torstai 23. heinäkuuta 2015

Eva Maria Chapman Viktoria Mullova Rakkaus ja musiikki ja Kesän kirjaostoksilla



Lukiessani Chapmanin kirjaa Viktoria Mullovasta (1959 Moskova) minulla oli hieman vaivaantunut olo. Alussa huolestuin, että aikooko Chapman ujuttaa tekstiin omiakin näkemyksiään, sillä naisten ukrainalaiset juuret yhdistävät heitä. Kirjan luettuani olin eniten pettynyt Chapmanin tapaan käsitellä kohdettaan. Viktoriasta muodostuu hyvin kiiltokuvamainen ihminen, liian kliseinen.  Kuitenkin hänen uransa ja lahjakkuutensa on ehjempi kuin hänen elämänsä.


Viktoria Mullovasta kertova kirja vaatii hänen taustansa esittelyn ja hänen lapsuuden käsittelyn. Lukijan on päästävä neuvostoaikaan sisälle. Tätä taustaa ajatellen myöhemmät asiat kummastuttavat lukijaa. Viktoria tiesi ja tunsi neuvostoajan yhteiskunnan, kuinka ihmisen oli turvallisempaa vaieta kuin puhua, kuinka vaikeaa oli loikata, minkälaisin seurauksin ihmiset erehtyivät jne. Kuinka ihminen, joka varttuu tällaisessa yhteiskunnassa, voikin olla yhtä tietämätön loikkauksensa hinnasta? Mullovan kysymykset isälleen heidän selviämisestään ihmetyttävät. Hän tuotti kärsimyksiä lähimmilleen, isältä vietiin työ, hänet siirrettiin talonmieheksi pioneerileirille vastuullisesta lentotekniikan insinöörin tehtävästä. KGB kieltäytyi uskomasta vanhempien tietämättömyyttä. Äiti ja sisarukset pääsivät länteen. Juri ja Raisa erotettiin kommunistisesta puolueesta. Tšaikovski-kilpailun viulusarjan voitti vuonna 1982 vain Sergei Stadler eli voittajia oli enää yksi.

Nuoruudessaan Viktoria Mullova oli neuvostojärjestelmän kirkas lupaus. Hän voitti vuonna 1980 Sibelius-viulukilpailun sekä kansainvälisen Tšaikovski-kilpailun vuonna 1982.  Hän hätkähdytti maailmaa loikkaamalla KGB:n silmien alta Suomesta Ruotsiin ja sieltä suurlähetystön kautta Yhdysvaltoihin. Hän jätti Stradivariuksensa kuusamolaisen hotellin sängylle ja lähti pakomatkalle, mukanaan vain jousi ja soittajanlahjansa. Alkuperäisen tarinan mukaan Mullova pakeni säestäjänsä Vakhtang Jordanian (1942 Tbilisi) kanssa taksilla Haaparantaan Ruotsiin.  Mullovan pako repi huimia otsikoita lehdistössä.

Tuskin kukaan uskoi taksireissuun Kuusamosta Haaparantaan. Lento Tukholmaan lienee ollut myös avustettu.  Yksikään taksikuski ei tunnustanut mitään. Kukaan ei ole niin kateellinen keikoista kuin toinen taksikuski. Kyydin saatuaan kuski ymmärtää matkan pituuden, joten kuski selvittäisi varmasti maksun etukäteen. Vaikeneva / huonosti englantia taitava pariskunta herättäisi kenen tahansa huomion niin raja-asemilla, kulkuvälineissä ja majoituspaikoissa.  Muistan nuo otsikot itsekin hyvin. Isäni kertoi nähneensä Mullovan Helsingissä eli siellä vierailu sujui suunnitelmien mukaisesti viuluun liittyvien asioiden osalta. Mullovan näkeminen oli tehnyt suuren vaikutuksen isääni, joten ostin lehdet isälleni. Sovittujen tapaamisten sujuminen vaati varmasti kummaltakin loikkaajalta hermojen täydellisen hallinnan. Vasta vuosia myöhemmin pako sai uskottavan selityksen. Luulen, että kuka tahansa olisi toiminut samoin. Tapauksessa on paljon absurdia. Näkemykseni on hyvin stadilaislähtöinen, mutta silti tohdin kummastella Kuusamon seurakuntasalia Viktorian esiintymispaikkana. 


