Jeffrey Eugenides Middlesex

Jeffrey Eugenides  Middlesex
Alkuteos  Middlesex 2002
Suomennos Juhani Lindholm

Kustantaja  Otava 2003. Kotikirjasto.

Jeffrey Eugenides (1960) on kreikkalaista syntyperää oleva yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen isänsä vanhemmat olivat kreikkalaisia ja hänen äitinsä on sukujuuriltaan irlantilainen. Eugenides on suorittanut loppututkinnon sekä Brownin että Stanfordin yliopistossa. Eugenidesin esikoisromaani Virgin Suicides oli suurmenestys ilmestyessään vuonna 1993. Sofia Coppola ohjaamaa samannimistä elokuvaa on hieno. Middlesex on kirjailijan toinen suomennettu romaani ja Naimapuuhia (The Marriage Plot, 2011) on kolmas suomennettu romaani.  

Middlesex tuo mieleeni John Irvingin teokset lähinnä sen takia, että tarina on Irvingin teosten kaltainen runsaudensarvi, mutta ei niinkään kerronnallisen samankaltaisuuden takia. Yksinkertaisimmillaan teosta voisi kuvailla kiehtovaksi sukutarinaksi. Middlesex on myös sukupolvitarina, perhetarina, kehitystarina, mutta tässä on mukana myös siirtolaisuus, seksuaalinen identiteetti ja geenivirheet.

Olen syntynyt kaksi kertaa: ensimmäisen kerran  tyttövauvaksi  Detroitissa eräänä poikkeuksellisen savusumuttomana päivänä tammikuussa 1960, ja  toisen kerran  nuoreksi pojaksi terveyskeskuksessa Michiganissa elokuussa 1974.

Cal / Callie Stephanides on 41-vuotias Berliinissä asuva hermafrodiitti, joka eli lapsuutensa tyttönä ja päätyi mieheksi. Kertomus on hänen perheensä värikkäistä vaiheista alkaen isovanhemmista, jotka saapuivat siirtolaisina Yhdysvaltoihin. Tarina alkaa vuonna 1922 kreikkalaiskylästä, joka on jäänyt sodan jalkoihin. Sisar ja veli, Desdemona ja Lefty, pakenevat yhdessä Amerikkaan. Laivamatkalla he tutustuvat toisiinsa ventovieraita esittäen ja heidät vihitään laivan kannella.  Muut matkustajat vakuuttuvat toisilleen sopivasta parista, joiden määränpääkin on sopivasti sama.

Kolmantena päivänä Lefty lähti taas kävelylle ruokailun jälkeen. Hän meni kannen yli tyyrpuurin puolelle ja peräkannelle. Hän hymyili Desdemonalle ja nyökkäsi taas. Tällä kertaa Desdemona vastasi hymyyn. Palattuaan tupakoivien miesten joukkoon Lefty kysyi, sattuisiko kukaan tietämään yksin matkustavan nuoren naisen nimeä.

Aviopari suuntasi perillä Detroitiin serkkunsa Linan luo ja hänet oli helppo vaientaa tämän oman menneisyyden varjoilla. Aikanaan maailmaan pääsee Miltonin ja Tessin esikoisena Chapter Eleven ja hieman myöhemmin Callie.

Aluksi isä ja äiti kieltäytyivät uskomasta sairaalalääkärin mielipuolisia väitteitä minun anatomiastani. Diagnoosi esitettiin ensin puhelimessa Miltonille, joka ei käsittänyt siitä juuri mitään, minkä jälkeen hän välitti siitä Tessielle siistityn version, jonka ydin oli suunnilleen se, että lääkärit olivat jollain lailla huolestuneita virtsaputken rakenteesta ja epäilivät lisäksi hormonitoiminnan vajausta.

Calliope kertoo osin tarinaa jo ennen syntymäänsä.  Tämän takia Laurence Sternen Tristram Shandy muistuu mieliin.  Callie saa tietää, että viidennessä kromosomissa on tapahtunut mutaatio, jonka vuoksi hän näyttää lapsena tytöltä, vaikka on biologisesti ja hormonaalisesti poika.  Kromosomimutaation syynä on sisäsiittoisuus. En kumminkaan avaa tätä enempää, sillä se on osa tarinaa.

