Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vuosi / kuvina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vuosi / kuvina. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Vuosi kuvina: Joulukuu & Elokuvia pukin konttiin
Vuosi kuvina: Joulukuu
Lahjaideat
Kirjoitin tänne blogitekstin elokuvasta Berliinin taivaan alla. Mainitsen tuossa myös joitakin parhaimpia elokuvia.
Puuttuuko sinulta pukin kontista vielä lahjoja? Jotkut elokuvat ovat sellaisia, että ne pitää omistaa. Tässä joitakin omaksi hankittuja.
1.Vettä elefanteille perustuu Sarah Gruenin samannimiseen kirjaan.
2. Midnight in Paris
Ohjaus Woody Allen
Esittelytekstissä sanotaan, että Pariisi on keskiyöllä ihmeellinen. Elokuva on taianomainen retki, jossa kohtaa niin Hemingwayn kuin Picasson.
3. Julie & Julie
Meryl Streep elokuva. Kulinaarisuuden nautintoa, ruokaa ja blogia täynnä.
4. Kaunis mieli on elokuva rohkeudesta, rakkaudesta ja intohimosta.
5. Full Frontal
Elokuva elokuvan tekemisestä.
lauantai 22. marraskuuta 2014
Vuosi kuvina marraskuu & Hessen Kulkija: Puita
Luminen maisema
Olin ehkä hieman ilkeä marraskuun kuvissa (16.11) aiemmassa postauksessa, joten lisään nämä kuvat. En niin kamalasti kaipaa lunta, kylmyyttä ja jäätä. Kuljen yleensä tiemme näin päin. Minua ei innosta nuo pirunpellot. Kyllä tuo lumi tekee maiseman kauniiksi. Minua nämä kuvat rauhoittavat.
Puut ovat pyhimyksiä. Hän, joka osaa puhua niiden kanssa, hän, joka tietää niitä kuunnella, kokee totuuden. Ne eivät saarnaa oppeja ja reseptejä, yksityiskohtia murehtimatta ne saarnaavat elämän alkulakia.
Hesse Kulkija s, 35
Jokainen tie johtaa kotiin, jokainen askel on syntymä, jokainen askel on kuolema, jokainen hauta on äiti. Niin kohisee puu illassa, kun tunnemme pelkoa omia lapsiajatuksia kohtaan. Puilla n pitkäkulkuisia ajatuksia, pitkäveteisiä ja rauhallisia, kuten niillä on myös pitempi elämä kuin meillä. Niin kauan kun emme niitä kuule, ne ovat meitä viisaampia. Mutta kun olemme oppineet kuuntelemaan puita, juuri ajatustemme lyhyys ja nopeus ja lapsenkiire tuottaa vertaansa vailla olevaa iloa. Ken on oppinut kuuntelemaan puita, ei enää mieli olla puu.
Hesse Kulkija s. 36.
Olin ehkä hieman ilkeä marraskuun kuvissa (16.11) aiemmassa postauksessa, joten lisään nämä kuvat. En niin kamalasti kaipaa lunta, kylmyyttä ja jäätä. Kuljen yleensä tiemme näin päin. Minua ei innosta nuo pirunpellot. Kyllä tuo lumi tekee maiseman kauniiksi. Minua nämä kuvat rauhoittavat.
Tämä saareke kiehtoo minua.
Puut ovat aina olleet minulle saarnaajista hartaimpia. Kunnioitan niitä niiden eläessä kansoittain ja perheittäin, metsissä ja lehdoissa Ja vielä enemmän niitä niiden seistessä yksittäisin. Yksinäisten tavoin. Ne eivät ole niin kuin erakot, jotka ovat pujahtaneet karkuun jotakin heikkouttaan, vaan niin kuin suuret yksinäisiksi tulleet ihmiset, sellaiset kuin Beethoven tai Nietszche. Niiden latvuksissa kohisee maailma, niiden juuret lepäävät loputtomuudessa, johon kuitenkaan katoamattanne pyrkivät elämänsä kaikella voimalla ainoastaan yhteen ja ainoaan: täyttämään niissä asustavaa omaa lakiaan, täydentämään omaa hahmoaan, esiintymään omana itsenään. Mikään ei ole pyhempää, ei mikään esikuvallisempaa kuin kaunis vahva puu.
Hermann Hesse Kulkija s. 34.