Mullovan tarina kertoo uudesta kotimaasta, musiikista,  parisuhteista, rakkaudesta, äidin roolista sekä Viktorian juurista. Mullovan parisuhteet ovat olleet kirjavia.  Suhde säestäjä Vakhtang Jordanian kanssa ei kestänyt, tämä jäi Yhdysvaltoihin, mutta Mullova päätyi Lontooseen. Viktoria rakastui italialaiseen kapellimestariin, Claudio Abbadoon (1933 Milano). Claudio oli kaksi vuotta vanhempi kuin Viktorian oma isä, Juri, joten kyseessä oli jälleen suhde vanhempaan mieheen. Suhteesta seurasi lapsi, vaikka Abbando ei ollut lapsista aiemminkaan piitannut, joten tämäkin suhde päättyi Mishan syntymiseen. Seuraavakin suhde tuotti lapsen eli Katian  omaikäisen miehen kanssa.  Vasta avioliitto Mathew Barleyn kanssa on kestänyt. Tämäkin suhde on sinetöity lapsella eli Nadialla.


Abbado oli nyt omistautunut täydellisesti musiikille ja merkittävälle asemalleen musiikkimaailman huipulla, eikä hänen elämässään ollut sijaa lapselle. Tilanne kärjistyi vuonna 1990, kun Viktoria tuli raskaaksi. Heidän suhteensa kuolinkellot alkoivat soida – olihan raskaus viimeisin asia jota Claudio olisi toivonut.

“Pohdimme sitä vakavasti, koska meistä on niin ihanaa, kun kotona on lapsia”, Matthew vastaa. “Mutta totesimme realistisesti ettei siitä tulisi mitään. Nykyisellään pystymme ottamaan kiertueelle mukaan yhden tai kaksi lasta, välillä jopa kaikki kolme. Neljän kanssa se ei onnistu.” “Sitä paitsi meistä tuntui, että jos lapsia olisi neljä, emme pystyisi suomaan jokaisele hänen ansaitsemansa huomiota”, Viktoria lisää.

Minulla on myös päähänpinttymänä harmonia ja tasaluku. Kolme lasta kolmen isän kanssa oli asetelma, jossa oli tiettyä symmetriaa.

Vasta länteen päästyä Viktoria Mullova kiinnostui juuristaan. Äidin kanssa käydyt Scype-puhelut raottivat mennyttä. Äiti oli haluton puhumaan vaatimattomasta taustastaan, joten hän ei liene täysin luotettava kertoja.  Hänen äitinsä vanhemmat olivat maanviljelijöitä pienessä ukrainalaiskylässä. Viktorian isä varttui Irkutskissa aristokraattisten herrasmiesten keskellä, kun monet ystävät polveutuivat dekabristeista, joihin oli iskostunut länsimaalaisia ajatuksia Napoleonin sodassa. Jurin isä oli venäläinen ja äiti ukrainalainen. Jurin kumpikin vanhemmista pääsi yliopistoon.

Viktoria kertoo vielä: ”Kun herään aamuisin linnunlauluun, minun on vaikea uskoa, että asun keskellä Lontoota. Talomme on pienellä sivukadulla, eikä tänne kantaudu liikenteen ääniä juuri koskaan. Kotona on niin ihanaa, etten haluaisi koskaan lähteä minnekään.”


