Marjut Hjelt Lapsuuden sadut ja seikkailut

Me kaikki muistamme lapsuutemme rakkaat kirjat, joita lukemalla pääsimme seikkailuihin, toisiin taikamaailmoihin, kiinnostavan tiedon sekä mielikuvituksellisen sanankäytön ja kuvituksen pariin. Sanat, kuvat ja tarinat ovat piirtyneet mieliimme, jossa ne yhdistyvät muihin elämämme kuviin ja tarinoihin.

Lapsuuden sadut ja seikkailut kertoo elävästi klassisista satuteoksista ja -hahmoista, satujen rakastetuista kirjoittajista ja keräilijöistä. Kirjan sivuilla seikkailevat tunnetut hahmot aina Punahilkasta Muumeihin ja Jörö-Jukasta Tarzaniin. 1500-luvulta alkaen olevan upean kuvituksen myötä lapsuuden aarteet palautuvat takaisin yöpöydällemme.

Lapsuuden sadut ja seikkailut jakautuu seitsemään osioon: Satujen maailma, Kuvien taikaa, Monilahjakkaat satujen uudistajat, Seikkailuja ja pikkunaisia, Huviksi ja hyödyksi, Tietoa ihmisistä ja maailman ihmeistä, Menneen etsimistä tulevaisuutta varten. Lapsuuden saduissa seikkaillaan maalla, merellä, ilmassa ja avaruudessa ja lapsuuden tutut sadut palautuvat mieliin.


Teos pohjautuu Kansalliskirjaston kansainväliseen Brummeriana-lastenkirjallisuuskokoelmaan, jonka Kansalliskirjasto osti 1990-luvun alussa tunnetulta lastenkirjojen kerääjältä, professori Markus Brummer-Korvenkontiolta. Yli 22 000 kirjan kokoelma on kansainvälisestikin merkittävä lasten- ja nuortenkirjallisuuden ystävien ja tutkijoiden aarreaitta, jossa on todellisia harvinaisuuksia. Kirjan loppuun on liitetty Brummerianan harvinaisten kirjojen luettelo, jonka Markus Brummer-Korvenkontio on laatinut.

Olipa kerran kirja -johdannossa Hjelt kirjoittaa, että lapsuuden aarteet ovat osa henkistä perintöämme. Siihen kuuluu kaikki se kauno- ja tietokirjallisuus ja kaikki ne lehdet, joita painotuotteiden olemassaolon ajan on huviksi ja hyödyksi luettu. Samoin siihen kuuluvat kaikki ne kuvat, pelit ja paperinuket, joiden kanssa on vietetty aikaa.


Brummeriana-kokoelma sisältää koti- ja ulkomaisen lasten ja nuorten kauno- ja tietokirjallisuuden lisäksi aapisia ja koulukirjoja, hakuteoksia, lehtiä, seurapelejä, koulujen opetustauluja, lastenkulttuuriin liittyviä julisteita ja joitakin pieniä painotuotteita, kuten paperinukkeja. Kokoelma ei rajoitu suomalaiseen kulttuuripiiriin.

Satujen maailmassa Hjelt luo katsauksen muun muassa Satujen pioneereihin, Ranskalaisen sivistyneistön annista satuihin, Satujen tutkimuksen alkuun. Tässä yhteydessä esitellään Grimmin veljesten keräämiä kokoelmia. Nämä klassikot elävät yhä kuten Punahilkka, Prinsessa Ruusunen, Lumikki, Hannu ja Kerttu, Bremenin soittoniekat jne. Grimmin saduissa on maahisia, kääpiöitä, vedenneitoja jne. Miten faabelit eroaa saduista? Faabelit ovat usein eläimistä kirjoitettuja kertomuksia, joissa eläimet käyttäytyvät ihmisten tavalla. Kansansaduista taidesaduiksi kappaleessa tutustaan mm. Zacharias Topeliuksen ja H. C. Andersenin satuihin. Sadun mukana maalla, vedessä, ilmassa ja avaruudessa on hyvä muistutus, että fantasiaa oli ennenkin. Kuolemattomissa satuhahmoissa kohdataan Jörö-Jukka, Liisa ihmemaassa, Nalle-Puh, Peter Pan sekä Petteri-Kaniini. Eläinhahmoissa ja sankarilapsissa on monia tuttuja hahmoja.

Yksi vanhimpia ja myös huonokuntoisimpia omia kirjojani on ruotsalaisen Laura Fitinghoffin Hallatunturin lapset, joka kertoo 1860-luvun nälkävuosina orvoiksi jääneistä seitsemästä sisaruksesta ja heidän vuohestaan. Kirjani on 3. painos vuodelta 1952. Kirja on hieman kärsinyt ja selkämys repsottaa.

Kuvien taika tekee katsauksen varhaisiin kuvakirjoihin, joita alkoi ilmaantua vasta 1800-luvulla. Kuvia oli aiemminkin oppi- ja tietokirjoissa. Kuvilla haluttiin elävöittää tekstiä ja lisätä lasten lukuintoa. Kuvakirjasta puhutaan vasta silloin kun kuvalla on yhtä suuri tai suurempi osuus kuin tekstillä. Kuvilla nähtiin oma esteettinen arvo, mutta toisaalta niiden pelättiin tukahduttavan lapsen oman mielikuvituksen.

Monilahjakkaissa satujen uudistajissa tutustutaan Zacharias Topeliukseen ja Tove Janssoniin. Tove Janssonin osalta olisi voinut painottaa kirjailijan suomennettua tuotantoa sekä näiden ilmestymisvuosia suomenkielistä lukijaa silmällä pitäen.


Seikkailuja ja pikkunaisia johdattaa lukijan klassisista sankareista Jules Verneen ja Tarzaniin. Iki-ihanissa tyttökirjoissa paneudutaan niiden alkulähteille. Jokainen meistä muistaa lapsena lukemansa ihanat kirjat. Hjelt kirjoittaa, kuinka tyttökirja juontaa juurensa keskiaikaisesta neitosäädylle tarkoitetusta uskonnollisuutta ja neitsyyttä korostavasta kirjallisuudesta. Toki tytöt ovat lukeneet Viisikkoja siinä missä pojatkin ja ahmineet hevoskirjoja. Hjelt muistuttaa, että tytöt eivät kuitenkaan ole koskaan tyytyneet osaansa kodinhoitajina. Tämän päivän tyttökirjoissa käsitellään vaikeitakin asioita muun muassa vaikeita kotioloja, teiniäitejä, uusioperheiden perhesuhdenimityksiä, huumeita, aborttia jne.

Huviksi ja hyödyksi kertoo muun muassa lehdistä ja sarjakuvista. Lapsille on julkaistu opettavaisia aikakausilehtiä 1700-luvulta lähtien. 1800-luvun lopulla ilmestyi Suomessakin viitisenkymmentä lapsille ja nuorille tarkoitettua lehteä, sekä ruotsin- että suomenkielisiä. Lehdissä oli opettavaisten kertomusten lisäksi myös erilaista puuhaa, tietoa, runoutta ja lasten kirjoituksia. Lisäksi oli lasten ja nuorten joululehtiä. Lastenlaulukirjojen juuret ovat jo keskiajan kaupunkikouluissa. Myös näytelmiä julkaistiin lasten lehdissä. Pelit, kuvataulut ja julisteet ovat jo osin kadonnutta kulttuurihistoriaa. Brummerianassa on noin 400 peliä. Seurapelit ovat huonosti säilyneitä, koska laki niiden talletusvelvollisuudesta Kansalliskirjastoon tuli voimaan vasta 1970-luvulla.

Tietoa ihmisistä ja maailman ihmeistä osiossa korostuu kasvatus ja opettaminen. Lukutaidosta ja käytöstavoista aihe pohjaa siihen, että 1600-1700 -luvuilla lapsista haluttiin kasvattaa siivoja ja nöyriä kristittyjä. Hyvillä ohjeilla ja ohjauksella lapset pyrittiin pitämään Herran nuhteessa. Kunnon kristityn oli hyvä osata lukea, joten aapiset oli tarpeen. Maailma avautuu osuus tuo esiin luontokirjat. Maita ja kansoja astuttaa esiin matkakirjat ja kulkijat, Henkilökuvien myötä merkkihenkilöt pääsivät kirjoihin.

Menneen etsimistä tulevaisuutta varten osio kertoo Markus Brummer-Korvenkontion tarinan ja taustan, ja kartoittaa syitä lasten kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Mikä merkitys kuvilla, peleillä ja kirjoilla on?


Lapsuuden sadut ja seikkailut on upea kirja, tietynlainen muistikirja lapsuuteen. Tyttökirjat ovat olleet voimakkaasti esillä viime aikoina. Moni on kerännyt omat listansa. Jostain mielen sopukoista tekijät ja nimekkeet löytyvät paperille, vaikka niiden lukemisesta on kauan. Jokaisella on oma lukuperintönsä ja kirjallinen taustansa. Lapsuuden sadut ja seikkailut on hieno käsikirjateos omaan kirjahyllyyn.

Marjut Hjelt Lapsuuden sadut ja seikkailut
Into Kustannus 2014. Arvostelukappale.