Parempaa väkeä oli kevään odotetuin kirja minun osaltani. Tämä on neljäs lukemani Sarah Watersin kirja, sillä olen lukenut aiemmin Yövartion, Silmänkääntäjän sekä Vieraan kartanossa. Watersin kirjat tuntuvat kaikin tavoin minun kirjoiltani, sillä minua viehättää 1900-luvun alun Englanti, luokkayhteiskunnan kuvaus, kiehtova kartanomiljöö tai Lontoon ajankuva kuten tässä kirjassa. Sain tämän dekkariviikon lopussa ja tunsin vastustamatonta halua tarttua uusimpaan Watersiin, mutta sinnittelin viikon loppuun asti. Voit lukea tekstini rauhassa, sillä minä en pilaa kenenkään lukunautintoa eli avaan tarinaa hyvin vähän.
Tällä kerralla Waters kuljettaa lukijan1920-luvun Lontooseen eli ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen post edvardiaaniseen aikaan. Hän tutustuttaa lukijan köyhtyneeseen perheeseen, joka yrittää säilyttää jäljellä olevat kulissit ja omanarvontuntonsa. Frances Wray asuu leskiäitinsä kanssa etelälontoolaisella Champion Hillin hienostoalueella. Heidän on otettava taloonsa vuokralaisia voidakseen selviytyä. Francesin veljet menehtyivät sodassa ja isäkin on poissa.
Yläkertaan muuttaa Barberin pariskunta. Leonard on vakuutusmyyjä ja muodikas Lilian kotirouva. Frances suhtautuu aluksi Barbereihin ylenkatseella, mutta vähitellen naiset ystävystyvät.
Jopa viisikymmentäkahdeksan shillinkiä taskussa alkoivat menettää taikavoimaansa, Francesille alkoi valjeta, että hän joutuisi ansaitsemaan ne viimeistä killinkiä myöten. Hän ei ollut yksinkertaisesti valmistautunut siihen, kuinka oudolta tuntui kuulla ja nähdä pariskunnan kulkevan huoneesta toiseen, aivan kuin ne olisivat heidän.
Frances on äidin seuralainen ja uuttera kodinhoitaja, sillä palvelijoita ei ole enää. Opimme tuntemaan Francesin ajatukset tarinan kertojana. Waters haluaa, että pidämme hänestä, ymmärrämme konservatiivisen naisen ahdinkoa, kun omaan taloon tulevat maksavat vieraat. Kuitenkin Francesissa on myös toinen puoli, jossa hän tuo esiin radikaaleja ajatuksiaan ja viehtymystä rakkauteen, naisten väliseen rakkauteen. Lilian jää paljon etäisemmäksi statistiksi.
Parempaa väkeä on klassinen rakkaustarina, johon lisäväriä tuovat sivujuonina rikos, luokkayhteiskunta ja sukupuoli. Tarina on kuin kolmiosainen näytelmä, jossa alussa keskitytään Francesin ja Lilianin ystävyyteen ja sen kehittymiseen kahdenkeskisestä kävelyretkestä ajatustenvaihtoon Anna Kareninasta tai käsien sipaisusta intohimon syövereihin. Toinen ja kolmas osuus koettelevat rakkautta, ruotivat rikosta ja sen jälkeisiä oikeutuksia.
Waters luo upean ajankuvan, hän tavoittaa menneen maailman. Eihän tässä teoksessa ole mitään hätkähdyttävää tämän päivän lukijalle. Jos nyt jätetään Lenin osa pois. Sen sijaan omaan aikaansa sijoitettuna teos on epäsovinnainen. Naisen rooli ei ollut olla rakastaja ilman soveliaita kulisseja eikä ainakaan toiselle naiselle. Watersilla on vain uskomaton kyky viedä lukija kuvattuun aikaan. Tarina on paljon enemmän kuin kielletyn rakkauden kuvaus, sillä niin hyvin kuvaus korostaa naisen roolia ja vapautumista yhteiskunnallisten muutosten rinnalla. Rinnastin lukemaani monin paikoin Virgiania Woolfin kirjoihin.
