Luin
jostain tästä kirjasta ja päätin katsahtaa Sudenmarjan. Reidar Palmgren oli kirjailijana
minulle aiemmin tuntematon.
Sudenmarjan
keskushenkilö on Tuula kaupungin puistotyöntekijä. Hän on hoitanut aluettaan
kaupunginpuiston pohjoissektorilla jo vuosia. Hän tuntee kasvien ja eläinten
vuodenkierron, mutta myös kaupungin yksinäisten kulkijoiden reitit. Työkaverit
oudoksuvat erakkona viihtyvää Tuulaa, mutta vanha kaupunginpuutarhuri luottaa
häneen. Eräänä päivänä esimies vie Tuulan villiintyneeseen joenpoukamaan, jonka
synkän salaisuuden tuntee vain yksi ihminen kerrallaan.
Salaisuuksien
säilyttäminen on Tuulalle helppoa, tunteiden kokeminen ei. Mutta sitten
reviirille eksyy mies, jonka Tuula huomaa uskaltavansa päästää lähelleen. Tuula
suosii kotonaankin kasveja, niitä on kaikkialla ruukuissa, kattiloissa ja
purnukoissa, luonnonkasveja puuntaimia, heinämättäitä, saniaisen näköisiä
pensaita.
Sudenmarja
kulkee toden ja fantasian rajalla ja on tematiikaltaan monitahoinen. Tuulan
maailma on yksinäinen ja eristäytynyt. Omalle reviirilleen omistautuneena Tuula
elää osin ympäristöönsä ja luontoon sulautuneena. Tuula elää kaupunkiluonnon ja
se tuhoamisen keskiössä. Luonto on kuitenkin ihmeellinen, jos sitä ei tunne,
niin sitä silloin kömmähtelee helposti. Sitä hymähtelee keloille,
kielomättäille, kevään kukkiville sudenmarjoille, joiden luo kanervat ja puolukanvarvut
johdattavat.
Palmgren
kirjoittaa huoliteltua ja kaunista kieltä, mutta välillä se häviää rumuuteen, jossa
on liikaa eritteitä, ruumiita ja inhorealismia. Minulla on genre, jonka olen
nimennyt Inhottavaksi. Sulloin Sudenmarjan San Simmonsin Kalin laulun ja Gaétan Soucyn Tulitikkutytön kanssa samaan
lokerikkoon. Kirjassa on kiinnostava ihmisen luontosuhde mukana ja
ekokriittinen näkökulma esillä sekä taistelu reviireistä. Toisaalta kirjassa korostuvat Tuulan onnettomat
sosiaaliset taidot, ihmissuhteiden merkitys sekä Tuulan oman identiteetin
rakentaminen. Kirja jätti minulle epätietoisen olon, mutta jonkin verran
pidinkin kirjasta.
Reidar
Palmgren Sudenmarja
Otava 2012. Kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla!