keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Karl Ove Knausgård Syksy


Karl Ove Knausgård Syksy
Suomentaja  Jonna Joskitt-Pöyry
Alkuperäisteos: Om høsten (2015)
LIKE 2016.  Oma ostos

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa) 6 -osaisen kirjasarjan Taisteluni luin omaan tahtiini kirjoittamatta yhtään blogitekstiä.  Mietin sarjaa lukiessa moneen kertaan, että miten jaksan lukea yhden miehen autofiktiivistä pulputusta. Kirjailijan teokset jakavat mielipiteitä, sillä toiset jaksavat ja toiset väsyvät. Syksyn ilmestyessä olin valmis heti jatkamaan taivaltani. Eksyin Stadin reissulla Uudenmaankadulla Liken myymälään ja nappasin omani mukaan.   Pidän syksystä vuodenaikana ja yritän vältellä ajatusta, että syksyn jälkeen joudun kohtaamaan vihaamani lumen, kylmän, jään ja pimeyden - talven. Ajatukseni ovat vielä viime viikonlopussa. Miten kaunis viime viikonloppu olikaan Luukin seikkailuille? Mitähän Knausgård olisi tarinoinut metsälammesta, jota kiersimme?

Porvoo Näsinmäki

Vuodenaikaisarjan aloitus
Knausgårdin vuodenaikoihin sitoutuva teksti on hyvin arkista, jokapäiväistä. Tarinoiden miljöönä on koti, kotipiha ja lähiympäristö.  Joissakin kohdissa huokailen itsekseni ja kannustan kirjailijaa mielessäni, että jaksa rutistaa, että älä tee mahalaskua rähmällesi. Joissain kohdissa olen huolestunut. Olen kirjoittanut ennenkin blogiini, että pidän valtavasti Leena Krohnin kirjasta Mitä puut tekevät elokuussa. Yhteinen taipaleemme on sen verran pitkä, että minun ei tarvitse huolestua. Viime syksynä kuljin Peter Handken kirjan seurassa sienimetsässä ja anelin, että skarppaa, että älä sano hattu, varsi, yksilö, älä missään nimessä mokaa sanomalla yksilö. Knausgårdia lukiessani anelin, että älä matkaa kanssani kaislikolle, sillä olen kurkkuani myöten täynnä kaislikkoa. Knausgårdin arkinen teksti on kiehtovaa, kuinka hän herättää lukijan huomaaman pienien hetkien merkityksen.

Haluan näyttää sinulle tämän maailman sellaisena kuin se tällä hetkellä: oven, lattian, hanan ja pesualtaan, puutarhatuolin tiiliseinän vieressä keittiön ikkunan alla, auringon, veden, puut. Koska sinä näet sen omalla tavallasi, hankit omia kokemuksia ja elät omaa elämääsi, teen tämän tietysti ennen muuta itseni vuoksi; maailman näyttäminen sinulle, pikkuinen, tekee minun elämästäni elämisen arvoista. 

Porvoo Husholmenin linnavuori

 Henkilökohtainen ensyklopedia
Syksyssä Knausgård kirjaa ylös ajatuksiaan erilaisista asioista neljännelle lapselleen, vielä syntymättömälle tyttärelleen. Silti kuulijana on myös niin lukija kuin kenties kirjailija itsekin. Tarinat ovat parin sivun mittaisia. Tuleva isä haluaa kertoa lapselle, mikä häntä odottaa, minkälaisena maailma näyttäytyi lapsen syntyessä. Knausgård kirjoittaa luonnosta, luonnonilmiöistä, eläimistä ja ihmisistä, ihmisyydestä, tunteista, yksinäisyydestä. Syyskuussa hän kirjoittaa omenapuista, ampiaisista, ukkosen jyrinästä, salamaniskuista. Lokakuuhun mahtuu mm. kuume, kumisaappaat, meduusat, häpyhuulet, kastantajapuun lehdet, sänkipellot, mäyrät. Marraskuusta kirjautuu ylös mm. aamunsarastus, kipu, Flaubert, kärpäset, anteeksianto, paju, petolintu, hiljaisuus.

Paju on elämänsoihtu, ja niin olemme mekin: kun elämä hiipuu meistä, se jatkuu lapsissamme.

Mutta vähitellen – sillä mitään yhtäkkistä oivallusta en saanut – aloin ymmärtää, mitä muuttolintuparvet tarkoittivat. Linnut lensivät koko pitkän matkan omin voimin, maailma ei ollut ääretön, vaan rajallinen eivätkä niiden taipaleen alku- ja päätepiste olleet abstrakteja vaan konkreettisia paikkoja, jotka sijaitsivat jossain.

Syksy ja Talvi ovat kaksi ensimmäistä kirjaa neljäosaisesta teossarjasta, mutta Syksyn jälkeen odotan Kevättä ja Kesää, vaikka taidankin lukea Talven niitä odotellessa. 

Turku Ruissalon lehtoa

Kahdenkymmenen tarinan verran
Syksyn lyhyitä tarinoita on noin parinkymmenen verran kullekin syksyn kuukaudelle.  Enhän minä malttanut lukea paloissa. Ehkä maltan mieleni jatkossa lukea paloissa. 

Jokin kirjailijassa vain vetää puoleensa, ehkä kirjailijan ikäkin, että maailma näyttäytyy tutulle ja turvalliselle suhteellisen samasta aikaperspektiivistä katsottuna. Knausgårdin vuodenaikaissarja herättää varmasti lukijoissa niin viehtymystä kuin kyllästymistä. Syksyä ei voi suositella kaikille, mutta kohta viisikymppisen miehen mielenmaisema maistui minulle. Pinnistellään lokakuun loppuun, sillä silloin ilmestyy seuraava osa. Ehkäpä Knausgård paljastaa minulle talvesta muutakin kuin talven kirot. 

Acer triflorum huntuvaahtera kotipiha
Blogeissa toisaalla: Lumiomena

6 kommenttia:

  1. Mielensä malttaminen lukiessa on usein vaikeaa. :) Minä aion samoin lukea Talvea säästellen, yhden kertomuksen päivässä. Saa nähdä, onnistuuko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin, itseni takia. Jos vaikka se helpottaisi talvensietoani ;) Siis siedätyshoidon tavoin. Sitten ahmin kevään ja kesän.

      Poista
  2. Hohhoijakkaa.

    Minä en tätä jaksanut. Tylsä. Kirja alkoi jo harvinaisen huonosti. Kirjan toinen virke on 15 riviä pitkä ja tavattoman huonosti kirjoitettu. Kirjan lukujen idea ei avautunut. Jossain vaiheessa luulin, että Knausgård tarkastelee arkisia esineitä ja asioita, pilkkoo ne paloiksi ja sitten laajentaa ne oman elämänsä piiriin jonkun arkisen kokemuksen esimerkiksi. Mutta näinhän ei ole. Osa luvuista on pelkkää käyttötavaroiden yhdentekevää pilkkomista (kuten Putket). Edes helpommista aiheista (esim. Sotku) Knausgård ei saa kehitettyä mitään erityisen hauskaa tai nokkelaa.

    Valtava pettymys tätä kirja.

    VastaaPoista
  3. Nyt luettuani tarkemmin muiden blogistien kommentteja tajusin, että enhän minä lukenut Syksyä vaan Talven! Toivotaan, että Syksy on Talvea parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin joulun lukuja sanojesi perusteella eli
      kannattaako Talvea ajoittaa joulun pyhiin

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!