Minulla oli täydellinen ajoitus täydellisen kirjan lukemiselle. Sukutarina ei välttämättä ole ominta aluettani, sillä sukupolvittain vaihtuva näkökulma / kertoja ei ole suosikkini, joten Eugenides kuljettaa tarinan tavalla, josta pidän.  Calin / Callien elämä  on kiinnostava ja olisin lukenut  hänen tarinaa painottaen, siis vaikka lisäsivujen avulla tai Kreikan osuutta vähentäen.  Aikomukseni oli tuoda tämä jo aiemmin blogiini, mutta pokkariin tarttuminen siirsi lukemiseni hetkeen, että sain kirjan omaksi kovakantisena ja puhtaana. Middlesex on elämänmakuinen ja ihastuttava tarina, joka sivumäärästään huolimatta vie lukijan mukanaan.  Lue ja nauti on minun neuvoni.

PS. Seuraavassa arvonnassani tämä kirja siirtyy jollekin lukemattomana pokkarina.

Blogeissa toisaalla: Lumiomena ja Laura 

Colm Tóibín: Brooklyn

Colm Tóibín: Brooklyn

Alkuteos Brooklyn, 2009

Suomentaja Kaijamari Sivill

Tammi, 2011. Kotikirjasto.

Colm Tóibín (s. 1955) on irlantilainen kirjailija ja kriitikko. Brooklyn (2009) on hänen ensimmäinen suomennettu teos. Keltaisen kirjaston kirjana se kuului minulla luettaviin kirjoihin.  Häneltä on suomennettu myös Äitejä ja poikia (2013). Huhtikuussa ilmestyvä Nora Webster on kirjailijan kolmas suomennettu teos, jota odottelen jo kovasti. 

Tässä teoksessa tapahtumien miljöönä on Brooklyn ja ajankuvana 1950-luku. Kirja teemoina ovat maahanmuutto, koti-ikävä, sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin, omien valintojen vaikutukset sekä nuoren tytön kehitys. 

Eilis Lacey on nuori irlantilainen nainen, joka asuu äitinsä ja vanhemman sisarensa Rosen kanssa. Vanhemmat veljet ovat lähteneet jo aiemmin työn perässä Birminghamiin. Yksinhuoltajaäiti sinnittelee vähin varoin tyttäriensä kanssa, sillä perheen isä on kuollut. 

Golfista innostunut Rose tapaa isä Floodin, joka on tullut lomalle ensimmäisen kerran sodan jälkeen.  Rose kutsuu papin syömään kotiinsa. Isä Flood kertoo, että hänen seurakunnassa Brooklynissä on töitä ahkeralle.  Eilis innostuu ajatuksesta toisten kannustamana, vaikka paikka tuntuu olevan hirvittävän kaukana. Hän lähtee Amerikkaan, kun kotimaassa ei riitä töitä. Veljet ovat valmiita kustantamaan matkan. Rose auttaa kaikin tavoin sisarensa lähtöä. Yhdessä he puhuvat lähdön merkityksestä sekä sen vaikutuksista jäävän osapuolen elämään, sillä äitiä ei voi hylätä yksin. Rose haluaa antaa mahdollisuuden sisarelleen. Rosella saattoi olla omat syynsä ratkaisuun. Hän yrittää helpottaa kotoa käsin myös sisarensa oloa vieraassa paikassa antamalla tukeaan.

Eilis kokee laivamatkan harmit pahoinvointeineen kolmannessa luokassa. Perillä hän asettuu irlantilaisen rouva Kehoen nuorten tyttöjen asuntolaan. Työpaikan hän saa tavaratalossa Bartoccilla myyjättärenä. Eilis kärsii alussa valtavasta koti-ikävästä ja vierauden tunteesta. Niin veljien kuin Eilisin kirjeet kotiin kertovat vain osan kuulumisesta. Pahaa oloa ja ikävyyttä niihin ei pureta. Isä Floodin avustuksella Eilis alkaa suorittaa iltaopintoina kirjanpitoa. Eilis pärjää ja sopeutuu, mutta toisinaan lukijasta tuntuu, että hän sallii vain asioiden tapahtua. 

