Erin Morgenstern: Yösirkus ja arvontamuistutus

Erin Morgenstern: Yösirkus

Alkuteos: The Night Circus (2011)
Suomentaja:  Hanna Toivonen
Basam Books 2012. Kotikirjasto.

Erin Morgenstern on kirjailija ja multimediataiteilija. Yösirkus on hänen esikoiskirja.  Kirjailija asuu Massachusettsin Salemissa miehensä ja kahden todella pörröisen kissansa kanssa. En yleensä liitä edellisenlaisia kuvailuja blogitekstiini, mutta luin tämän kirjan Halloween-lukuhaasteeseen!

Yösirkus on taianomainen kirja, joka sijoittuu sirkusmiljööseen. Parhain elokuva ikinä minulle on Berliinin taivaan alla. Sen sirkusmiljöö on täydellinen. Sara Gruen Vettä elefanteille on hyvä niin kirjana kuin elokuvana, ja senkin maailma on sirkusmiljöö.

Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä.

Takakansi                                        

Lähde lukemaan tarina ilman takakannen lukua!  Kirjan taianomainen ote ottaa lukijan omakseen ilman selitelmiä. Laske itsesi vapaalle ja ota tarina vastaan. Moni meistä kirjan lukijoista on ihastunut tähän kirjaan ja sen illuusioihin. Lukijalta kirja edellyttää sen, että pystyt irtautumaan maailmaan, jossa on taikuutta ja ihmeitä. Moni on esittänyt itselleen toiveen, että tuohon sirkukseen olisi iloa osallistua. Niin minäkin.

Yösirkus

Sirkus saapuu varoittamatta ilman etukäteismainostusta. Tarina kuljettaa lukijan mukanaan outoon, rönsyilevään ja kiehtovaan sirkusmaailmaan 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun pitkin maailmaa, sillä paikkoina vilahtavat niin New York, Lontoo, Barcelona kuin München.

Pyhäinmiestenpäivän aattona sirkuksessa on aina aivan erityisen juhlava tunnelma. Keskipihalle on ripustettu pyöreitä paperilyhtyjä, joiden valkoisissa pinnoissa tanssivat varjot muistuttavat ääneti ulvovia kasvoja. Valkoisia, mustia ja hopeisia nauhoilla sidottavia nahkanaamioita on laitettu koreihin porteille ja ympäri sirkusta, jotta kävijät saavat halutessaan käyttää niitä. Näinä iltoina kävijöitä on joskus vaikea erottaa esiintyjistä.

Kilpailu ja Le Cirque des Rêves

Tarinan keskiössä on kaksi miestä, jotka haluavat kilpailla tai paremminkin he kilpailuttavat kahta oppilastaan. Kirjan alussa Celia Bowen saapuu isänsä luo äidin kuoltua. Celia on isänsä avioton lapsi, josta isä ottaa vastuun lapsen äidin kuoltua. Isä on taitelijanimeltään Prospero Lumooja, ja tästä alkaa Celian valmistautuminen tulevaan. Orpokodista löytyvä Marco Alisdair on toinen kilpailija, joka opettelee tahollaan.  Kaksi henkilöä on asetettu vastakkainen kilpailemaan keskenään jostain, minkä panoksia ei ole kerrottu.

Taianomainen maailma

Yösirkus on ainutlaatuinen, otteessaan pitävä ja lumoava tarina. Se kantaa myös rakkaustarinan mukanaan. Morgenstern on taidokas, hyvin visuaalinen ja klassinen tarinankertoja. Tarina vie mukanaan, sen lumous kestää loppuun asti.   Yösirkus ei ole kaikkien kirja, sillä se edellyttää uskon epätoden maailmaan. Salaperäisellä tunnelmalla, vetoavalla kuvailulla ja hitaalla tempolla tarinasta rakentuu satu niin nuoremmalle kuin vanhemmalle lukijalle. Tämä kirja täytti minun toiveeni. Olen kertonut, että rakastan Mark Helprinin Talvista tarinaa, ja niin vain rakastuin tähänkin.

Elokuva

Luin jostain, että teoksen filmioikeudet on myyty Hollywoodiin samalle tuotantoyhtiölle, joka on tehnyt mm. Harry Potter -elokuvat.  Oletko nähnyt elokuvan, onko se jo levityksessä? Kerro, jos tiedät!

Blogeissa toisaalla: Oksan hyllyltä, Cafe Voltaire, Pauline von Dahl, Kannesta kanteen, sivuista sivuille, Unelmien aika, Carry On Reading, Kirjaston kummitus, Aakkosellinen hakemisto

Osallistun tällä kirjalla Halloween-lukuhaasteeseen Yöpöydän kirjoissa.

Olethan huomioinut Halloween arvontani?

Pääset tästä siihen. 

Sara Gruen Vettä elefanteille

Sara Gruenin kolmas romaani Vettä elefanteille on hänen läpimurtoromaaninsa. Gruen on kotoisin Kanadasta ja asuu nykyisin Yhdysvalloissa, Illinoisissa. Hän on opiskellut kirjallisuutta Ottawan yliopistossa.