Puut ovat aina olleet minulle saarnaajista hartaimpia. Kunnioitan niitä niiden eläessä kansoittain ja perheittäin, metsissä ja lehdoissa Ja vielä enemmän niitä niiden seistessä yksittäisin. Yksinäisten tavoin. Ne eivät ole niin kuin erakot, jotka ovat pujahtaneet karkuun jotakin heikkouttaan, vaan niin kuin suuret yksinäisiksi tulleet ihmiset, sellaiset kuin Beethoven tai Nietszche. Niiden latvuksissa kohisee maailma, niiden juuret lepäävät loputtomuudessa, johon kuitenkaan katoamattanne pyrkivät elämänsä kaikella voimalla ainoastaan yhteen ja ainoaan: täyttämään niissä asustavaa omaa lakiaan, täydentämään omaa hahmoaan, esiintymään omana itsenään. Mikään ei ole pyhempää, ei mikään esikuvallisempaa kuin kaunis vahva puu.
Hermann Hesse Kulkija s. 34.
Puut ovat pyhimyksiä. Hän, joka osaa puhua niiden kanssa, hän, joka tietää niitä kuunnella, kokee totuuden. Ne eivät saarnaa oppeja ja reseptejä, yksityiskohtia murehtimatta ne saarnaavat elämän alkulakia.
Hesse Kulkija s, 35
Hesse Kulkija 35
Jokainen tie johtaa kotiin, jokainen askel on syntymä, jokainen askel on kuolema, jokainen hauta on äiti. Niin kohisee puu illassa, kun tunnemme pelkoa omia lapsiajatuksia kohtaan. Puilla n pitkäkulkuisia ajatuksia, pitkäveteisiä ja rauhallisia, kuten niillä on myös pitempi elämä kuin meillä. Niin kauan kun emme niitä kuule, ne ovat meitä viisaampia. Mutta kun olemme oppineet kuuntelemaan puita, juuri ajatustemme lyhyys ja nopeus ja lapsenkiire tuottaa vertaansa vailla olevaa iloa. Ken on oppinut kuuntelemaan puita, ei enää mieli olla puu.
Hesse Kulkija s. 36.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Vuosi kuvina marraskuu Pirunpellossa
Vuosi kuvina. Marraskuu.
Ennen kuin menemme marraskuuhun laitan tähän linkit. Tiemme kulkee puoliympyrän muotoisesti. Kuljen yleensä sen toiseen suuntaan ja siksi olekin kuvannut sen blogiini siten. Jos tien kulkee toisin, niin se ei juuri mairittele. Aloitin vuosi kuvina haasteen kesäkuussa 2014. Joulukuussa palaan perinteiseen reittiin.
Voithan miettiä, miten näen kuvat, saathan siihen vinkkiä esittelystäni eli oletettavasti olen myös biologi, vaikka kasvitiede onkin ollut pääaineeni. Ei niin, että en olisi halunnut valmistua eläintieteestä, elämä vain meni toisien suunnitelmien mukaan. Kyllä tuon maiseman katselu enemmän etoo kuin ilahduttaa. Onneksi tien voi kulkea toisin, jota ryydittää kartanomiljöö,pellot ja sen puiset saarekkeet ja meri, meri, merenlahti ja rakas ruovikkoni ei siis kaislikko.
Kesäkuu Luonnon herätessä
Heinäkuu Kellojen kukintaa
Elokuu Sadon valmistuessa
Syyskuu Syysvärien kehittyessä
Lokakuu Syksyn väriloistossa
Havaitsetko mutkan puussa jotain jo nyt?
Näihin maailmanlopun näkymiin sopii myös tien Halloween koristus. Näkymät eivät silmiä hivele, mutta onneksi tien voi kulkea toiseen suuntaan. Kuvattu 16.11.
torstai 9. lokakuuta 2014
Claudie Gallay Tyrskyt ja Vuosi kuvina: Lokakuu
Häilähteleviä varjoja. Puhumattomia miehiä. Aavistin heidän näkymättömän läsnäolonsa. Minä olisin voinut olla heidän kaltaisensa. Sinun jälkeesi olisin voinut tehdä niin, sulkeutua muurien sisäpuolelle lähtemättä enää milloinkaan.
