Jos lähtisin
takaisin, vastassa olisivat Myrtle, Isabel, äiti ja isä ja June ja Geordie. He
kaikki ovat moninkertaisesti olemassa, koska he ovat menneessä ja nykyisessä ja
tulevassa. Kirjoittaessani kierrän ympyrää heidän ympärillään, teen matkaa joka
ei ala eikä pääty koskaan.
Riitta Jalonen Kirkkaus
Tammi 2016. Arvostelukappale.
Kiitän kustantajaa kirjasta.
Riitta Jalonen on
hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin
lasten kirjoja. Olen itse lukenut kirjailijalta aiemmin Todistaja Brigitin talossa, johon ihastuin. Se kertoo Iiriksestä,
joka matkustaa vuodeksi Irlantiin ja vuokraa huoneen. Vuokraemäntä antaa tuntuvan alennuksen, kun Iiris suostuu olemaan läsnä sunnuntaisessa teehetkessä. Kerronta on hidasta,
mutta minä rakastuin sen tunnelmaan.
Kirkkauden luettuani
annoin tekstin kiteytyä mielessäni ennen blogitekstiä, sillä yritän samalla hahmotella
tämän vuoden kärkeä kotimaisten osalta. Heti keväällä kolmen parhaan joukkoon kipusi
Leena Parkkisen teos Säädyllinen ainesosa.
Helmi Kekkonen liittyi seuraan kirjallaan Vieraat.
Kolmantena paikan valtaa Riitta Jalonen. Keskinäinen järjestys selviää sitten
aikanaan. Ja Tuula-Liina Variksen Huvilan
noukin keskiviikkona laatikosta. Ennakko-odotukseni
ovat lujat hänen kirjojen suhteen. Ei, minulla ei ole erikseen miehiä. Luen
parhaillaan miehen kirjoittamaa kirjaa ja tuon kirjan asemaa puntaroin myös.
Kirkkaus kertoo
uusseelantilaisesta kirjailijasta nimeltä Janet Frame (1924–2004). Kirjailijan
teoksia ei ole suomennettu, mutta Jalosen teos herättänee toiveen
suomennoksiin. Kyseessä ei ole elämäkerta, vaan fiktiivinen tarina. Tarinassa on hetkiä, mielentiloja ja
kirjoittamisen hehkua, mutta tarinaan mahtuu myös kurjuutta, surua ja menetyksiä.
Näin joka päivä naisia, joille oli tehty lobotomia. Paljaaksi ajelluissa päissä arvet juoksivat kuin ihoon painetut remmit, niin kuin arpien tarkoitus olisi ollut kiristää naisia kasaan. Lobotomian jälkeen ystäväni Audrey kadotti oman katseensa, hän astui muualle ja jäi sinne.
Janet kokee menetyksiä, sillä
kaksi siskoa hukkuvat. Hän menettää aikanaan vanhempansa, taistelee
taloudellisesti ja pääsee kulkemaan maailmaa.
Janetilla on sanansa, ne tekevät hänet eläväksi. Hänellä ei ole
aavistustakaan, mitä hän tulee kirjoittamaan, mutta siitä huolimatta kirja on
hänen sisällään odottaen oikeaa aikaa ja oikeaa paikkaa. Iloitsen, että pöydällä odottaa kasa liuskoja, jotka ovat täyttyneet sanoista. Sanoilla on kyky toimittaa kahta asiaa samanaikaisesti: pelkällä läsnäolollaan ne hoitavat mutta ne myös poimivat tuskan esille elettäväksi uudelleen. Aloituslainaukseni kuvaa
teosta erittäin hyvin. Lukeminen vaatii paikka paikoin oivaltamista eri ajassa
liikkuessaan ja henkilöiden läsnäolo ei pääty edes kuolemaan.
Sairaalassa seinät ovat erityisen tärkeitä, täytyy joskus kertoa se Junelle. Sairaalassa seinät olivat meidän ajatustemme hautausmaa. Tai voi olla, että seinät pitivät meitä koossa kuin kapalo vastasyntynyttä.