Olen katsonut myös elokuvan Vettä elefanteille, jonka pääosissa ovat Reese Witherspoon ja Robert Pattinson. Kirjassani on tuo elokuvakansi. Luin ensi kirjan ja katsoin sitten elokuvan.  Elokuva nojautuu hyvin pitkälle kirjaan, jopa repliikkejä myöten. Elokuvassa Jacobin vanhuus ja vanhainkoti osuudet jäävät miltei pois, jotka ovat kuitenkin merkitykselliset kirjassa.  Elokuvassa August on sirkuksenjohtaja ja kun taas kirjassa hän on eläintenkesyttäjä. Teos alkaa tapahtumasta, jossa eläinten vapauttaminen aiheuttaa kaaoksen sirkuksessa kesken näytäntöä, kun taas tämä sijoittuu elokuvassa loppupuolelle.

Vettä elefanteille johdattaa sirkuksen kiehtovaan miljööseen ja illuusioiden maailmaan. Kirjan teemoina ovat ystävyys, vanhuus, rakkaus, muistot sekä elämän säilyminen elämisen arvoisena loppuun asti. Kirjan tarinan kertoo yhdeksänkymmenvuotias Jacob Jankowski.  Vettä elefanteille tutustuttaa lukijan illuusioiden takaiseen maailmaan, joka ei välity kävijälle. Vaikuttavimmat sirkuskokemukset minulla on Leningradin sirkuksesta, kun istuimme eturivissä muutamien metrien päästä leijonista. Mitä muuta voisin sanoa sirkuksesta…. Paras näkemäni elokuva liikkuu myös sirkuksen maailmassa. Ja taas kerran tunnustan, että parhain näkemäni elokuva on Berliinin taivaan alla. En välitä sirkuksen tempuista tai klovneista. Tässä kirjassa on asioita, joita en hyväksy tai jotka tekivät pahaa elokuvaa katsoessa. Vanhanaikaisessa sirkuksessa on kuitenkin lumouksensa.

Yhdeksänkymmenvuotias Jacob Jankowski inhoaa omaa raihnaisuuttaan ja elämäänsä vanhainkodissa. Päivät lipuvat toistensa ohi samanlaisina, kunnes lähistölle saapuu kiertävä sirkus. Muistot valtaavat elävinä Jacobin mielen, eikä vain muistot… Voisi vain miettiä millaisen muistorasian Jacob kasaisi elämästään?

Jacob on 23-vuotias eläinlääketieteen opiskelija, kun hänen vanhempansa kuolevat auto-onnettomuudessa.  Jacobin elämä pirstaloituu aikana, jolloin 1930-luvun Yhdysvalloissa eletään suurta lamaa, ja Jacobin täytyy selviytyä yksin. Sattumalta hän päätyy kiertävälle sirkusseurueelle kuuluvaan junaan. Tästä alkaa Jacobin uusi elämä osana Veljekset Benzinin loistavaa Suur-Sirkusta, jossa on kimallusta, loistetta, tuskaa, rakkautta ja intohimoa. Sirkus on vapautta ja kulkuriutta, mutta sen sisällä hallitsee armoton sisäinen hierarkiansa. Hän tutustuu sirkuksen kauniiseen tähtiesiintyjä Marlenaan ja tämän aviomieheen, äkkipikaiseen eläintenkesyttäjään Augustiin.
Jacob, Marlene ja August tekevät tiivistä yhteistyötä sirkuksen uuden vetonaulan kanssa, kun he kouluttavat Rosie-elefantin esityksiin. Jacobin ja Marlenen välille kehittyy keskinäinen ymmärrys ja kunnioitus eläimiin. Augustin käytös työntekijöitään ja eläimiä kohtaan on silmittömän väkivaltaista.

Pidimme kulisseja yllä niin tarkasti, että vaikka kukaan ei voi kuulla keskustelujamme, puhumme niin kuin pöydässä istuisi muitakin. Silti minua epäilyttää että rakkaus loistaa meistä kauas.

Elefantti on upea ja valtava eläin, ja tuo myös välittyi elokuvassakin.  Olen nähnyt elefantteja Keniassa villinä ja vapaana, kuin myös nuo muutkin ns. Big five –ryhmään kuuluvat. Jos mietin lukiessa eläinten kaltoin kohtelua, niin kyllä mietin Keniassakin miksi minulle piti olla oikeus häiritä leijonaperheen ruokailua, antaa elefanttien mylviä häirityksi tullessaan.

Vettä elefanteille pitää otteessaan loppuun asti. Illuusioiden vallassa lukija ei voisi kuvitella edes erilaista loppua. Taas kerran esiin nousee vanhuuden arvo ja sen verkkainen sanoma, joka avautuu rohkeimmille. Että vanhuskin voi ottaa vallan elämästään. Kirjailija kertoo loppusanoissa tehneensä runsaasti taustatyötä. Samalla hän kertoo, että tarinassa on toden siruja, pieniä paloja sieltä täältä. Vanhanaikaiset valokuvat kirjovat sivuja. Vettä elefanteille on hyvä lukuromaani, sirkuksen kiehtovasta maailmasta ja lama-ajan ihmiskohtaloista.

En koskaan ollut ihan varma, tiesikö Marlena mitä tapahtui – eläinnäyttelyssä oli sellainen meno, ettei minulla ole aavistustakaan mitä hän näki enkä ottanut asiaa ikinä puheeksi.

Sara Gruen Vettä elefanteille

Bazar 4, painos 2011. Kotikirjasto