tiistai 16. syyskuuta 2014

Opuscolon Limerikki kepponen ja Vuosi kuvina Syyskuu


No joo, Yritän siis selviytyä Opuscolon haasteesta. Sanoisin, että toivuin siitä alkujärkytyksen jälkeen. Työntäyteinen syyskuuni esti minua kuitenkin heittäytymästä vapaalle, joten pysyin asiassa. Joutilaisuus olisi kyllä maistunut tämän haasteen kanssa. Ohjeista poiketen tein tekstin kolmiosaisena.

Haasteen vaatimukset ovat tässä.

L niinkuin Limerikki -blogihaaste toimii näin:
1. Kirjoita limerikki, joka käsittelee jotakin Suomen kaupunkia. Runo, joka noudattaa seuraavaa kaavaa:"Limerikki on viisisäkeinen , usein pilaileva riimiruno, jonka ensimmäisellä rivillä on mainittava jonkin paikkakunnan nimi. Runomuoto tunnetaan jo 1300 luvulta asti, mutta Edward Learin A Bonk of Nonsense teki sen tunnetuksi ja antoi sille nimen irlantilaisen Limerickin kaupungin mukaan. Runossa pitää keskenään rimmata ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs säe, eli runokielellä:AABBA
(Anneli Kanto, Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjan alkulehdeltä)
2. Julkaise runosi blogissa. Kopioi tekstiisi haasteen säännöt.

3. Mainitse tekstissäsi tämä haasteen alkuperä ja lisää tekstiisi linkki, joka tuo lukijansa tähän kirjoitukseen. (Huom! Ilman linkitystä et voi osallistu haasteeseen. Voit käyttää kuvaa lähdeviitteellä)


4. Kopioi linkki kirjoituksestasi kommenttikenttään, jos haluat runosi myöhemmin tehtävään haasteen koostepostaukseen.

5. Lähetä haaste 3-5 blogikaverillesi. 

Aikaa haasteeseen on syyskuun loppuun saakka - siihen saakka annetaan runosuonen virrata!




L niinkuin Limerikki
 



 
Kirkontörmältä
 
Naakat  kirskuivat Porvoon kirkon pihassa,
keskiajan paikassa pyhässä.
Kirkkoväki sisään mateli,
pappi saarnaa lateli.
Punainen kissa söi rottaa muurin raossa.

 

Purjelaiva halkoi Porvoonjoen suuta,
Edelfelt maalasi Maarinlahden puuta.
Vainajat Näsin maassa makasi,
puolustajat linnavuorella vihollisen tapasi.
Saattoi siellä kulkijakin katsella kuuta.

 

Kirkon valtaa ylös,
maallista valtaa alas.
Tapulissa Stålhandske kutsua löi,
pyhä lepoa soi.
Ihmisen mieli vei kesään ulos.



Valitettavasti en tunne tätä lainkuuliaista Sanankuulijaa nimeltä. Hän on aika yrmy, itsetietoinen otus, joka kulkee portista sisään varsin tottunein askelin.

 
 
Ja parasta tässä on eli heitän haasteen Lumiomenalle, Marjatalle ja Kirsille.
 
Vuosi kuvina kuvat, Syyskuu. Nämä ovat rauhalliset kuvat, mutta takaan yllärin lokakuussa tai marraskuussa, jolloin kuljetan kulkijan toista kautta, jota en yleensä käytä.





 

 



 


 


 


 

 

 


 

 



 

 

9 kommenttia:

  1. Heh, toivottavasti ei mennyt kahvit väärään kurkkuun. Pahoittelen, en voinut vastustaa tätä aatosta, joka kaappasi aivan tyystin mukaansa - limerikki on vain jotenkin sosiaalinen juttu.

    Ja sinähän pistit heti kolmin kappalein limerikkiä tulemaan. Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Valkoinen Kirahvi. Toivuin sentään. Oli pakko toimia heti, ettei syntynyt rimakauhua. Sinun ja Suketuksen riimit olivat niin upeat.

      Poista
  2. Ulla, kiitos! Yritän!

    Sinulla onkin oikein runosuoni sykkinyt ja Porvoo innoittanut peräti kolmeen limerikkiin. Katsotaan, saanko minä Kouvostoliitosta aikaiseksi perinteiset viisi riviä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Marjatta, että lähdet mukaan. Varmaan nuo kuvat innoitti mieleni ja punainen kissa, jonka olen tavannut monta kertaa. Olen tervehtinyt sitä nätisti, mutta katti on vilkaissut ja jatkanut matkaansa ylimielisenä.

      Poista
  3. Hienoja kotiseutu-limerikkejä! :) Kiitos haasteesta.

    Ja Vuosi kuvina. Voi sentään, sen olin unohtanut. Tai en unohtanut, mutta olen unohtanut kuvata noita tuttuja maisemiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytehdin vastata tähän. Vastaan täällä, koska olen ollut haasteiden suhteen vähän hattarapäinen ja pelkään muuten unohtavani. :)

      Tässä lapsuusseutuni ja opiskelukaupunkini limerikeissä:

      Suonenjoki onhan se tok'
      kaupunki pienenlainen.
      Väki siellä mansikoita syö,
      vaikka karnevaaleilla koittaa yö.
      Ja kaiken keskellä virtaa jok'.


      Oli menoa melkoista Joensuussa,
      varsinkin Jokelan karkeloissa.
      Siellä opiskelijat eli
      ja viinaa veteli.
      Oli kotiviini loppunut jo lokakuussa.

      Poista
    2. Kumpikin valitsi kotiseudun aiheekseen. Kiitos Katja. Minäkin halusin saada haasteen vauhdilla pois, kun ei ollut minun alaa.

      Poista
  4. Lämpimät kiitokset, että muistit minua haasteella! Olen kuitenkin niin surkea runoihminen, että en tällä kertaa lähde onnahtelemaan runojaloilla. Jotta ketju ei katkea, voit varmaan haastaa tilalleni jonkun toisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, en pahastu ollenkaan. Runot eivät ole minua. Luen niitä vähän, ainakin niiden pitää olla vanhoja. Tarvitsen niihin ajatuksia. Ne ei voi olla vain riimejä tai sanahelinää. Oma yritykseni kuvastaa kauhua, ei se voisi muuten käsitellä Porvoota, asun Porvoossa, mutta sydämeni kuuluu Stadille.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!