lauantai 20. kesäkuuta 2015

Mari Jungstedt Joka yksin kulkee



Hautajaisvieraat käyttäytyivät hillitysti ja pidättyvästi. Kuolema oli selvästi läsnä. Hopeanharmaat päät olivat painuneet lähekkäin, ilmeet olivat vakavat ja hipiät talvenkalpeat. Monien kasvoille elämän vastoinkäymiset olivat painanet syviä uurteita.



Olen kertonut, että pidän ruotsalaisten naisten kirjoittamista dekkareista. Nautin erityisesti kesällä dekkarien lukemisesta. Sain tämän ihanan kirjan Paulalta, Kiitokseni. Tämä on peräti 11. kirja Knutas –sarjassa.



Joka yksin kulkee käynnistyy upealla kuvauksella, kuinka keskiaikainen kivikirkko kutsuu seurakuntalaisiaan tilaisuuteen. Tunnelma on täydellinen. Tarina vie meidät Gotlantiin Visbyn vanhaan kaupunkiin ja sen mukulakivisille kaduille. Myyttinen kaupunki, historiallinen miljöö ja kaunis luonto tarjoavat upean näyttämön Jungstedtin kirjalle jälleen. Kirjan teemana on yksinkertainen tarina, että lapsi katoaa ja sitten toinen, mutta kaikkea kehystää murhatutkinta, ihmisen yksinäisyys, masennus, parisuhteet ja pakkomielle. Jungstedt on rakentanut mielenkiintoiset taustat henkilöilleen. Hän osoittaa, kuinka vaikeaa on tavoittaa toinen ihminen, vaikka elettäisiin yhdessä, niin parisuhdeongelmat ovat helpompi haudata kuin etsiä niihin yhdessä ratkaisua.


Syyskuinen aamu on rauhallinen, sillä turistikausi on ohi. Eva Eliasson pyöräilee tyttärensä kanssa työpaikalleen. Hän työskentelee kynsitaiteilijana Salon Jennyssä Södra Murgatanilla. Vain hetkeksi hän jättää kolmivuotiaan Vilman leikkimään nurmikolle. Kaupungin idylli särkyy, kun Vilma katoaa ja vain valkoiset kengät löytyvät. Kukaan ei ole nähnyt mitään. Lisäksi Eva ja Krister Eliasson ovat eronneet äskettäin ja käyneet läpi repivät huoltajuuskiistan.


David Forss havahtuu, että hänen suhteessaan Annan kanssa on jotain outoa. David työskentelee iltavuorossa kumitehtaalla ja Anna omassa ateljeessaan ompelijana. Yhteiset ruokahetketkin ovat unohtuneet. David on ymmällään, että mitä Anna puuhaa öisin ateljeessaan, kun ompelukoneen ääntä ei kuulu. Hän saa selville, että Annalla on puhelinpalvelu miehille.


Komisario Karin Jacobsson saa ensi kertaa päävastuun rikostutkinnasta, sillä Anders Knutas on sairaslomalla ja tempoilee masennuksen syövereistä. Karinin ja kollegojen kauhuksi syysmarkkinoilla katoaa toinen tyttö. Kuka sieppaa lapsia ja miksi?

Toinen puoli hänestä toivoi, ettei tyttö olisi yksin ja eksyksissä, kun pimeys laskeutui. Eikä se ollutkaan kovin todennäköistä, koska tänä oli kadonnut keskellä kaupunkia. Toisaalta vaihtoehtona oli jotakin vielä hirveämpää. Lisäksi tilannetta pahensi entisestään se tosiasia, että tyttö sairasti epilepsiaa. Mitä tapahtuisi, jos hän saisi kohtauksen?
Karinin ja Andersin välille on kehkeytynyt suhde, ja he ovat suuntaamassa Gran Canarialle…

Jungstedtin kirjoissa menneet tapahtumat kulkevat mukana, mutta se ei haittaa lukemista. Tämän kirjan luettuaan jää odottamaan seuraavaa kirjaa, sillä jotain jää vaille ratkaisua. Lukija jää kiusalliseen epätietoisuuden tilaan


Joka yksin kulkee on täydellinen dekkari sateiseen kesäpäivään.

Mari Jungstedt Joka yksin kulkee
Alkuperäisteos Du går inte ensam
Suomentaja Emma Jäkkö
Otava 2015. Lahja toiselta kirjablogistilta.

Tämän kirjan on lukeneet lisäkseni ainakin Paula ja Pauliina.

2 kommenttia:

  1. Kirja ehti sitten juhannukseksi! Tosiaankaan menneitten tapahtumien mukana olo ei häirinnyt, vaikken ollutkaan lukenut yhtään sarjan edellisistä 10 kirjasta.

    Mitä luulet, jatkaako Jungstedt vielä tätä Gotlanti-sarjaansa, vai siirtyvätkö samat sankarit ja seuraavat tapahtumat hänen (ja Ruben Eliassenin) kirjoittamaan Gran Canaria -sarjaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kiitos ihanasta kirjasta. Luin aivan onnessani tämän juhannuksena.

      Siis minä en tiedä mitään tuota, mutta loppu herätti ajatuksia. Jos surffaisi Ruotsin sivuilla, niin sieltä voisi selvitä jotain. Mehän laahataan jäljessä käännösten kanssa.

      Oletko lukenut Kristina Ohlssonia? Daavidintähdet voi lukea ilman muita ja ymmärtää. Aiemmat lukenut muistaa aiemmat tapaukset ja tietää taustat. Mutta siinä on Tuhatkaunon ja Varjelijoiden välillä samanlainen tilanne, että lukija jää kauhuissaan odottamaan Spencerin kohtaloa. Nuo viimeiset rivit tässä kirjassa kyllä uumoilevat minusta jotain.., mutta tämä on pessimistinen arvaus.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!