sunnuntai 31. tammikuuta 2016

William Shakespeare Venetsian kauppias




Blogistanian toisen klassikkohaasteen kirjaksi valitsin William Shakespearen Venetsian kauppiaan. Tällä kerralla haastetta koordinoi Kulttuuripohdintoja-blogin Tuijata. Vaihdoin kerran kirjaa, sillä Bertolt Brechtin Kerjäläisromaanin sivumäärä osoittautui liialliseksi kaiken kiireen keskellä.

Venetsian kauppias oli minulle ennestään tuttu elokuvana. Kirjoitan siitä muutaman rivin, josta paljastuu kiinnostukseni kirjaan. Elokuvan pääosissa ovat Al Pacino ja Jeremy Irons. Eli jälkimmäisen takia olen elokuvan nähnyt. Tiedämme hyvin Pacinon roolit, mutta hieman harvinaisempi lienee hänen roolinsa elokuvassa Taivas ei tunne suosikkeja. Venetsian kauppiaan toisessa pääosassa (Antonio) on Jeremy Irons. Brittiläisen Michael Radfordin ohjaama elokuva on varsin kelvollista katsottavaa. Kerron kirjan juonesta tavallista enemmän, koska tarina on ”kaikkien” tuntema Shakespearen näytelmä. Teoksen alussa on Eva Johanna Holmbergin esipuhe.

Venetsian kauppias on renessanssidraama, joka lienee kirjoitettu vuosien 1596 ja 1598 välisenä aikana, mutta näytelmän juuret voivat olla vielä kauempana menneisyydessä. Tarina on sijoitettava oman aikansa historialliseen kontekstiin, myös antisemitismin osalta. Näytelmässä keskiössä on Shylock-niminen juutalainen koronkiskuri, jolta venetsialainen kauppias Antonio lainaa 3000 dukaattia, sillä hän haluaa avustaa ystäväänsä Bassaniota tämän kosioretkellä. Bassanio on hyväsukuinen, mutta hieman hulttiomainen ja rahaton. Hän haluaa saada Portian, joka on rikas perijätär. Portia asuu Belmontin saarella, jonne rientää kilvan kosijoita, mutta Portian isä on asettanut testamentissaan kosijat hankalan koitoksen eteen, sillä kosijan on valittava kolmesta lippaasta oikea. Kultaisessa, hopeisessa tai lyijyisessä lippaassa on Portian miniatyyrimaalaus.

Portia: Mutta vaikka järkeilisin kuinka, en voi valita itselleni miestä. ”Valita”, voi minua! En saa valita sitä jonka tahtoisin enkä torjua sitä jota inhoan: niin sitoo kuolleen isän tahto elävän tyttären. Nerissa, eikö ole julmaa, etten saa itse valita enkä torjua ketään?

Voi tätä piinan aikaa, joka ihmiseltä riistää oman äänen: Siis olen teidän, enkä ole. Jos niin käy, Onnetar saa mennä hornaan enkä minä.

Shylock vaati lainasopimukseen ikävän ehdon, jos velanmaksu ei onnistu. Siinä tapauksessa Antonio on luovutettava naulan verran omaa lihaansa velkojan haluamasta kohdasta (rinnasta). Yllättäen Antonio joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, sillä hänen kauppalaivansa katoavat merellä. Shylockin ilkeys vain pahenee, kun hänen tyttärensä Jessica karkaa kristityn Lorenzon kanssa.

Shylock: Kaksituhatta meni sen ja muiden kallistakin kalliimpien kivien mukana. Kunpa ne kivet olisi tyttäreni korvissa ja tytär kuolleena jalkojeni juuressa! Kunpa hän makaisi arkussa jalkojeni juuressa ja dukaatit hänen arkussaan!

Venetsian kauppiaan teemoina ovat niin rakkaus, ystävyys, viha, kosto, ahneus kuin ahdinko. Antonio on valmis alistumaan kohtaloonsa, joka heijastelee kohti suurempia vertauskuvia, mutta hänen marttyyrimainen asenne ei pehmitä Shylockia. Ystävyyden teemaa tarkastellaan niin naisten kuin miesten kuin naisen ja miehen kautta. Alla olevaa lainausta on esitetty usein armon määritelmänä.

Portia: "Armon luonteeseen ei pakko kuulu. 
Se pisaroi kuin taivaan lauha sade
alas maahan. Siunaus on kaksinkertainen:
se siunaa antajan ja vastaanottajan."

Näytelmän neljäs näytös on oikeussalidraamaa. Oikeudenkäyntiin saapuu salaperäinen tuomari Balthasar, joka todellisuudessa on mieheksi naamioitunut nainen. Shylock ei tunne armoa, vaan hän janoaa kostoa. Hänelle tarjotaan 6000 dukaattia, mutta mikään ei hillitse hänen kostonhalua. Paikalle saapunut valeasuinen tuomari paljastaa sopimuksessa olevan virheen, että velkakirjan perusteella Shylock saa poistaa vain lihaa, mutta hän ei saa vuodattaa verta.
Salarino: Mutta ethän sinä oikeasti hänen lihaansa peri, jos hän ei maksa ajoissa?
Shylock: Vaikka kalansyötiksi. Ruokinpahan sillä kostonhaluani, jos en muuta. Antonio on häväissyt minua ja estänyt minulta puolen miljoonan ansiot, hän on nauranut tappioilleni ja pilkannut voittojani, hän on herjannut kansaani, pilannut liiketoimeni, karkottanut ystäväni, lietsonut vihamiehiäni. Ja minkä tähden? Koska olen juutalainen.