Claudie Gallay (s. 1961) asuu Provencen maaseudulla ja työskentelee osa-aikaisesti alakoulun opettajana. Ensimmäisen romaaninsa L’office des vivants Claudie Gallay julkaisi vuonna 2001. Häneltä on suomennettu Tyrskyt (2010) ja Rakkaus on saari (2011). Tyrskyt on suomentanut Titia Schuurman.
Lumiomenan toteamukset sateesta todella aistii viimana ja märkyytenä kirjan sivuilta. Lukemisen vaikeus syntyi kehuista, kun piti lähteä lukemaan näin ihailtua teosta. Lukemistani helpotti, että saatoin unohtaa muut, koska pääsin sinuiksi heti kirjan kanssa. Olen tehnyt samanlaisissa olosuhteissa samankaltaista työtä, kestänyt myrskyissä ja kulkenut säiden ehdoilla, kiipeillyt ulkosaariston luodoille kalastajien verkkoja uhmaten ja tiirojen iskuja vältellen. Saatoin alusta lähtien aistia päähenkilön yksinäisyyden, ympäristön hermojarepivän eristävyyden. Tuollainen ympäristö on koetteleva ja niin erilaista kuin tunteisiin perustuvat romanttiset visiot saaristolaismiljööstä.
Sitä haluaisi lähteä toisen mukaan, vaikka toinen olisi mullan alla. Kun näin sinut viimeisen kerran, silloin viimeisenä aamunasi, siinä huoneessa, jossa et nähnyt enää valon hitustakaan. Sinä päivänä minä katsoin sinua pitkään. Lääkäri sanoi: Hän ei enää palaa, En ymmärtänyt. Hän selitti. Lääkäri oli vanha mies. Hän antoi minun katsoa sinua.
Rantakalliot olivat minun yksinäisyyden polkujani. En osannut enää kävellä kahdestaan.
Tyrskyt –kirja sijoittuu Normandialaiseen merenrantakylään. Normandian uloin niemenkärki, La Hague, on yksinäinen paikka kaukana kaikesta, meren ja tuulten sylissä. Kirjan minäkertoja on muukalainen. Naisen nimeä ei mainita missään vaiheessa. Paikalliset kutsuivat naista Kynteväksi tai Outolaiseksi. Raphaël kutsui häntä Prinsessaksi. Lilille hän oli Miss. Tämä nainen on tullut Etelä-Ranskasta tänne laskemaan ja tarkkailemaan lintuja, merilintuja, muuttavia lintuja. Aiemmin hän oli työskennellyt biologian opettajana Avignonissa ja tehnyt yhteistyötä Pont-de Craun lintuaseman kanssa Camarguessa. Pienin paloin lukija kohtaa naisen menneisyyden ja jakaa tämän tuskallisen menetyksen, kun tämä puhuttelee menetettyä rakastaan sinä muodoilla. Kertoja siirtää totaalisen kivun tuntemuksen lukijaan. Nainen on paennut mennyttä tänne Ranskan toiselle äärilaidalle.
Myrskypäivien tuulet ovat kuin kadotettujen sielujen kurimuksia. Kerrotaan että ne ovat pahoja sieluja, jotka tunkevat sisälle taloihin perimään saataviaan. Kerrotaan – siis me kerromme, me jäljelle jääneet, elävät.
Minä vaadin sinua takaisin. Polvillani kirkoissa, minä joka en uskonut mihinkään. Minut jouduttiin panemaan uudestaan lukkojen taakse. Siihen asti kunnes sinusta oli jäljellä enää hiljaisuus. Ikuinen varjo minun ihoni alla.
Kevätmyrskyn noustessa nainen kohtaa satamaravintolan terassilla Lambert Perackin. Tämä mies on palannut Hagueen etsimään omaa menneisyyttään. Hänkin on muukalainen tavallaan. Hän on tullut etsimään vastauksia kauan sitten tapahtuneeseen menetykseen, neljänkymmenen vuoden takaiseen onnettomuuteen, jossa hän menetti vanhempansa ja pikkuveljensä. Mitä tuolloin tapahtui? Oliko majakanvartija sammuttanut valon haaksirikkoyönä?
Majakanvartijat ovat meren voimien armoilla. Mutta sitä lukuun ottamatta ei mikään eikä kukaan voi pakottaa majakanvartijaa jättämään tehtäväänsä hoitamatta.
