Jukka Laajarinne Pinnan alla pimeä
Atena 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.
Jukka Laajarinne on vapaa kirjailija, joka on aiemmin kirjoittanut
muun muassa lastenkirjoja sekä romaanit Kehys
ja 72 sekä esseekokoelman Tiloissa. Pinnan alla pimeä on
tulevaisuuteen sijoittuva dystopia, psykologinen trilleri, joka yhdistää myytit
ja arkkityypit ja jossa mikään ei ole sattumaa. Käsitteet meemi ja parviäly
ovat myöskin ratkaisevia tekijöitä kirjassa.
Kohtasin saman symbolin eilen kolme kertaa. Ensin omassa unessani, sitten potilaani kertomuksissa ja lopulta uutisissa. Meitä saattaa olla uhkaamassa pandemia. Ihmiset tuhoutuvat joukoittain johonkin, joka on toistaiseksi pinna alla.
Epidemia alkaa levitä. Se tarttuu katseiden ja sanojen
välityksellä, jopa television kautta. Mielenosoitukset ym. kiihtyneet väkijoukot
vahvistavat pandemian voimaa (Wotan-riivaus, vrt. natsit) varsinkin silloin,
kun joukossa on karismaattinen henkilö, joka saa muut vedettyä omaan
mielentilaansa. Maailmanlopun enteet ovat näkyvissä.
Asiaa alkavat tutkia Kaarlo Nuorteva ja Doris Lumme,
opiskeluaikojen rakastavaiset, mutta jotka eivät ole tavanneet yli
kahteenkymmeneen vuoteen. Kirja etenee kummankin vuorottaisina
minä-kertomuksina. Vähän häiritsi. kun kappaletta joutuu lukemaan pitkään ennen
kuin tajuaa kummasta on kyse. Doris pitää Kaarloa parempana analyytikkona
kuin epidemiologian laitoksen omat
analyytikot ja ottaa hänet tilannetta kartoittavaan työryhmään.
Suljen silmäni. Hengitän syvään, annan ajatusten tulla ja mennä, mutta puhun samalla ääneen: ”Vesivahingot, myrskyt, hukkuvat ihmiset, eläintarha, tulvavedet, eläintarha, ilmastonmuutos, maailmanloppu, Korkeasaari …”
Lopulta se muotoutuu. Hyvänen aika! Tämähän on itsestään selvää! Miten me olemmekin olleet näin sokeita.
”Nooa!” Melkein huudan. ”Vedenpaisumusmyytti.”
”Arkkityyppinen arkkityyppi”, Alex naurahtaa.
Pinnan alla pimeä ei ole kirja minun mukavuusalueellani.
En kauheasti pidä tämänlaisista dystopisista trillereistä vaikkakin kuviteltu
juoni olisi koukuttava. Kirjaa on silti luettu paljon ja siitä löytyy useita
tekstejä blogeista. Aihe on kiinnostava, mutta jos tekijä kirjoittaa niin
vaikeaselkoisesti, että lukija ei sitä ymmärrä, niin täytyy kysyä kenelle näitä
kotimaisia romaaneja kirjoitetaan. Käytettyjä termejä ei mitenkään avata ja
niitä ei voi ymmärtää. Helsinkiläiset antikvariaatit eivät enää osta ollenkaan
kotimaisia uutuuksia sisään. Jostakinhan se kertoo…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla!