torstai 3. huhtikuuta 2014

Deborah Schneebeli-Morrell Kasvimaa ruukuissa





Kasvimaa ruukuissa -kirjassa esitellään yli 30 erilaista luomuruukkukasvatukseen sopivaa yrttiä juuresta, marjaa tai hedelmää. Kirjan originaali nimi on Organic Crops in Pots: How to grow your own vegetables, fruits, and herbs, joka on sisällöllisempi kuin suomenkielinen..  Kirjassa ideoidaan erilaisten astioiden käyttöä kasvualustoina niin ruukuista oliivitölkkeihin ja niinikoreihin jne.  Kirjan orgaaninen viljelymetodi ja ekohenkinen ajattelu korostuvat kirjassa. Erilaisia istutusastioita käyttämällä pieneenkin tilaan saa luotua satoa tuottavan kasvitarhan. Kirjan on suomentanut Kaisa Karjalainen.

Kirjasta huomaa selkeästi, että se on tehty kasvuolosuhteitamme eteläisemmällä vyöhykkeellä. Esimerkiksi pensasmustikan, herukoiden ja viinin kasvatus meillä ruukuissa on aika haastavaa, sillä jo ruukkujen painon vuoksi niitä on hankala siirtää talveksi riittävän suojaiseen, mutta ei liian lämpimään paikkaan. Puhumattakaan siitä, onko tällaista paikkaa olemassa ja ettei siellä olisi myyriä, jotka huolehtivat lopusta. Lisäksi pensasmustikka vaatii vähintään kahta eri lajiketta, jotta ristipölytyksen kautta saadaan sato varmistetuksi. Kirjan ohjeet soveltuvat parhaiten pation, terassin tai erityisen viherhuoneen omistaville.

Ruukkukasvatuksen ongelmia meidän olosuhteissamme on talvetus ja säilytyspaikka, ruukkujen paino sekä liian pienet ruukut, joissa ei riitä kosteus ja lannoitus. Kirjan kuvat ovat selkeitä. Digiaikojen lapsenkengistä on palattu informatiivisiin kuviin, kun stunning pictures -kuvat oli pala kukintoa, harvoin edes lajinimeä, mutta tämä ilmiö elää enää blogeissa.

Meillä parhaaseen tulokseen ruukkukasvatuksessa päästään miltei kaikilla yrteillä. Esimerkiksi mintuilla on voimakas taipumus levitä ja karata. Liiallista leviämistä ja lajikkeiden sekaantumista voidaan hillitä viljelemällä ruukuissa. Useimmat yrtit ovat kotoisin Välimeren maista ja lämpöä rakastavina ne viihtyvät paremmin ruukuissa lämpimällä paikalla. Rosmariinin, laventelin tai salvian talvehtiminen on meillä epävarmaa. Perilla on kaunis koristekasvinakin, mutta sekin rakastaa lämpöä. Helsingin yliopiston Ruralia instituutissa Mikkelissä on kokeiltu monien eri yrttien viljelyä. Koekasvatuksissa perillaa  (Perilla frutescens veripeippi) on viljelty isoilla aloilla mustan muovin avulla.

Kasvien kylvöstä ja taimettamisesta kirjassa on useita sivuja, mutta myös valon tärkeyttä taimikasvatuksessa pitäisi korostaa meidän olosuhteissa. Sisätiloissa taimikasvatus valon puutteen vuoksi onnistuu meillä heikommin, joten kasvihuoneesta on suurta apua.  Kasvien kastelusta tai lannoittamisesta kirjassa puhutaan vähän, vaikka juuri nämä ovat erityisen tarpeellisia ruukkukasviviljelmälle.  Rohtoraunioyrttiuute lannoitukseen on selitetty kirjassa kahdesti sivuilla 16 ja 91, mutta kummassakaan ei mainita, että rohtoraunioyrtti on myrkyllinen kasvi, joten uutteen käyttö kasvin syötäville osille arveluttaa. Lisäksi kasvin kasvattaminen ei nykyään ole suositeltavaa, sillä maa- ja metsätalousministeriö on luetteloinut kasvin tarkkailtavaksi ja paikallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Härkäpavun, perunan tai porkkanan viljely ruukussa tuottaa aika minimaalisen sadon, kun taas punajuuresta ja mangoldista pystytään hyödyntämään myös naatit. Meillä ruukkuviljelyyn sopivia ja näyttäviä ovat mm. meiramit, maissi, viinisuolaheinä ja persilja. Viinisuolaheinä on kaunis ja menestyvä kasvi koristeistutuksissa, ja se menestyy meillä monivuotisena avomaallakin.

Eniten ehkä kaipasin kirjassa käsiteltyjen lajien tieteellisiä nimiä. Onko kirjan nimet käännetty suoraan nk. ”common name” –nimistä, jolloin ei ole ollenkaan varmaa, mitä kasvia tarkoitetaan. Esimerkiksi basilika (Ocimum basilicum) ei menesty Suomessa ulkona kovinkaan kehuttavasti ja kylminä kesinä sitäkin huonommin. Jos vuoribasilikalla tarkoitetaan Ocimum kilimandscharicum –lajia, on tämä erityisen hyvä ruukkupuutarhakasvi Suomen oloihin. Sitä on vielä helppo lisätä pistokkaista.  'African Blue' lajike on ihastuttava, joka kukkii koko kesän. Lisäksi se on yksi parhaita pölyttäjien houkuttelijoita puutarhaan.  

Syötävistä kukista käsitellään vain köynnöskrassia. Olemme tottuneet viljelemään ruukuissa kukkia ja siksi ehkä olisi voinut mainita, että esimerkiksi myös orvokin, kehäkukan tai vaikkapa ruiskaunokin kukkia voi hyödyntää piiraiden koristeina ja salaateissa. Tosin silloin on muistettava, että kasvien tulee olla itse viljeltyjä torjunta-aineiden takia. Kurkkuyrtti on ehkä kaikkein kuvauksellisin yrtti, jonka kuva on tässäkin kirjassa ihastuttava.

”Hyvä tietää” –laatikot antavat hyödyllistä tietoa kyseessä olevasta lajista, mutta esimerkiksi maininta kylvetään keväällä ei ole riittävän informatiivinen. Kirjan kierrätyspurkit ja purnukat saattavat myöhemmin innostuksen laannuttua osoittautua hankalaksi ongelmajätteeksi. Kasvimaa ruukuissa  on erittäin hyvä apuväline aloittelijalle ja pienen maa- tai tilatilkun viljelijälle. Lisäksi termien laji ja lajikkeiden käyttö on hallittu, myös kirjoitusasua myöten.

Deborah Schneebeli-Morrell Kasvimaa ruukuissa. Omat vihannekset, marjat ja yrtit pienessäkin tilassa.
Karisto 2014. Arvostelukappale.

Postauksen kuvituskuva. ©  Ulla S.


2 kommenttia:

  1. Vuoribasilika! Minä en ole kuullutkaan. Meillä on aina basilikaa ruukussa sisällä ja suvella nostan ulos, mutta tosiaankin, jos on kylmä suvi, siitä ei basilika pidä.

    Olen tehnyt samalta tekijältä blogiini Yrttitarha ruukussa. Helppo tunnistaa jo kannesta, joka muistuttaa paljon tämän kirjan kantta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele. Ei sitä kannata myydä, se kukkii koko kesän ja näyttää upealle. Tummat violetit lehdet. Sen myynti ei ole kannattavaa. Hakaniemen torilta olen onnistunut sen aina ruinaamaan. Tavallinen basilika on paljon parempi myytäväksi, aina viluisen ja kärsivän oloinen.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!