Mullovan tarina on mielenkiintoinen, mutta hieman tylsä. Etenkin alku on miltei liian perinpohjainen. Hieman rosoisempi tarina olisi antanut lukijalle enemmän. Mullova saa samanlaista kritiikkiä esiintymisestään.  Mullovan oma henkilökuva piirtyy heikosti.  Viktorian perheestä isän kuva on todellisin. Lapset ja niiden isät jäävät hyvin irrallisiksi Mishaa lukuun ottamatta.  Mullovan lapsuus ja nuoruus sekä kurinalaisen ja itsekeskeisen viulistin ura hahmottuu parhaiten. Mullova tuntuu olevan sinut taustansa kanssa, jota todistaa mm. hänen Maalaistyttö-projektinsa.


Eva Maria Chapman Viktoria Mullova Rakkaus ja musiikki 
From Russia to Love: The Life and Music of Viktoria Mullova 
Suomentaja  Ruth Jakobson

Heinäkuun kirjaostoksia


En voinut vastustaa kesän tarjouksia. Onko kenelläkään muulla puutelistaa? Oma puutelistani on 4 sivua  (molemmin puolin) eli etsin puuttuvia aktiivisesti. Tosin lisäilen siihen uusia koko ajan.  Olen boldannut siihen akuutimmat. En selviäisi ilman listaa, kun kiertelen antikvariaateissa, messuilla ja aleissa. Jotkut nimekkeet pysyvät listalla eli ovat mahdottomia. Ostan vain järkevillä hinnoilla ja erityisesti järkevin postikuluin. Ajattelin kertoa postauksellani, että näitä on tulossa blogiini syksyn aikana. Osa onkin jo blogissa. 

Romskuni ovat aakkosjärjestyksessä ja listattuna. Kasvikirjat, monisteet, eripainokset ja kopiot majailevat sikin sokin ja etsin aina jotain. Hyvän muistini takia muistan liiankin hyvin jonkun puuttuvan prujun, jota saan etsiä.



Suomalainen ym.

Ostan yleensä yhden uutuuden / kk.
Heinäkuun uutuus: Johanna Holmström Sulje silmäs pienoinen


Löytökorista:

E.L. Doctorow Homer ja Langley
Grace McCleen Ihana maa
Etty Hillesum Päiväkirja 1941-1943
Blake Crouch Wayward Pines - Ei pakotietä


Adlibriksen kesäalessa


Käytän paljon Adlibriksen verkkokauppaa sen hitaudesta huolimatta. Kirjan tulo kestää viikon, mutta saan ilman postikuluja. Suosin kovakantisia kirjoja.




Adlibris  Pokkarit

Sue Grafton T niin kuin tappaja
Stefan Moster, Helen Moster  Nelikätisen soiton mahdottomuus
Enni Mustonen Paimentyttö
Arne Nevanlinna  Marie
Linn Ullman Aarteemme kallis
Kirke Muhonen  Mindfulness-värityskirja  Tämä saa aikanaan selityksensä.





Adlibris kovakantiset

Muriel Barbery Kulinaristin kuolema
Nicole Barreau Rakkausromaanin resepti
Gaute Heivoll Etten palaisi tuhkaksi
Pasi Ilmari Jääskeläinen Sielut kulkevat sateessa
Anne Leinonen Viivamaalari
Richard C. Morais Herkullinen elämä
M.L. Stedman Valo valtameren yllä
Mia Vänskä Musta kuu
Mia Vänskä Saattaja


Elämäkerrat

Päätin osallistua Elämäkertahaasteeseen ja totesin omavaraisuuteni elämäkertojen osalta niukaksi.  Elämäkerroissa minua kiinnostaa taide, kirjallisuus, elokuvat ja musiikki. Kotimaisia elämäkertoja en hanki tai lue juurikaan. 

