat mielipiteensä evoluutiosta ja he haluavat kivet hinnalla millä hyvänsä muuttaakseen niiden avulla evoluution suunnan. Mikä on oikein ja mikä väärin ei ole itsestään selvää. Hyvää ja pahaa ei aina pitäisi miettiä ihmisen kannalta. Onko ihmisellä aina oikeus jyrätä muu luonto altaan? Lähestyvän ekologisen katastrofin ja koko maailman kohtalon voivat pelastaa vain Ida, Eva ja Alma, jos he löytävät toisensa ajoissa.

Kaikki se hiilidioksidi, jonka kasvit aikanaan sitoivat raakaöljyksi siirtyy nyt takaisin ilmakehään, kun poltamme öljyä. Se voi olla vaarallista ihmiselle ja meidän aikamme muille lajeille, mutta se ei ole vaarallista elämälle itselleen maapallolla. Elämä bakteereina, viruksina ja muina mikro-organismeina löytää aina uusia keinoja kehittyä, uusia eläimiä ja lajeja, jotka voivat siirtää niiden geenejä pidemmälle. Halu pysäyttää evoluutio on todella hyvin itsekeskeistä ihmiseltä. Pandat, jääkarhut, hyönteiset ja korallit, jotka sattuvat elämään samaan aikaan kuin me – ne olisi jostain syystä säilytettävä! Miksi?

 He löytävät Alman Moskovassa Kremlistä, jossa he onnistuvat saamaan Kremlin arkistoista haltuunsa toisen palan kiveä. Siellä sattuneen ammuskelun jälkeen he joutuvat pakenemaan Moskovasta. He ostavat ruumisauton ja ajavat sillä Ukrainan rajalle, jossa he taas ylittävät Venäjän rajan ”tuosta vaan”. Ukrainassa he matkaavat ”Paratiisiin” eli Tsernobylin suojavyöhykkeelle. Monen kommelluksen jälkeen kolmikko päätyy Rooman katakombeihin ja Vatikaaniin, jossa he aiheuttavat varsinaisen katastrofin. En voi kuin ihailla näitä rajojen ylityksiä.

Joku naisavustaja, pr-ihmisiä varmaan, huusi kaikkia muita kimakammin ja lysähti lattialle, kun kissa repi Suomen presidentin kasvoja. Kissan kulmahampaista valui valkoista vaahtoa, ja suomalainen huusi jotain vesikauhusta.

Fossiilivaltiatar jatkaa edellisen osan vauhdikasta menoa, paikat vaihtuvat, ihmisiä tulee ja menee. Ihmiset ja paikat mainitaan vain niminä, mutta niitä ei kuvata tarkemmin eli Ida ja kumppanit jäävät hyvin paperisiksi. Ida on biologian opiskelija ja hokee kasvien tieteellisiä nimiä.

Fossiilivaltiatar sisältää lainauksina faktaa eri lähteistä kuten kirjoista ja Wikipediasta. Lainausten todenperäisyys ei ole lukiessa täysin selvää. Samoin mukana on takaumia von Linnén, Solanderin, von Goethen ja Stalinin aikoihin sekä pitkiä Idan äidin hieman tylsiä kirjeitä. Kirjassa on myös valokuvia, jotka eivät tue mitään kirjassa esitettyä. Myös takauma Tšeljabinskistä Venäjältä vuodelta 1948 on pitkä.

Fossiilivaltiatar loppuu Välimeren ylle jättäen auki monia kysymyksiä ja juonen käänteitä. Tilanteet jäävät samalla tavalla avoimiksi kuin Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogiassa. Olen lukenut Erin Hunterin kuusiosaista Selviytyjät seikkailua, joka kertoo karhuista. Jokainen sarjan osa on itsenäinen tarinaltaan, vaikka samat karhut seikkailevat.

Kaikesta sanomastani huolimatta kirja on verratonta kesälukemista. Ehkä taustani vaikuttaa siihen, että tunnen vetoa ja hengenheimolaisuutta aiheeseen. Eli jatkan jatko-osien parissa ja suosittelen muitakin antautumaan tähän seikkailuun.

Michael Mortimer Fossiilivaltiatar

Bazar 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.