Klassikkohaasteeseen Venetsian kauppias on omiaan, sillä teosta luetaan sukupolvesta toiseen, käännetään, esitetään ja tunnetaan. Sadoista vuosista huolimatta teos on säilynyt mielenkiintoisena. Eli tästä on hyvä jatkaa kolmanteen klassikkohaasteeseen, mutta teosta en osaa nimetä vielä. Otan mielelläni vastaan vinkkejä! Ensimmäiseen klassikkohaasteeseen luin Lee Harperin Kuin surmaisi satakielen.

William Shakespeare Venetsian kauppias
Alkuperäisteos The Merchant of Venice
Suomentajat: Tiina Ohimaa (näytökset I-III) ja Alice Martin (näytökset IV-V)
WSOY 2013. Kotikirjasto.

Jokke ja Hdcanis ovat lukeneet Venetsian kauppiaan.

Osallistun kirjalla myös Helmet-lukuhaasteen kohtaan 12. Näytelmä.

Osallistun myös Tarukirjan haasteeseen Shakespeare - 400 vuotta kuolemasta

18 kommenttia:

  1. Ah, mikä teksti, heräsi halu tarttua tuohon. Teemoja, jotka eivät vanhene. Ja nyt huomaan, että olet kirjoittanut Franzenin Puritysta, siirryn lukemaan sitä juttua… (kirja on varauksessa kirjastosta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Johanna. Sain kamalan vatsaraudin eilen, mutta sinnittelin tekstin läpi.

      Poista
  2. Minä luin myös Shakespearea, Romeon ja Julian, ja minunkin lukukokemukseeni vaikuttivat leffakokemukset. Mahtavaa ottaa omaksi ikivanha teos! Romeo ja Julia on huikean monipuolinen. Kyllä kestää aikaa.

    Olen varvaisen toiveikas, että seuraava haastekirjani olisi Alastalon salissa. Vaan en lupaa vielä mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä lukukokemus oli hieno. Toteat tuon tunteen hienosti. Tuo katsomani elokuva on voimakkaasti muistossa, koska J. I. on vaan niin hieno näyttelijä. Pelkäsin, kuinka elokuva liimaa päälle. Toisaalta juonen tuntee muutenkin aivan kuten Romeossa ja Juliassa, mutta lukeminen vasta avaa sen.

      Alastalon sali on minunkin mielessä, että joskus...

      Poista
  3. Tämä on minusta hyvä näytelmä. Uuden kirjan kannesta pidin. Kuten omassa bloggauksessani kirjoitin, velallisten suhde velkaansa ja sen hoitamiseen oli varsin leväperäinen. Shylock ei ymmärrä, että raha maksetaan takaisin rahalla, ja korko on rahan hinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin. Pidän kannesta kauppalaivoineen.
      Tuo velka oli hankala ja velkoja niin stereotypioiden vallitsema. Loppujen lopuksi armo loppui toiseltakin taholta.

      Poista
  4. Venetsian kauppias on minulle vieras mutta hyvä vaihtoehto kolmanteen klassikkohaasteeseen. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Yllätyin tästä. Uusi käännös on helppo omaksua.

      Poista
  5. Olen Venetsian kauppiaan joskus "lusinut" ns. pakon edessä, joka ei lainkaan muuta sitä, että itse näytelmä on varsin mainio ja siitä löytyy paljon tutkittavaa, kuten kirjoituksesi tuo esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle jäi hyvä mieli, että sinnittelin loppuun. Sinnittely ei ollut kirjan vika, vaan oma oloni. Jätin viime tippaan kirjoittamisen ja sain jonkin ruokamyrkytyksen eilen.

      Tästä kirjasta voisi etsiä paljon pohdittavaa niin kristityn kuin juutalaisen mielenmaisemasta, ystävyydestä ja sen osallisuudesta ja muodoista sekä monista käsitteistä kuten armo, anteeksianto jne.

      Poista
  6. Kylläpä tässä olikin teema poikineen. Minulla on tämä(kin) Shakespeare lukematta, mutta kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että kannattaisi varmasti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä klassikkohaaste on erinomainen. Tämä on yllättävän helppo kirja, sillä vierastan näytelmien lukemista. Olen tyytyväinen valintaani.

      Poista
  7. Minunkin pitäisi sivistää itseäni Shakespearen näytelmillä... yhtään kun en ole lukenut. Näytelmien lukeminen on ylipäänsä minulle täysin outoa aluetta, mutta klassikkostatus lisää Shakespearen kiinnostusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vierastan näytelmiä, kun novellitkin tuntuvat vieraille, niin saati näytelmät. Mutta nyt tuntuu hyvälle. Novelleissa minua hämää, että pitää päästä aina uuteen tarinaan sisään.

      Poista
  8. Minulla tämä Shakespeare on vielä lukematta - ehkä sitten seuraavassa klassikkohaasteessa. Kuulostaa ainakin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina on yllättävän monitahoinen ja mielenkiintoinen. Näytelmän valitseminen kauhistutti minua.

      Poista
  9. Tekstinäytteesi vaikuttavat siltä, että tämä olisi paljon helpompaa luettavaa kuin olen kuvitellut. Elokuvan olen toki nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä käännös on helppo. Pelkäsin paljon pahempaa. Elokuvassa on paljon hyvää, upeat roolityöt.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!