Kirkkaus on
osin puistattava teos, sillä tietyt tapahtumat olisivat voineet estää Framen
tuotannon syntymisen. Janetin kirkuvanpunainen tukka suojeli päätä sadoissa
sähkösokin tärähdyksissä, joita hän sai kestääkseen. Häntä hoidettiin vuosikausia psykiatrisessa
sairaalassa skitsofreenikkona, ja hän oli vähällä joutua lobotomian uhriksi.
Nykytermit ovat moderneja, mutta hyvin sopivia, sillä erityisherkkä kuvaisi
kirjailijaa loukkaamatta häntä.
Katselin muistokiviin hakattuja päivänmääriä. Ne seisoivat kivissä itsestäänselvinä, vailla mitään epäröintiä syntyikö hän tänään, tai eilen, tai toissapäivänä tästä päivästä katsoen, ei yhdessäkään kivessä mitään sellaista epävarmaa kuin elämä itse on, vaan elämän alku ja loppu kaiverrettuna samoin järkähtämättömin numeroin.
Olen mykistynyt teoksen kauneudesta
ja koskettavuudesta. Janet Framen
kirjallinen ura on osoitus luovan ihmisen kyvyistä. Luulen, että moni on
hapuillut sanojaan minun tavoin kuvatessaan tätä kirjaa. Tällaisia kirjoja ei
osu usein kohdalle. Tämän lukeminen vain pakahdutti mieleni ja jumitti
ajatukseni. Olen mahdottoman tehtävän edessä kertoessani tästä kirjasta, joten
tyydynkin toteamaan, että lue itse tämä kirja. Kirjani on kuin tilkkutäkki,
sillä sivut ovat täynnä lappuja, merkittyjä lainauksia, jotka haluan muistaa.
Linkkejä kerätessä havaitsin monen kanssalukijan ihastuneen tähän teoksen minun
tavoin.
En ehtinyt lukea, on liityttävä uudestaan varausjonoon. Säädyllinen ainesosa ja Vieraat minunkin listallani korkealla.
VastaaPoistaSe on normaalia. En ehtinyt lukea kirjaa Tiloissa ja nyt taistelen e-kirjan kanssa ja en saa sitä haltuuni. Helmetissä hirveä jono, porvoossa (alkukirjain harkitusti) EI OLE OLLENKAAN ja Pornaisissa hyllyssä (seutulaina). Äsch. Oletko lukemassa Variksen Huvilaa? Älä vain missaa sitä
PoistaRiitta huomasin juuri, että tuo kaipaamani kirja oli varattavissa ja saa huomenna, kun käyttää Helkaa. Unohdan aina tuon vaihtoehdon. Kirkkauteen yhden jono. Lainausoikeus on kaikilla!
PoistaKiitos Ulla tuosta Helka-vinkistä! En ole tiennytkään, kun en ole yliopistoihmisiä. Pidän ehdottomasti mielessä. Odottelen Kirkkautta nyt suosiolla, lukupino on turhan korkea, uutuuksia ja vanhempia. Takkutukan kanssa eilen todettiin, että podetaan kahdeksatta kuolemansyntiä - lukuahneutta! Haalii, haalii muttei ehdi!
PoistaSiellä on ohjeet kortin tilaamisesta ja kaikilla oikeus. Siihen saa nopeasti tuntumaan, mitä sieltä saa, kirjat ovat usein Kaisassa tai SKS:n kirjastossa Krunikan rannassa. Suosittelen. Kirjat tulevat nopeasti, jonot lukemisen pystyy arvioimaan paremmin. Ei kerry sumaa.
PoistaSitähän se on, että pinoja kertyy. Itse luen ensin a-kappaleet ja vanhat ja omat uutuusostokset kunhan ehdin. Mutta nyt Hesaan, kello käy. 5.54.
Tästä kirjasta olemme kyllä kuulleet pelkkää hyvää!
VastaaPoistaLiityimme lukijaksi :)
Tiia
Minustakin vaikutti, että useimmat ihastuivat tähän kirjaan. Olisi hienoa, jos Janet Framen teoksia suomennettaisiin.
PoistaLiittyminen ei liene mennyt läpi?
En tiedä mistä johtui, mutta laitoin meidät lukijaksi nyt uudestaan, niin näytään tuolla palkissakin nyt :)
PoistaBloggerin osaa olla arvoituksellinen. Tänään se jopa suostui kuvan vaihtoon, mikä ei sopinut viime viikolla.
Poista