David Buckley David Bowie
Charlotte Chandler Se on vain elokuvaa – Alfred Hitchcockin elämäkerta
Eva Maria Chapman Viktoria Mullova. Rakkaus ja musiikki
Françoise Giroud Alma Mahler – Nainen joka teki rakastamisesta taiteen
Petri Nevalainen Meryl Streep
Ilkka Raitasuo  & Terhi Siltala  –  Kellokosken prinsessa
Donald Spoto Marlene Dietrich – Sininen enkeli
Helga Weiss Helgan päiväkirja – Nuorena tyttönä keskitysleirillä

16 kommenttia:

  1. Onpa helpottavaa huomata, että en ole ainoa, jonka on vaikea vastustaa kirja-aleja. :) Minulla ei ole varsinaista puutelistaa, mutta kerään "suositellut kirjat" -listaa ja "käytä näitä opetuksessa" -listaa. Noista elämäkerroista olen lukenut Kellokosken prinsessan. Se oli myös aika mielenkiintoinen kuvaus Suomen mielisairaaloiden ja psyykkisten sairauksien hoidon historiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin aina halunnut päästä kulkemaan Kellokosken pihan, sillä olen kuullut sen kasveista. Kellokosken prinsessan tarina on mielenkiintoinen ja hyvin tehty juuri tuon historiankin valossa.

      Poista
  2. Minulla ei ole puutelistaa, menen enemmän hetken mukaan. Kirjoja tarttuu mukaan sieltä täältä, mikä nyt milloinkin sattuu kiinnostamaan. Odottelen itsekin Adlibriksen pakettia, jossa on vaatimattomasti kolme kirjaa. :) Hitaus ei haittaa, sillä tiedän taatusti ehtiväni reissulta kotiin ennen pakettia.

    Sinulla on kyllä hienoja löytöjä. Tuo David Bowien elämäkerta sattuu muuten olemaan ensimmäinen kirja, josta bloggasin. Sinänsä vähän outo valinta, sillä meillä mieheni on se Bowie-intoilija, minä tykkään vaan joistakin biiseistä. Nyt on vähän vaikeaa tavoittaa tuon blogialoituksen ideaa, mutta kirjasta tykkäsin. Se oli muistaakseni hyvin perusteellinen. Värityskirjat... jos minulla olisi enemmän aikaa, hommaisin tuommoisen ja jonkun upean värikynälaatikon. Nyt kyllä kirjat jyräävät värityksen, ei voi mitään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on pakko kulkea listan kanssa, sillä en muistaisi puutteita. Yritän välttää kaksoiskappaleita. Lukemattomat kirja tekevät turvallisen olon.

      Ihana, että olet tehnyt Bowien blogiin. Miehelläsi on hyvä maku.

      Värityskirjat ovat jotain tosi trendikästä tällä hetkellä. Niitä on kaikkialla. Aikuisille siis. Värityspinnat ovat pieniä. Valitettavasti kirjojen taso vaihtelee paljon, luvattoman paljon. Joissakin on hukattu ideakin. Olen löytänyt yhden kunnollisen!

      Poista
    2. Kritiikkini koskee niin kustantajia kuin kirjojen tekijöitä. He ovat pihalla kuin lumiukot.
      Näissä unohdetaan, että nämä tehdään kuluttajalle. Värityskirjan tekijä tuo itseään esiin ja pilaa tekeleensä. Olen löytänyt yhden värityskirjan, joka sallii värittää.

      Poista
  3. Näistä olen lukenut vain kirjat Etten palaisi tuhkaksi (josta pidin aika paljonkin) ja Herkullinen elämä (joka on makuuni leffana parempi). Wayward Pines on puolestaan tuttu vain sarjana. Sarja on koukuttanut tehokkaasti, kirjakin hieman houkuttaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut näistä mitään kuin tekemäni elämäkerrat. Olen poiminut nimet listaani varmaan blogeista enimmäkseen. Toivon saavani ihania lukunautintoja. Tuo leffavinkki oli hyvä.

      Poista
  4. Kun harrastin ompelua ja neulomista, keräsin aika kattavan varaston kankaita ja lankoja. Lisäksi olen perinyt valtavan lankavaraston. Onneksi en ole kirjojen kanssa sortunut samaan. Puolisoni on....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat ovat heikkouteni.. Haluan löytää tärkeät kohdat, tarkistaa asioita jne. Toisaalta olen häijy, jos joku kirja ei kykene puolustelemaan paikkaansa, niin kiertoon...

