Marja-Leena Mikkola kertoo Malinka Kuuntyttären, Birman pyhän kissan tarinan. Malinkan on aika löytää sulho vierelleen. (Tekstini sisältää juonipaljastuksia). Sanottakoon tässä, että Malinka on harvinaista rotua. Hänet turkkinsa kuvataan olevan silkkinen, beigenvärinen ja pitkäkarvainen. No olkoonkin, että oikeasti puolipitkäkarvainen, huomautan. Naama on tummanruskea ja silmät kirkkaansiniset. Kuvassa katti näyttää valkoisilta osiltaan näyttelytasoiselle, hieman on ronskit valkoiset osat. Tyypiltään katti sijoittuisi paremmin CFAn mittelöissä kuin FIFEn. Malinka on ruskeanaamio pyhä birma.
En malta olla sanomatta, että Kotus (Kotimaisten kielten keskus) lanseerasi 30.1. 2014 sanapoimintoja vuodelta 2013. Poiminnoissa esitellään sana naamiokissa. Naamiokissoista on puhuttu vuosikymmeniä eri rotujen keskuudessa, tämä mihin nyt viitataan on vain muutaman viime vuoden perua. Kate Palmgren (Stierncreutz) ja Toini Tikkanen kirjoittavat kirjassa Rotukissat vuonna 1967 naamiokissoista. Sanaa ei voida omia yhden tulokasrodun käyttöön.
Malinka ottaa kosijoita vastaan, ensimmäisenä saapuu Herra Xerxea de Dazling. Persialaisuros ei liiemmin tee vaikutusta saati tämän tähtitiede. Seuraava tulija oli hopeatabby Maharadja de Jaipur, jonka seura sai Malinkan unille. Seuraavaksi ilmaantui abessinialainen Amadeus Rhadamante, joka osasi kertoa hirmuliskoista, ihmisen esihistoriasta ja kissan kaikkivoipaisuudesta. Iltapäivällä Malinkalle esiteltiin venäjänsininen Ivan Volkonski. Tämä tarinoi samovaarista ja kissojen velvollisuudesta jatkaa sukua. Illallisen jälkeen Malinka näki ikkunasta Kuun, äitinsä. Orapihlajan huumaava tuoksu sai Malinkan hypähtämään ulos ja tutkimaan pensaasta kuuluvaa rapinaa. Hän löysi vieraan, joka kertoi, ettei tiedä, mistä tulee ja minne menee. Ahvenraitainen kulkuri kertoi nimekseen Kulkurikollin ja sanoi jäävänsä hetkeksi. Kun aamu valkeni Malinka hypähti sisään ja Kulkurikolli oli jatkanut jo matkaansa. Jonkun ajan kuluttua Malinka synnytti neljä rakastamaansa pentua, kaksi omanlaistaan ja kaksi ahvenraitaista.
En puutu tarinaan, tosihan se on. Kuuntyttäret ovat rakastuneet kulkureihin. Oma Arrheniani kertoi, kuinka ruskeanaamio pyhä birma rakastui valtavan upeaan maine cooniin. Olen jäävi arvostelemaan kirjaa, saisin niin monen sinisilmän vihat niskaani eli voin vain jakaa tarinan.
Marja-Leena Mikkola (teksti) & Matti Kota (kuvitus) Malinka Kuuntytär
Otava 1990 Kotikirjasto
Dave Crawley (teksti) & Tamara Petrosino (kuvitus) Cat Poems
Sain tämän kirjan joululhaksi. Kirjan sisä- ja takakansissa koreilevat rodut siamese, persian, devon rex, turkish angora, himalayan, american shorthair, japanese bob, spynx, scottisd fold, american curl, ragdoll, manx. Kissat on piirretty hyvin, että ei tuo tulos muutu tarkastamallakaan. Himalayan kissan sukat pysyvät tummina kuvassa, joten etsimäänsä rotua jää kaipaamaan.
Tarinoissa kerrotaan mm, kuinka kulkurikissa Tiger löytää kodin, Tandy täyttää 20 vuotta, kissan puheesta, kylpyreissusta, herkkuja napostelevasta Feliciasta, joka kavahtaa ajatusta hiirenpyynnistä. Tarinassa kuvataan elämää 17 kissan kanssa, kun jokaiselle on katettu omat ruokakipot ja lelut. Kerrotaan pienen koululaisen kamalasta koulupäivästä, jonka hän jakaa lemmikilleen kotiin päästyään. Kun leikkipuistossa komennot, nouda, istu, paikka saavat osakseen vain nuivan, syrjäkareisen katseen. Kirjassa paneudutaan kissan työsarkaan, kun kerrotaan samalla opaskoirista, paimenkoirista, vetokoirista, juoksukilpailusta. Kissan työksi on kuvattu kauneusmittelöt ruusukkeineen ja toisaalta uskollisuus, kun ystäväsi herättää sinut aamunkoitteessa puskien, kun tämä käpertyy syliisi kehräten, koiran töllöttäessä vieressä.
Oodi kissanystävälle, sitä tämä on. Kunnianosoitus noille mahtaville olennoille. Tekijät tuntevat kissan maailman.
Dave Crawley (teksti) & Tamara Petrosino (kuvitus) Cat Poems
Boyds Mills Press 2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla!