Laura Lähteenmäki Ikkunat yöhön

Jyväskyläläinen Laura Lähteenmäki (s. 1973) työskentelee kustannuspäällikkönä. Hän on tunnettu nuortenkirjailija.Ikkunat yöhön on ihmissuhdedraama, sukuromaani ja jännityskertomus kolmen sukupolven salaisuudesta. Prologista huolimatta tarina ei ole dekkari, mutta prologi lupasi jopa enemmän kuin kirja lopulta antoi. Tarina rakentuu metsätila Niityn ympärille, sen synkkään tunnelmaan, jonka keittiön ikkunatkin ovat Uuno Kailaan runon mukaisesti yöhön päin. Kerronta välittyy moniäänisesti naisten kautta kertojalukujen avulla. Asiat katsotaan Elsin, Astan sekä Arjan lapsien Hannan sekä Riikan kautta. Roope ja Jukkakin saavat äänen.


Ikkunat yöhön prologi alkaa jännityskertomuksen tavoin, joka tapahtuu nykyajassa, kaupungissa. Tästä siirrytään kuitenkin sodanjälkeiseen, paljon kaluttuun suomalaiseen maalaisproosaan. Minulla ei ole kosketusta 1950-lukuun tai rakennemuutosta käyvään maaseutuun. Ikkunat yöhön on hyvin traditiotonaalista kotimaista proosaa. Saision Elämänmeno ja Kaurasen Sonja O. kävi täällä avautuvat minulle ihan eri tavoin. Ikkunat yöhön tapahtumien keskeisenä paikkana on maaseutu, iso metsätila Hämeessä, Niitty. Tamperelainen kauppiaantytär Elsi Nygren suostuu vastentahtoisesti Niittyyn miniäksi. Alkaa kirous, joka jatkuu nykyhetkeen asti. Elsin ja Einon perheessä on kolme pientä lasta, Asta, Arja ja vastasyntynyt poikavauva. Elsi sairastuu masennukseen, mutta kukaan ei ymmärrä hänen tilaansa. Ei ole olemassa diagnoosia tai käsitettä synnytyksen jälkeinen masennus. Kirjaa hallitsee sopeutumattomuus, patoutuneet kaunat, salaisuudet ja aukipuhumattomat asiat.

Kun hän oli lapsi, isällä oli kauppa Ylöjärvellä, mutta ennen Elsin kouluunmenoa perhe muutti Tampereelle, mistä isä peri kaupan ja itse asiassa koko kivitalon. Talo oli kuusikerroksinen ja komea ja sieltä löytyi heille valoisa koti, jossa sisävessat ja juoksevat vedet. Joka suuntaan juoksevat.

…

Niitystä kantautui koko edellisen syksyn viestejä Einon veljen terveydentilan heikkenemisestä. Ainolta tuli kirjeitä, jotka Elsi nosti heidän tamperelaisasuntonsa lipaston päälle kukkavaasia vasten. Eino luki kirjeet tarkasti, säilöi työpöytänsä ylimpään laatikkoon, ja Elsi arvasi, että pian olisi päivä, jolloin he puhuisivat. Syyllisyys ja voimattomuus veljen todennäköisen kuoleman edessä tekivät myyräntyötään Einossa, tasasivat maaperää, ja ajan myötä ajatus alkoi käydä mahdolliseksi myös Elsin mielessä.

…

Maaliskuussa oli sitten Jaakon hautajaiset, likainen kuoppa likaisessa lumessa, ja huhtikuussa he muuttivat tilalle. Niittyyn palasi elämä niin kuin anoppi sanoi.

Elsin tyttäristä Asta hallinnoi sukutilaa ja Arja pitäytyy tutkimuksen tekoon. Arjan tyttäristä Hannasta tulee ekonomi ja Riikasta runoilija. Astan tarjoilijapojan tyttöystävä Teresa osoittautuu kustannustoimittajaksi, joka ei pidä Riikan valmisteilla olevasta runokokoelmasta, mutta sotkeutuu äkkiä Niityn väen asioihin.

Hanna muisti äidin väitöspäivän, äidin tähtihetken. Se oli ollut marraskuinen lauantai kymmenisen vuotta sitten. Hanna oli hävennyt koko päivän niin että oli oksentanut kolmesti: kerran ennen väitöstä, kerran jälkeen ja kerran karonkassa.

Sukutarina kätkee sisälleen paljon salaisuuksia ja valheita, joilla on arvaamattomat seuraukset. Tarinassa on hyvin voimakkaat naiset kertojina, etenkin Elsin rooli on hyvin rakennettu. Tarina sinänsä on melko yksinkertainen. Tarina välittää hyvän kuvan sodanjälkeisestä ja rakennemuutosta käyvästä Suomesta.


Ikkunat yöhön oli minulle hankala kirja, sillä en vain päässyt siihen sisään. Lähteenmäen kieli on sujuvaa ja kaunista. Se on kirjoitettu hyvin. Jos sivuja olisi ollut parisataa enemmän, olisin hylännyt kirjan. Kirjan aihepiiri on minulle vieras, sillä maatilamiljöö ei ole minua. Kotimainen proosa ja sukutarinat eivät ole ominta genreäni. Eniten minua rasitti, että kirja eteni henkilöluvuilla, jotka oli nimetty henkilön mukaan, jonka näkökulmasta asioita tarkasteltiin. Luin ihan äskettäin Sulzerin kirjan Irti liitoksistaan, joka rakentui samalla tavalla, mutta pidin siitä valtavasti. Liian suuri henkilögalleria ja nimien samankaltaisuus teki lukemisen työlääksi. Ikkunat yöhön on genrensä sisällä lukemisen arvoinen ja kotimaista proosaa edustavana sukutarinana hyvä, mielenkiintoinen ja nautittava lukukokemus, vaikka olinkin oman mukaavuusalueeni ulkopuolella. Lukijana en ole niin tarinanetsijä tai juonenetsijä.


Laura Lähteenmäki Ikkunat yöhön
WSOY 2014. Arvostelukappale.

Tämän kirjan ovat lukeneet mm. Mari A:n kirjablogi ja Kirjasähkökäyrä