      Poista
    2. Ymmärrän sen. Vaikka olen harvoin omistanut edes monta oppikirjaa, joskus on kivaa, kun joku on hyllyssä ja voi tarkistaa.
      Kun lukee paljon, ei voi omistaa kaikkia

      Poista
    3. Joku päivä sitten oikein mietin, kuinka vähän minulla oli oppikirjoja.Oikeastaan mitään ei tarvinnut ostaa. Käytimme pääasiassa omia luentomuistiinpanoja ja joitakin monisteita. Pakollisessa kemiassa oli eng. paksut, siis todella paksut tiiliskivet niin org. kuin epäorg. kemiassa.

      Romskuja on kertynyt, aikeissa on yhdistää toinen huone, mun työhuoneseen ja kirjastoon.

      Poista
    4. Eikö muuten e-kirjatkin voi säilyttää ja tarkistaa niistä asioita? Äänikirjoista on vaikeaa, mutta onneksi Legimus-readerilla uusimmat kirjat ovat näytöllä luvuittain, osa jopa tekstin kanssa, joten ainakin joitakin asioita voi etsiä ja tarkistaa.

      Poista
    5. Varmaan voi. Siinä on joku psykologinen ongelma ja kokemukseen perustuva uppiniskaisuus. Siis voin istua sohvalla ja levätä, antaa katseen kiertää kirjahyllyjä. Hmm kirjahullun lepohetki. Tästä on jokunen vuosi, kun surffasin netissä ja löysin karulla tavalla uutisen. Juoksin kirjastohuoneseen. Se oli merkillinen hetki, kun katsoin kirjojani, kun tuntui, että moni niistä liikahti ulos yksi kerrallaan. Otin monta kirjaa käsiini ja löysin tutut merkinnät. Olin aloittanut lukiosta niiden hankinnan yhdestä ja samasta paikasta. En ollut ainoa, kehen tuo uutinen koski, mutta mä olin mä ja olin elänyt niin toisaalla. Haluan, että kirja on kirja, näkyvänä ja kosketeltava.
      Kesällä tein bravuurini ja ostin e-kirjan. Nyt syksyllä pyysin a.kpl. Ei siitä tullut mitään. Lukematta on.
      Minulle on jäänyt musiikista huonot kokemuksert. Pelasin Itunesin kanssa ja koneet vaihtui ja eksyin salasanoista. Lopppujen lopuksi menetin varantoni. Ajattelin olkoon, en minä tarvitse niitä. En vain tunne koneen syövereissä olevaa tiedostoa kirjaksi.

      Poista
    6. Hyvä pointti tuo, e-kirjaan on huono raapustaa muistiinpanoja.

      Poista
  5. Mä olen tänä kesänä missannut kirja-alet, juuri mietin, että aika pitkä aika siitä, kun viimeksi olen ostanut kirjoja. Ostinkin yhteen aikaan niin paljon kirjoja, että päätin, että niitä pitää alkaa lukea ennen kuin saan luvan ostaa uusia. Silloin mulla oli puutelista, halusin tietyt kirjat, kuten Atwoodin ja Hoegin kirjat, metsästin myös Otavan kirjaston ja Tammen keltaisia. Hoegit ja Atwoodit on nyt kirjahyllyssä ja mm. Mariasin (jonka vastikään luin, Otavan kirjasto, hain kierrätyskeskuksesta 2 eurolla).

    Kunhan saan kirjoja luettua, niin sitten taas pitää miettiä, mitä "puuttuu". Nyt ei puutu mitään, kun on niin paljon hyvää luettavaa kirjahyllyssä!

    Noista ostamistasi erityisesti kiinnostaa Holmström.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukemattomat tekevät turvallisen olon, minusta on kiva istua ja katsella kirjojen selkiä ja etsiä luettavaa. Pyrin lukemaan omia. Otavan sinisiä ja Tammen keltaisia etsin erityisesti.

      Puutelistani sisältää myös boldatut eli akuuteimmat.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!