Jälkikirjoituksessa hän ehdotti, että Eilis voisi, jos niin haluaisi, joskus kirjoittaa hänelle erikseen yksityisistä asioista tai sellaisesta mikä kenties saisi äidin huolestumaan liikaa. Ne kirjeet Eilis voisi osoittaa hänelle töihin.

Takalieve kertoo sopivasti, sillä en olisi halunnut tietää yhtään enempää. Kirkon tanssiaisissa Eilis kohtaa italialaistaustaisen Tonyn, jonka kanssa hän alkaa viettää aikaa. Tony vie Eilisin kotiinsa, jossa katolinen tyttö otetaan hyväntahtoisesti vastaan. Tony on Brooklynista, mutta hänen vanhempansa ovat alun perin Italiasta. Nuoripari viihtyy toistensa seurassa. 

Silti ilahtumisessa tuntui olevan varjo, ja Eilis mietti siinä katsellessaan, oliko hän, Eilis, yksin kaikessa epävarmuudessaan ja etäisyydessään se varjo. Hän oivalsi, että  Tony oli juuri sitä miltä näytti, hänessä ei ollut mitään toista puolta. Yhtäkkiä Eilis värähti pelosta ja kääntyi, lähti laskeutumaan portaita ja kiiruhtamaan aulan poikki mahdollisimman nopeasti Tonyn luo. 

Kotoa tulee kuitenkin suruviesti. Eilis järjestää palkatonta vapaata kuukauden verran ja lähtee käymään Irlannissa. Kotiin palattuaan Eilis jättää kertomatta jotain olennaista äidilleen ja muille. Päivä päivältä asiaa on vaikeampi ottaa esille. Kotona hänen on tehtävä valintansa.  Eilis on kertonut palaavansa, mutta hän siirtää laivalippunsa lähtöpäivää. Muiden puheista hän ymmärtää, että äiti ajattelee toisin. Enempää tästä tarinasta ei voi kertoa.

En ole mitenkään erityinen Irlannin fanittaja eli Irlanti ei innosta minua lukemisessa sen enempää kuin jokin toinen maa.  Tosin itselleni tärkeä kirjailija Iris Murdoch oli syntyjään irlantilainen. Sen sijaan Tóibínin eleetön kerronta ihastuttaa. Miksi hänen tuotantoaan ei ole suomennettu enempää?

Kirjan tunnelma on lämmin, herkkä ja koskettava. Se osoittaa hyvin, että emme ole vapaita, vaan tekemisemme ja valintamme ovat sidoksissa läheisiimme. Tarinan keskiössä on oman paikan löytäminen, kotiutuminen ja vieraaseen yhteiskuntaan sopeutuminen. Pidän tästä kirjasta paljon, mutta silti tämä ei yllä aiheensa puolesta Jhumpa Lahirin Kaiman tasolle siirtolaiskuvauksen osalta. Voimmeko tehdä omien halujemme mukaan valintoja? 

Minulle tulee tästä kirjasta mieleen John Irvingin kirjan nimi Oman elämänsä sankari, mutta valitettavasti en vakuutu, vaan tunnen enemmän Charlotte Brontën Syrjästäkatsojan tarinan nimen todemmaksi. Teen edellisen vertauksen myös sen takia, että olisin toivonut Eilisin olemukseen enemmän verevyyttä.  Kirjan loppu on herättänyt lukijoissa erilaisia ajatuksia, vaikka en kerrokaan sitä, niin en oikein olisi toisenlaisesta lopusta ilahtunut. Brooklyn on upea Keltaisen kirjaston helmi.

Blogeissa toisaalla

Lumiomena, Sara ja Maria

Melinda Nadj Abonji Kyyhkysten lähtö

Melinda Nadj Abonji on syntynyt 1968 Becsejssä, Serbiassa. Hän elää muusikkona ja kirjailijana Sveitsissä. Abonhin esisoisteos Im Schaufenster im Frühling ilmestyi vuonna 2004. Kyyhkysten lähtö (Tauben liegen auf) voitti vuonna 2010 sekä saksankielisten maiden kirjapalkinnon vuoden parhaasta kaunokirjallisesta teoksesta että Sveitsin kirjapalkinnon. Kyyhkysten lähtö on Lurra Editionsin kustantama ja Raija Nylanderin suomentama.