Vaiteliaat ja omalaatuiset La Haguen asukkaat vaikenevat menneestä ellei joku tule kaivelemaan menneisyyttä väkisin esiin. Tyrskyt on haikea kuvaus menneisyyttään etsivistä ihmisistä. Miten kaksi menneisyytensä kolhimaa ihmistä voi kohdata toisensa? Voivatko he saada toisensa ehjiksi? Gallay kirjoittaa hyvin pelkistetysti, selkeästi. Gallayn kieli on kaunis, mutta surua piiskaava. Voisin pitää kirjaa jopa sentimentaalisena, ellen tuntisi tuollaista elinympäristöä. Tuo miljöö on viekoittelevan houkutteleva, mutta todellisuudessa armoton ja vain harva selviää majakkasaaren olosuhteissa. Tunsin kirjaa lukiessa tuulen pieksennän, myrskyn auki repimät ovet. Tunsin olevani yhtä kirjan kanssa eli minulle tämä oli täydellinen lukukokemus. Kirjan kansi on yhtä yksinäinen kuin kirjakin. Kannen on suunnitellut Satu Ketola.
Minä olen myyty tuolle ympäristölle. Majakkasaarella on minulle valtava voima, ylipäänsä minua kiehtoo majakkasaaren eristäytyneisyys ja yksinäisyys, kuinka ne luovat valoa elämään kirjojen tavoin.
Claudie Gallay Tyrskyt
Tyrskyt on luettu esimerkiksi näissä blogeissa
P.S. Rakastan kirjoja
Lukuisa
Kirsin kirjanurkassa
Mustikkakummun Annassa
Vuosi kuvina Lokakuu
Olemme edenneet syksyyn, joten kuljen kuvina kotitieni.
Kuihtuvat maitohorsmat
Kelo
Sananjalat
tiistai 16. syyskuuta 2014
Opuscolon Limerikki kepponen ja Vuosi kuvina Syyskuu
No joo, Yritän siis selviytyä Opuscolon haasteesta. Sanoisin, että toivuin siitä alkujärkytyksen jälkeen. Työntäyteinen syyskuuni esti minua kuitenkin heittäytymästä vapaalle, joten pysyin asiassa. Joutilaisuus olisi kyllä maistunut tämän haasteen kanssa. Ohjeista poiketen tein tekstin kolmiosaisena.
Haasteen vaatimukset ovat tässä.
L niinkuin Limerikki -blogihaaste toimii näin:
1. Kirjoita limerikki, joka käsittelee jotakin Suomen kaupunkia. Runo, joka noudattaa seuraavaa kaavaa:"Limerikki on viisisäkeinen , usein pilaileva riimiruno, jonka ensimmäisellä rivillä on mainittava jonkin paikkakunnan nimi. Runomuoto tunnetaan jo 1300 luvulta asti, mutta Edward Learin A Bonk of Nonsense teki sen tunnetuksi ja antoi sille nimen irlantilaisen Limerickin kaupungin mukaan. Runossa pitää keskenään rimmata ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs säe, eli runokielellä:AABBA2. Julkaise runosi blogissa. Kopioi tekstiisi haasteen säännöt.
(Anneli Kanto, Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjan alkulehdeltä)
3. Mainitse tekstissäsi tämä haasteen alkuperä ja lisää tekstiisi linkki, joka tuo lukijansa tähän kirjoitukseen. (Huom! Ilman linkitystä et voi osallistu haasteeseen. Voit käyttää kuvaa lähdeviitteellä)
4. Kopioi linkki kirjoituksestasi kommenttikenttään, jos haluat runosi myöhemmin tehtävään haasteen koostepostaukseen.
5. Lähetä haaste 3-5 blogikaverillesi.
Aikaa haasteeseen on syyskuun loppuun saakka - siihen saakka annetaan runosuonen virrata!
![]() |
| L niinkuin Limerikki |
Kirkontörmältä
Naakat kirskuivat Porvoon kirkon pihassa,
keskiajan paikassa pyhässä.
Kirkkoväki sisään mateli,
pappi saarnaa lateli.
Punainen kissa söi rottaa muurin
raossa.
Purjelaiva halkoi Porvoonjoen
suuta,
Edelfelt maalasi Maarinlahden
puuta.
Vainajat Näsin maassa makasi,
puolustajat linnavuorella vihollisen
tapasi.
Kirkon valtaa ylös,
maallista valtaa alas.
Tapulissa Stålhandske kutsua löi,
pyhä lepoa soi.
Ihmisen mieli vei kesään ulos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











