maanantai 8. kesäkuuta 2015

Inger Frimansson Tyttö ja kissa




Kesällä on dekkareiden aika, ja tällä viikolla vietetään dekkarien lukuviikkoa, joten tässä on aloitukseni tälle viikolle. Skandinaavisten naisten kirjoittamat dekkarit ovat minulle mieluisin valinta. Frimanssonin jännitys on hallittua, mutta piinaavaa. Muita suosikkejani ovat Mari Jungstedt, Anna Jansson, Camilla Läckberg ja Marianne Cedervall. ”Uutena” olen löytänyt Katarina Wennstamin kirjat.

Evelina Malm on isän tyttö, joka joutuu koston silmään. Roland Järnek haluaa kostaa pankinjohtaja Johannes Malmin hänelle tekemän vääryyden. Järnek tietää, että pankinjohtaja Malm asuu omakotitalossa Stuvstassa Bredhuvevägen 18:ssa. Järnekin elämä on luisunut otteesta, toimittajan ura on vaikeuksissa, entinen vaimo on lähtenyt kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Chaterine on saanut liiankin hyvän otteen elämästä, sillä Roland selaa tämän Facebook päivityksiä. Hän on tyypillinen tirkistelijä, joka seuraa muiden päivityksiä, mutta itsellä ei ole jaettavaa. Roland on yksinäinen ja katkera mies mökissään. Suhde tyttäreen Sandraan on jäljellä. Sandra pyytää kuitenkin Rolandia siirtämään perheensä autotalliin varastoiman omaisuutensa puolisonsa hienon ranskalaisen Citroënin tieltä. Chaterine paljastuu pankinjohtajan vaimon Angelan ystäväksi. Angela on taiteilija, jolla on pieni galleria Vanhassakaupungissa. Alicen elämännäyttämönä ovat ikkunat, joista näkee likaisen ja laihan Connyn roska-auton tyhjennykset keskiviikkoisin. Mies oli todellinen hänen mielessään.

Silloin Rolandille tapahtui jotakin. Hän tunsi selittämätöntä kunnioitusta, vatsaa kuristi, pyörrytti. Hän astui askeleen sivummalle ennen kuin ehti edes miettiä asiaa ja kumarsi miehelle. Tämä katsoi häntä silmiin.

”Bonjour”, mies sanoi ja ääni oli samalla sekä lempeä että vaativa. Aivan kuin he olisivat tavanneet jo aiemmin, suorastaan olleet tuttuja.
Sitten toisaalla Malm saa puhelun, että Evelina on kidnapattu. Järnek on päättänyt, että Evelinan vapauden hinta on isän kuolema, jonka tämä saa toteuttaa ihan itse. Evelinalla on omia salaisuuksia. Hän on syöpään kuolevaan tytön Alicen ystävä. Facebookissa hän kertoo pitävänsä eläimistä, etenkin kissoista, muttei hiiristä ja hämähäkeistä. Roland tunnistaa tytön profiilikuvasta valkoisen kissan nimeltä Cox. Sattumien kautta Cox katoaa ja katin varjolla Roland saa houkuteltua Evelinan ansaan.
Ajaja oli vankkarakenteinen mies, joka näytti ulkomaalaiselta. Hänellä oli pitkät hiukset, jotka oli vedetty niskaan nutturalle. Hän oli pukeutunut tummaan, vanhanaikaiseen päällystakkiin niin kuin olisi ollut matkalla naamiaisiin. Mies hymyili Evelinalle. Hänellä oli rauhoittavat ruskeat silmät.

”Bonjour”, hän sanoi, ja Evelina tiesi sen olevan ranskaa ja tarkoittavan hyvää päivää.

Kirjan trillerimäinen tunnelma on kehitelty hyvin käyttäen yllätyksellisiä käänteitä ja käskeviä ennusmerkkejä. Pienet virheliikkeet voivat olla kenelle tahansa kohtalokkaita. Sotkuisat ja toisiinsa kietoutuvat ihmissuhdeverkostot yhdistävät tarinan ihmisiä. Jännitys on sietämättömän painostavaa alusta loppuun. Ja heikoimmalla hetkellä ihminen löytää vahvuutensa iskeäkseen.... Tämä on älykäs tarina.

Inger Frimansson Tyttö ja kissa
Like 2015. Suomentaja Taina Rönkkö.
Alkuperäisteos En yxa åt Alice.
Oma ostos. Kotikirjasto.

Annika on lukenut myös tämän kirjan.

Osallistun kirjalla Annamin haasteeseen Kirjallinen retki Pohjoismaissa.

Olisin tästä enemmän tästä kannesta valkean Coxin takia.




6 kommenttia:

  1. Olen lukenut pari Frimanssonin dekkaria (en tätä). Hän on taitava kirjoittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän hänen tyylistä ja tapahtumien miljööstä. Tämä uutuus viehätti minua.

      Poista
  2. Hauskat eriparisilmät tuolla kissalla. En muista lukeneeni yhtään Frimanssonia, mutta en mene vannomaan. Tämäkin voisi yllättää kerronnallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä huomasit silmät. Kaverillani oli valkoinen persialainen, jonka silmät olivat eriväriset. Valkoinen olisi sopinut hyvin Coxiin.
      Luulen, että pitäisit.

      Poista
  3. Frimanssonin teokset hiipivät ovelasti lukijan sisäkerroksiin. Niin näyttäisi tekevän tämäkin. teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hyvin tavallinen, arkinen mies ja sitten alkaa tapahtua. Frimansson kuvaa hyvin tuon tirkistelijän. Inhoan tuota asennetta livenäkin. Nämä roikkuvat facessa, lukevat kaiken, mutta eivät anna itse mitään.

      Ei mitään mässäilyä, käsi nousee iskuun. Jos miettii vaikka Susanin vaikutusta, jossa on kammottavia kuvailuja. Toisaalta niissä on mieletön taidokkuus ... kuin näyttäisi kieltään kuulle. Tuo pehmentää edellä luetun huikeaksi kuvaksi.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!