maanantai 27. heinäkuuta 2015

Ajatuksia kirjoista



Poikkesin aamulla kirjastoon, tosin sitä ennen olin ehtinyt kerätä jo kopallisen mustikkaa.  Yritän kertoa kaksi ajatusketjua.  Keväällä luin Lumiomenan postauksen Dodie Smithin kirjasta  Linnaneidon lokikirja. Olen saanut jonkinlaisen käsityksen hänen kirjamaustaan ja olin hämmentynyt hänen kuvauksestaan. Tajusin, että nyt minulla on jokin erhe, sillä niin kauniisti hän kuvasi kirjan. Linnanneidon lokikirjaa kuvataan nuortenkirjaksi, mutta minun lukemani kirja ei sovellu nuorille. Kirja oli käsityksissäni inhokkini Kalin laulun tavoin.  Myin jopa lokikirjani pois. Tietenkään kirjaa ei ollut edes pääkirjastossa hyllyssä eli saan sen vasta huomenna. 
Todennäköisesti en ole edes lukenut  Linnanneidon lokikirjaa.





Tuo kirja jäi vaivaamaan mieltäni. Viikonloppuna eksyin Kirjavinkkien sivulle ja luin postauksen  Gaetan Soucyn Tulitikkutytöstä. Kirjavinkkien Laura kirjoittaa näin: Se on kuitenkin myös yksinkertaisesti inhottava: ominaisuus, jonka takia en suosittelisi kenellekään.

Teksti kuvasi kirjaa täydellisesti, jopa inhoa viritellen. Minun ajatukseni pääsivät raiteilleen ja aloin epäillä, että olen sotkenut nämä kirjat. Hain äsken kirjastosta Tulitikkutytön, ja jo ensimmäisen kappaleen avulla tiedän olevani nyt oikean kirjan parissa. Ja taidan hankkia Linnanneidon käsikirjan uudemman kerran. Varmaan kirjoitan siitä myös blogitekstin. Ja haluan ihastua siihen.

Toinen viime päivien huikea ajatukseni oli oivaltaa, että olen missannut yhden upean kirjailijan.  Kirpparilöytöni Onnellinen pieni saari johdatti minut Lars Sundin tuotantoon.    Lars Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja ja Aamu-unisen litubongarin tunnustukset  ovat minulla lukujonossa.


Ja nyt jatkan mustikoiden perkaamista ja illan tullen haemme toisen korillisen mustikkaa. Periaatteeni on, että mustikat, vadelmat ja sienet haemme metsästä. Kantarellit siis yhdellä t-kirjaimella ovat vain kurja korvike herkkutateille.

Saatan tuoda jonkun tekstin blogiini seuraavien viikkojen aikana. Minulla on aikomus osallistua Klassikkohaasteeseen, jos ehdin tehdä tekstin. En ole juonut tervaa, mutta siltä tuon lukeminen tuntuu. Sundin kirjat vetävät niin puoleensa. Myös Epätavallinen lukija tarttui mukaani kirjastosta. Kuka ei haluaisi lukea kuningattaresta ja kirjastoautosta? Yritän etsiä Sundit omaksi voidakseni blogata. Ajastelen elokuuhun joitakin tekstejä. Pääosin keskityn kumminkin bloginkin osalta lukemiseen sekä sadon keruuseen.




Ihania kesäpäiviä ja kesän makuja kaikille.

6 kommenttia:

  1. Vau mikä saalis, ihania luonnon antimia!

    Lars Sundiiin kannattaa tutustua. Minä olen lukenut häneltä ainakin Colorado Avenuen ja Erikin kirjan, kauan sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työtä tuo teettää. Mustikoissa ei olla tavoitteessa eli 41 l kerättynä.

      Aion etsiä Sundin kirjat käsiini. Uudet liikkuvat huonosti. Ihana löytää "uusi" kirjailija itselle.

      Poista
  2. Nam, miten herkullisen näköinen saalis! :) Mustikkaan pitäisi kyllä pikimmiten päästä - ja metsämansikkaakin olisi kuulemma vielä tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikka on parhaimmillaan. Vadelmat eivät ole kypsiä. Keräämme siis etelärannikolla saariston olosuhteissa. Kantarellit saadaan ohessa. Vasta herkkutatit ilahduttavat. Mansikkaa on paikoin.

      Poista
  3. Nam, erityisesti kadehdin sienisaalista. Meiltä täältä ei löydy kanttarellejä ollenkaan, edellisestä asuinpaikastani löytyi, mutta en löydä. Entinen naapurini otti minut joskus mukaansa sieniretkelle omille kotiseuduilleen, täytynee kysellä, olisiko se taas mahdollista syksyllä. En usko täällä vielä olevan kanttarelleja.
    Meillä näyttää olevan hirveästi marjoja tulossa, mutta eivät kuulemma ole hyviä, kun kypsyvät ilman aurinkoa. Harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei taida olla. Onhan niitä pohjoisia löytöjä Lapistakin. En muista oliko edes sienikurssilla sen enempää kurssilaisena tai assarina. Mutta onhan teillä matsutake.

      Jos seuraa tiedotteita, niin Kauko Salo Joensuusta sanoo mustikan satoa hyväksi. Itse uskon siihen, mitä näen. Ainakin täällä etelässä saariston marjapaikat parempia kuin metsässä eli kerätään eri paikoista kuin yleensä. Osin senkin takia, että kaupallinen poiminta liian massiivista normipaikassamme.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!