maanantai 18. tammikuuta 2016

S. J. Watson Kaksoiselämä





Luin kesällä S. J. Watsonin kirjan Kun suljen silmäni. Ihastuin kirjaan, sillä sen tarina oli uusi, tuore ja uskottava. Nainen menee iltaisin nukkumaan ja herää tabula rasana aamulla. Jollain tavoin hän pystyy saamaan eilisen tapahtumat esille. En jaksa puuttua siihen nyt. Kun suljen silmäni koukutti minut täysin. Se palautti mieleen Christa Wolfin Erään naisen elämän ja Judy Mercerin kirja Ilman menneisyyttä. Wolfilla ei tietenkään ole mitään tekemistä dekkarin kanssa, mutta palapelin rakentaminen henkilöstä on sen keskiössä. Halusin lukea lisää Watsonilta, mutta Kaksoiselämä ei ihastuttanut minua samalla tavoin.

Kaksoiselämän formaatti on liian tuttu, tarina on kaluttu luu, josta ei oikein saa uutta. Edes Pariisi ei herää henkiin. En osaa sanoa tämän kirjan hyvyydestä tai huonoudesta. Sanoisin, että pitäminen riippuu lukijasta. Jos on lukenut Feminan silloin tällöin nuoruudessaan, niin siellä on vastaavia tarinoita. Hetkeäkään en katunut ostostani tai edes tylsistynyt. Enkä edes pelännyt vaikka luin yksin toisen nukkuessa. Harvoin luen öisin, sillä elän hyvin kurinalaista elämää. En vain saanut unta. Jonkin verran minua rasitti jatkuva vihjailu ja lukijan ajatusten ohjailu. Kuitenkin kirjan alku nappaa heti mukaansa.

Tarinan päähenkilö on Julia, jonka pikkusisko Kate murhataan Pariisissa. Lontoossa valokuvaajana työskentelevä Julia matkustaa Pariisiin. Julia ystävystyy Katen asuintoverin Annan kanssa. Poliisi ei edisty tutkinnassa, joten Julia ryhtyy selvittelemään omin päin sisarensa kuolemaa.

Kaksoiselämässä  Julia elää kirurgimiehensä Hughin ja poikansa Connorin kanssa perhe-elämää Lontoossa. Hugh ja Julia ovat kärsineet lapsettomuudesta, joten kuinka ollakaan, Connorin äiti ei ole Julia, vaan Kate. Kate sai Connorin kuusitoistavuotiaana eli liian nuorena pystyäkseen huolehtimaan lapsesta. Vähitellen Julia saa selville enemmänkin Katen salaisuuksia. Julia puolestaan on raitistunut alkoholisti. Julia saa selville, että Kate ja Anna ovat oleilleet netissä deittipalstoilla ja tapailleet verkossa kohtaamiaan miehiä. Tietenkin Julia saa päähänsä alkaa deittailla ensin sisarensa tunnuksilla ja myöhemmin omalla profiililla. Hän kohtaakin Lukaksen, johon mieltyy liiankin pitkälle. Julia aloittaa pelin Lukaksen kanssa, mutta ei hallitse pelin kehittymistä, sillä pelaajia tuntuu olevan liiaksi.

Kun suljen silmäni sai huomioni, koska se on älykäs tarina. Pidin tarinan psykologisuudesta, että siinä ei uitu väkivallassa. Kaksoiselämän koukuttavuus sai minut lukemaan tämänkin loppuun asti. Itse asiassa keskeytän harvoin kirjan. Jouluna keskeytin sekä John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen  niin kirjana kuin siitä tehdyn elokuvan. En ymmärtänyt tarinaa, ihmisen puuhun ripustamista ja veren valuttamista sankoon ja lumimaisema ei edistänyt viihtymistäni.

Vuoden lopussa luin kurjia kirjoja muutamankin ja bloggasinkin. Ne olivat tahattomia harhalaukauksia. Sotkin kirjailijan ja kustantajan ja pyysin väärän kirjan. Ensimmäinen oli valitusvirsi, joita en jotain jaksa. Se nostaa ärsytyskynnykseni sfääreihin. Toisen kirjan luin puolisoni ehdotuksesta ja jätin kesken, kuivuin puoleen väliin jossain labyrintissä, jossa ei edes yliopistomiljöö vetänyt minua raiteille.