Kyyhkysten lähtö on kertomus maahanmuuttajaperheen sopeutumisesta uuteen kotimaahan, toisaalta kaipuusta entiseen, hyväksytyksi tulemisesta, ulkopuolisuudesta, juurettomuudesta sekä konfliktien kierteestä Perheen sopeutuminen on vaikeaa, sillä maaseudulta vieraaseen maahan muuttaneelle muutokset näyttäytyvät rajuina hyvinkin edistyksellisessä yhteiskunnassa. Työntekijänä vieras on aina arvostelun kohteena, vaikka tekisi työnsä moitteettomasti. Hyväksytyksi tuleminen ja tasavertaisuus tuntuvat illuusioiden kaltaisilta unelmilta. Balkanin sota, Sarajevon piiritys, Titon päättynyt valtakausi, poliittiset taustatekijät häälyvät taustalla. Yhteys vanhaankin on katkonaista, osattomuutta suvun tarpeisiin, juhliin, muistamisiin, kun läsnäolo ei ole mahdollista, vaikka yhteenkuuluvuus edellyttäisi paikalla olemista. Koska kuolema ilmoittaa tulostaan harvoin etukäteen, emme ole juuri koskaan paikalla, kun joku Vojvodinan sukulaisista kuolee.

Emmekä me silloin osanneet aavistaa, että muutaman vuoden kuluttua hautakivet kaadettaisiin, kivilaatat murskattaisiin, kukat revittäisiin, koska sodassa ei riitä vain se, että elävät tapetaan, ja jos olisimme sen aavistaneet, me olisimme luultavasti painaneet päämme alas vainajiemme haudalla, pyytäneet, että hiljainen hyminämme tiivistyisi maagiseksi suojaksi, jotta vainajia ei häirittäisi heidän ikuisessa levossaan...

Kyyhkysten lähdössä kertojana on Ildikó. Hän kertoo Sveitsiin muuttaneen perheensä tarinan. Kocsisin perhe työskentelee aluksi pesulassa ja myöhemmin omassa kahvilassa, se on perheen yhteinen projekti. Ajallisesti tarina sijoittuu Jugoslavian sotien alkuvaiheeseen. Tarinan alussa Kocsisin perhe saapuu kotiseudulleen isoäidin, mamikan luo osallistuakseen sukulaisten hääjuhlaan. Nándor ja Valéria vihitään tarkalleen kolme kuukautta Titon kuoleman jälkeen 4.8.1980. Indikó ja Nomi palavat halusta kokea lapsuuden muistot ja tutut paikat uudelleen, niin että ne taltioituisivat mieleen pysyvästi. Perheen lähtö ei alun perin ollut paremman elämän toivo, vaan enemmän ajolähtö, mutta en spoilaa tarkemmin. Mamika avautuu asioista aikanaan, joista ei ole puhuttu.Tarina kertoo myös Ildikón unelmista, itsenäistymisestä, uuden yhteiskunnan ja sen nuorisokulttuurin unelmista, jotka eivät kohtaa vanhempien unelmia.

Mutta vasta sinä päivänä, kun minä pakkasin tavarani pahvilaatikoihin, aavistin, että pelissä oli vielä paljon enemmän: syvä häpeä, jota äiti ja isä todennäköisesti tunsivat muuttoni takia, mitä sukulaiset siihen sanovat?, minun oli helppo lukea heidän silmistään, että muuttoni merkitsi heistä selänkääntöä perheelle, ja he tunsivat olevansa vastuussa siitä, ei vain osittain vaan kokonaan....

Kyyhkysten lähtö on koskettava kirja, joka jää mieleen. Tarina on hyvin yksinkertainen, mutta monisävyinen ja moniulotteinen, monin paikoin se on haikean suloinen, erilaisten yhteiskuntien rakennemuutoksesta eri aikatasoilla.

Melinda Nadj Abonji Kyyhkysten lähtö
Lurra Editions 2013. Arvostelukappale. Kiitoksin.