Eveliina Lundqvist Salainen päiväkirja eläintiloilta

Tämä kirja paljastaa ensimmäistä kertaa, mitä suomalaisilla eläintiloilla todella tapahtuu.

Tekijä kirjoittaa lukijalle osuudessa: Haluan korostaa, että tämän kirjan näkemykset ja havainnot ovat minun. Jos joku muu olisi seisonut saappaissani, hän olisi varmasti nähnyt ja kokenut asiat toisin. Taustalla kulkevat omat asenteeni ja omat aiemmat kokemukseni.

Eveliina Lundqvist opiskeli eläintenhoitajaksi ja suoritti harjoittelujaksoja useilla kotimaisilla eläintiloilla – navetoissa, sikaloissa, broilerihallissa ja lampolassa. Hän oli kuitenkin erilainen opiskelija: maatalous- ja metsätieteiden maisteri ja vegaani, joka halusi tutustua eläintilojen olosuhteisiin ja kirjoitti kokemuksensa päiväkirjaan.

Koiran pitää saada olla koira, lehmän lehmä ja ihmisen ihminen. Se, että lehmän pitää saada olla lehmä, ei tarkoita sitä, että eläimen saisi sulkea navettaan ja riistää sen poikanen. … Kummallista, että aika moni ihmisistä tajuaa koiralla olevan tunteet: koira on iloinen kun ihminen tulee kotiin ja surullinen kun tämä lähtee. Sen sijaan tuotantoeläinten tunteet unohdetaan tai kielletään.

Salainen päiväkirja eläintiloilta on ainutlaatuinen teos, sillä aiemmin julkisuuteen tihkunut tieto on perustunut joko hetkittäisiin käynteihin (salakuvaukset) tai tuottajan kanssa ennakkoon sovittuihin ja siten siistittyihin käynteihin (toimittajat).

Olen aina ärsyyntynyt ihmisistä, jotka eivät kestä nähdä totuutta. Sellaista, jotka kääntävät kanavaa kun kuvataan sotaa tai vaihtavat sivua, jos lehdessä kerrotaan tuotantoeläintilojen kauheuksista. Lähinnä ärsytystä aiheuttaa se, että nämä ihmiset eivät tee asioiden eteen mitään, yrittävät vain olla kuin mitään kauheaa ei tapahtuisi.

Sikayrittäjien seminaarissa vanhempi konstaapeli oli väitteen mukaan neuvonut luvattomiin salakuvaajiin kyllästyneitä sikafarmareita hyvin erikoisesti:
 "Mutta jos nyt sattuu niin että pohjalainen veri kiehahtaa siinä vaiheessa, kun jos joku tulee sinne, niin hän antoi ohjeen, että kannattaa ampua etupuolelle eikä selkään. Jos ampuu etupuolelle niin oikeuskäsittelyssä voi sanoa, että piti puolustautua, mutta jos ammutte selkään, niin heikoilla olette."

Lundqvistin mukaan on "hassua, että ihmiset luulevat aina, että kasvissyöjät syövät vain kasviksia". Joskus jääkaapista on kuitenkin vaikea edes löytää kasviksia, kun jääkaappi saattaa olla täynnä kauramaitoa, kaurajogurttia, tofua, soijajuustoa ja muuta vastaavaa. Lundqvist osallistui myös Itä-Suomen yliopiston tutkimukseen vegaanien ruokavaliosta. Tutkimustuloksen mukaan vegaanit syövät liian vähän kasviksia!
Kirjan lopussa on FT Elisa Aaltolan jälkisanat:

Valitettavasti avoin keskustelu on usein vaikeaa, sillä harvalla ulkopuolisella on tietoa siitä, mitä tiloilla todella tapahtuu. Mainonta tuottaa varsin idyllistä eläinkuvaa, jonka mukaan lehmät ja kanat käyskentelevät aurinkoisella pihalla poikasineen. Varsin monen käsitys eläintuotannosta perustuu tällaisen idyllin varaan.…

Salainen päiväkirja eläintiloilta täyttää siis tärkeän tyhjiön: se tuo esille, mitä tuottajat tekevät eläimille silloin, kun kukaan ei ole näkemässä.

Eveliina Lundqvistin Salainen päiväkirja karjatiloilta on ehdottomasti kirja, joka olisi helpompi jättää lukematta kuin lukea. Ihminen työntää pääkin niin kernaasti piiloon sen sijaan, että lähestyisi vaikeita ja epämiellyttäviä asioita. Viime aikoina on kiinnitetty erityistä huomiota tuotantoeläinten olosuhteisiin, kuten broilerikasvattamoihin, sikaloihin jne. Kirjan lukeminen on varmasi hyödyllisempi lihansyöjille ja karppaajille kuin vegaaneille.

Tuotantoeläin termillä tarkoitetaan elintarvikkeiden, villan, nahan tai turkisten tuotantoon tai muuhun maataloustuotantoon kasvatettua tai pidettävää eläintä. Ihmiset suhtautuvat pääosin luottavaisesti tuotantotiloihin, koska tuotantoeläinten pitoa, hoitoa, kohtelua ja käsittelyä säätelevät eläinsuojelulaki, eläinsuojeluasetus, eläinkuljetuslaki ja eläinkuljetusasetus. Neuvoston asetus eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä säätää eläinten lopettamisesta ja teurastamisesta. Tuotantoeläinten olosuhteet ovat tavalliselle kulkijalle hyvin vieraat, sillä mielikuvat navetoista ja kanaloista piirtyvät mieliimme lapsuudestamme tai isovanhempiemme kertomuksista. Todennäköisesti olisimme valmiita vähentämään lihansyöntiä, jos joutuisimme kulkemaan tuotantotila kierroksilla. Salainen päiväkirja eläintiloilta ravistelee lukijaa, mutta se lienee tarkoituskin, että se herättää ajattelemaan eläinten hyvinvointia ja olosuhteita.

Kukin voi miettiä itse, milloin on viimeksi poikennut navettaan, kanalaan tai sikalaan? Jos hevostallille poikkeamista ei huolittaisi mukaan. Minulla ainakin muistot sikalasta, pikku possuista ja kanalan tuoksuista jäävät lapsuuteen. Turkistarhoilla en ole käynyt koskaan. Muistelisin seisoneeni joitakin vuosia sitten navetan edustalla isolla sukutilalla ja kävelleeni lehmien keskellä eteläisessä Hämeessä laajoilla tiluksilla. Lapsena olen hakenut lehmiä metsälaitumilta lypsyyn, minä olin pieni, mutta en minä lehmiä pelännyt. Nyt aikuisena olen kammonnut järkälemäisiä lehmiä Lenholmenin laitumilla. Olen pelännyt seistä vieressä niiden mylviessä ohitseni ilman mitään aitaa ja tuntenut olleeni jossain safarilla norsujen piirittämänä, jossa pelkäsin vähemmän.

Mietin kovasti kirjan luokitusta. Laitoin yhden kirjan blogissani mielipidekirjaksi. Tämä kirja vaatii näkemystä tekijältä, mutta myös kustantajalta rohkeutta. Pamfletti määritellään usein, että se on ajankohtaisiin asioihin voimakkaasti kantaaottava ja kärjistävä kirjallisena tuotteena. Tuotantotilat ovat olleet voimakkaasti esillä eri medioissa. Kirja on minusta hyvä ja onnistunut esimerkki, kuinka oma missio tuodaan koulutukseen ja osaamiseen perustuen esille. Biologina ymmärrän kirjan sisällön.

Eveliina Lundqvist Salainen päiväkirja eläintiloilta
Into 2014.E Arvostelukappale