Käytän termiä lukuromaani silloin tällöin, mutta se ei alenna teoksen arvoa. Parempaa väkeä on Keltaisen kirjaston kevyemmiltä reunamilta, tarina on juonivetoinen lukuelämys. Edellinen lukemani Keltaisen kirjaston kirja oli Peter Hoegin Susanin vaikutus eli hyvin trillerimäinen tarina. Keltainen kirjasto on moniääninen sisällöltään. Jos laittaisin vaakaan Watersin ja Yuin Lin Yksinäisyyttä kalliimpaa, niin valinta olisi vaikea. Jälkimmäinen on ehkä enemmän sitä, mitä odotan sarjan kirjalta, mutta voi minä viihdyin niin onnellisena Watersin kanssa.
Sarah Waters Parempaa väkeä
Alkuperäisteos The Paying Guests
Suomentaja Helene Bützow
Tammi 2015. Kustantajalta. Kiitoksin
Lukuisa ja Omppu ovat lukeneet alkuperäisteoksen.
Ihanaa juhannusta kaikille lukuhetkien loma.
Waters kirjoittaa vetäviä tarinoita, jotka todella ovat melkoisia lukuelämyksiä. Niin myös tämä Parempaa väkeä. Seuraavaa Watersia odotellessa!
VastaaPoistaRauhallista ja kirjaisaa juhannusta! Sellaisissa tunnelmissa se minullakin menee, hyvistä kirjoista ja ruoasta nauttien.
Niin seuraavaa Watersia odotellen.
PoistaSamoin sinulle Laura ihanaa juhannusta.
Minäkin en meinnanut pystyä tätä kädestäni laskemaan. Vei totisesti mukanaan. Näin jälkikäteen tosin sanoisin, että tämä ei ole parasta Watersia. Hyvin koukuttava kylläkin.
VastaaPoistaHyvin kerrottu tarina.
PoistaEn minäkään rankkaisi ykköseksi, sillä Vieras kartanossa on vaikea ylittää.
Tämä on minullakin lukulistalla, mukavaa kuulla että pidit. Oikein hyvää keskikesän juhlaa.
VastaaPoistaKyllä minä pidin. Waters kirjoittaa hyvin,
PoistaIhanaa juhannuksen seutua sinulle.
Saaren rauhasta hyvää juhannusta :)
VastaaPoistaKiitos Mai ja samoin sinulle ihanaa juhannusta. Asumme itsekin saaristotien varrella, ja kesällä huomaa kesävieraiden ilmaantumisen. Etenkin sunnuntai-iltaisin, kun itse palaa kotiin, niin liikenteen virta on täältä pois. Siitä syntyy jännä tunne, että me elämme täällä.
PoistaOlen juuri lukemassa teosta. Tämä on ensimmäinen Watersini. Jotenkin minä yllätyin iloisesti siitä, ettei Waters kirjoitakaan ihan niin viihteellisen suoraviivaisesti kuin olin uumoillut. Tähän asti olen ihmetellyt (kummallisen ennakkokäsityksen vallassa) miksi hänet on otettu Keltaiseen kirjastoon... Mutta kyllähän KK-linjaus on hiukan muuttunut aiemmasta...
VastaaPoistaHyvää juhannuksen jatkoa! :
Sinulla on ihana juhannuskirja luettavana.
PoistaMinusta on selvä, että Keltaiseen kirjastoon mahtuu paljon vaikeampia kirjoja. Siitä ei pääse mihinkään. Linjassa on selvää muutosta. Phillips, Ekman, Waters... Tämä on selvästi juonivetoinen romaani, varsin koukuttava. Tämä ei ole paras. Vieras kartanossa on parempi.
Joskus tuntuu, että Sininen kirjasto on modernimpi ja enemmän minua. Kerään kumpaakin yhtä ahkerasti omakseni.
Ihanaa juhannusta sinulle.
Munullaiin tämä odottaa lukemista. Olen aiemmin lukenut Silmänkääntäjän ja Yövartion ja pitänyt molemmista. Vieras kartanosta on vielä lukematta.
VastaaPoistaSinulla saattaa sitten vielä paras odottaa. Minäkin olen pitänyt kaikista, mutta Vieras kartanossa on ollut vaikuttavin. Minusta kaikki Watersin kirjoja ei ole edes suomennettu. Monet mainitsevat suosikikseen Vieraan kartanossa ja toisen kirjan, jota mielestäni ei ole suomennettu.
PoistaIhania lukuhetkiä tämän kirjan kanssa.