Luin Kaksoiselämän epäotollisissa olosuhteissa Yöjuna Lissaboniin -elokuvan vanavedessä. Olen niin fakkiutunut tuon elokuvan pääosan esittäjään eli Jeremy Ironsiin, että en päässyt Watsonin tunnelmaan Lissabonista. Ehkäpä olisin jopa ihastunut tähän tarinaan, jos olisin lukenut tämän Aamunkoin jälkeen. Meinasin loppua kesken tuon leffan ykkösosan kanssa. Aloin janota jo Cosmopolista uusintana.

S. J. Watsonin psykologinen trilleri johtaa Julian liian pitkälle. Kirjassa epäilyksen varjo puetaan liian monen päälle, joten kuvio on epätoivoisen sotkuinen. Julia saa huomata, että sotkettuaan tarpeeksi ihmissuhteensa, niin jonkin rajan jälkeen ei ole paluuta. Kuinka paljon kannattaa tietää toisesta ihmisestä? Kaksoiselämä on ihan luettava dekkari, mutta se ei yllä edellisen tasolle. En aio lukea kovinkaan muuta dekkaria tänä vuonna, joten en niinkään pettynyt tähän dekkarina, vaan olisin halunnut tältä enemmän. Kirjan alku on erinomainen ja siitä olisi voinut rakentaa enemmän. Tuomitsen kirjan kuitenkin kirjahyllyyni jääväksi.


S. J. Watson Kaksoiselämä
Alkuperäisteos Second Life
Suomentaja Laura Beck
 Bazar 2015. Joulukuun uutuusostos

Tarinan ovat lukeneet mm. Elegia  ja Annika

11 kommenttia:

  1. Tästä en tiedä mitään, mutta tuon alussa mainitsemasi Wolfin Erään naisen elämän lainasin juuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun suljen silmäni-kirjassa nainen menee nukkumaan ja herää aamuun, jossa ei muista mitään. Joka aamu Christine esittää samat kysymykset miehen henkilöllisyydestä ja itsestään. Kuka olet, joka jaat sänkyni kanssani?
      Wolf on mun Best of bestejä, sehän on eri genren kirja, mutta samoja asioita eli itseä siinä haetaan.
      Kiitos Omppu kommentista.

      Poista
    2. Omppu, luin Wolfin täällä http://ullankirjat.blogspot.fi/2015/02/christa-wolf-eraan-naisen-elama.html
      Luulen, että luin tuon kirjan tuolloin kolmannen kerran.

      Poista
  2. Hienoa lukea, että olet saanut kirjasta selkeästi enemmän kuin minä! Tällainen dekkariahmu olisi myöskin odottanut enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan aika tavalla samalla lailla ajattelin sun kanssa, en pitänyt ihmisistä. Petyin koska odotin ekan tasoista. Välipalana tämä meni.

      Poista
  3. Tämä muistutti minusta liikaa Rosamunde Luptonin Sisar teosta. Siinäkin sisko on hukassa ja niin pois päin. En viitsi spoilata, jos joku ei ole Sisarta lukenut. Samankaltaisuuden vuoksi en tykännyt niin paljoa tästä kuin tykkäsin Watsonin Kun suljen silmäni kirjasta. Odotan innolla elokuvaa, jonka pääosisssa ovat Nicole Kidman ja Colin Firth

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omistan Luptonit, mutta en ole lukenut. Eli tuo on luonnollinen vaikutus. Tämä oli vain liian tuttu tarina.

      Kun suljen silmäni oli mahtava ja minä vertaan sitä todella hienoon teokseen, joka ei edes ole dekkari, mutta se tunnelma, siinäkin kasataan pienistä paloista henkilökuvaa.

      Nicolen elokuvat kiinnostavat!

      Poista
  4. Watsonin ensimmäinen oli tosiaan hyytävän hyvä. Tämä Kaksoislämää on siihen verrattuna melkoisen kökkö. Mutta sinä olet selkeästi nähnyt tässä enemmän hyvää kuin minä, mikä on hienoa. Makuasioita nämä kirjamaut tosiaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen oli todella hyvä, mutta en minä tähän lämmennyt. En minä nyt positiivisesti tästä kirjoittanut, mutta ehkä pidin enemmän kuin sinä. Minä kuitenkin petyin tähän, odotin paljon enemmän. Totean, että tämä oli luettava ja sitä tämä oli. Olisin halunnut enemmän, paljon enemmän.

      Poista
  5. Sama juttu mullakin, tykkäsin kirjailijan edellisestä teoksesta paljon ja sen takia odotin tältä liikoja ja petyin kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti tuo syy tuotti pettymyksen. Tämä tarina on ihan ok, mutta ensimmäinen haltioitti. Ja tämänkin aloitus oli hyvä.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!