Viveca Sten Juhannusmurha ja Ursula Anttila-Halinen Laulu taivaansinisestä kukasta

Viveca Sten Juhannusmurha

Ruotsinkielinen alkuteos I stundens hetta, 2012.
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom.

Kustantaja WSOY. 2016.

Viveca Sten (s. 1959) on entinen juristi ja nykyinen täysipäiväinen dekkarikirjailija. Hän asuu talvet Tukholmassa ja kesät sukunsa huvilassa Sandhamnin saarella.  Sten sijoittaakin dekkariensa tarinat Sandhamnin saaristomiljööseen.

Keräsin lukujuhannuksen teemaan liittyviä kirjoja täällä, mutta en päässyt kunnolla niiden jujuun sisään. Eniten ehkä kiukustuin Maria Langin suhteen, siis fyysisesti. Lainasin sen kirjastosta Hesasta ja yritin lukea. Muutaman sivun kääntelyn jälkeen lukeminen muuttui vastenmieliseksi. Kirja oli epäsiisti, tahrainen jne. Heivatkaa tuo poistoon! Salaman Juhannustanssien kanssa sujui hieman paremmin, mutta blogiin tuominen jää nähtäväksi. Stenin Juhannusmurha oli kohokohtani. Olen lukenut aiemmin Viveca Stenin kirjan Pinnan alla. Nora Linde ja Thomas Andreasson ovat tuttuja tuosta aiemmin luetusta.

Juhannusmurhassa tunnelma on hyvin kohdillaan, sillä ruotsalainen juhannus on niin tutunlainen. Mitä muuta juhlija voi odottaa saariston juhannuksesta kuin meren tuoksua rentoa menoa ja hauskaa pitäviä ihmisiä?  Sandhamnin saaren idylli on kuin unelma.  Nuorille juhannus on omien suunnitelmien mukainen ilman vanhempia, vaikka neuvotteluja joudutaankin käymään.

Johan Ekengreen kääntyi Victorin puoleen, mutta ennen kuin tämä ehti sanoa mitään, Madeleine jatkoi:

”Hän haluaa mennä kavereiden kanssa Sandhamniin eikä tulla Larssoneille.”

Johan nauroi, vaikka Madeleinen ilme jähmettyi.

”Victorista alkaa tulla jo iso poika. Hän haluaa juhlia Sandhamnissa niin kuin kaikki muutkin. Siitä minäkin haaveilin hänen iässään.”

Juhannusmurhassa on paljon henkilöitä ja kiemuraisia ihmissuhteita. Nuorten oma salainen elämä tuottaa yllätyksiä vanhemmille. Nora Linde viettää saaressa juhannusta poikiensa, miesystävänsä ja tämän tyttären seurassa. Noran ja Johanin suhde on vasta alussa kahdeksan kuukauden seurustelun jälkeen. Nora asuu uudessa asunnossaan Satltsjöbadenissa ja Jonas kolmiossaan keskustassa. Sandhamnissa Johan on vuokrannut Noran vanhan talon, mutta sähkökatkon takia kaikki majailevat Noran ja poikien kanssa Villa Brandissa.

 Yön aikana sattuu kuolemantapaus. Myöskään neljätoistavuotias Wilma ei saavu sovittuun aikaan kotiin yhteen mennessä. Noran ystävä, Nackan poliisin Thomas Andreasson saapuu paikalle saaren kesäyöhön.

”Kuolinsyy oli kova isku tylpällä esineellä päähän. Pojalla on ympäriinsä kontuusioita, kallonlaen murtuma, traumasta johtuvia aivovammoja sekä aivokalvon alaisia verenvuotoja. Kuoleman on täytynyt seurata lähes välittömästi. Yksinkertaistaen: homma oli selvä kun tekijä oli lopettanut.”

Noran olemus mietitytti, sillä hän on niin sopeutuvainen. Mikään ihmissuhde ei kestä tuollaista itsensä vähättelyä. Toisaalta mietin, että nämä lapsukaiset ovat niin turtuneita, että edes kaverin kuolema ei pysäytä. Nuoret ovat huonomuistisia, salailevia ja vältteleviä. Luulisi, että poliisille vastattaisiin muutakin kuin ett mee mäkeen. Wilman omistuksenhalu on luonnollista ja osoittaa uusioperheiden ongelmia, kun vieraat ihmiset yrittävät sopeutua toisiinsa.

Yksinäinen lamppu paloi kirjastossa, missä Johan Ekengreen istui ruskeassa nahkanojatuolissa. Valo levisi himmeäksi läikäksi, ja seiniä peittävät kirjahyllyt jäivät varjoihin. Johnny Cashin cd oli jo kauan sitten soinut loppuun, mutta Johan ei jaksanut nousta vaihtamaan levyä. Hänen kädessään oli vajentuva konjakkilasi, pöydällä olevassa pullossa oli enää tilkka.

Juhannusmurha on täydellinen kesäkirja. Rikostarinoiden ohella Stenin kirjoissa perheellä ja ihmissuhteilla on keskeinen osa kirjoissa.

Blogeissa toisaalla Luetut

Ursula Anttila-Halinen Laulu taivaansinisestä kukasta

Kustannus HD 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Ursula Anttila-Halisen esikoisromaani Lumiprinsessa ja taikaympyrä tutustutti lukijan seniori-ikäiseen yksityisetsivä Aava Mereen ja hänen mystisiin harrastuksiin.

Juhannusyön taika on haihtunut, kuin yhden yön onni. Linnut ovat vaienneet, tuuli on hiljaa.

Helsinkiläinen Aava Meri on jo eläkkeellä äidinkielenopettajan työstä, mutta toimii aikansa kuluksi urbaanina yksityisetsivänä. Pääosin häntä työllistävät uskottomat aviomiehet ja katoilevat lapsukaiset.  Äänensä menettänyt Vuokko saa hänet sijaistamaan Metsäniitun koulussa Klaukkalassa.  Kaikki tuntuu tapahtuvan tarkoituksellisesti, kun Eeva-sisaren poika tarvitsee kortteeria oikeustieteellisen pääsykokeisiin. Aavan mielestä pieni matkakassan lisä tulee sopivasti, sillä hän on lähdössä kesäkuun alussa viikoksi Roomaan ystävänsä Lassen kanssa.

Opettajajoukko on nimeltään kovin kukkaispitoisia: Marketta, Iiris, Selja, Jasmin. Kukkaterapia, kukkaiskielen viestit, luonnonhenget, myrkylliset kasvit ja horta ovat läsnä. Jokaisen opettajan painajainenkin lutviutuu helposti, vaikka vieraan aineen osalta.

Aava meni vuorollaan Mimosan luokkaan. Nyt oli vuorossa kahdeksannen luokan ranskan tunti. Aava rakasti ranskan kieltä, jota oli opiskellut pari vuotta. Ohjeita ei ollut, joten Aava joutui improvisoimaan. Hän pyysi oppilaita etsimään sanakirjoista kauniita ranskankielen sanoja ja muodostamaan niistä vapaamuotoisen runon. Oppilaista tehtävä vaikutti mielenkiintoiselta, ja he ryhtyivät selailemaan sanakirjoja.

Kirjassa kukilla on keskeinen rooli. Huomasin, että kasvitietämykseni teki hallaa lukemiselle, sillä joku toinen olisi saattanut ihastua kasvitarinoihin. Itse en lukenut mitään uutta eli olen liian tutussa aiheessa. Kasveihin liittyy valtava määrä uskomuksia. Noidan puutarha ja myrkylliset kasvit kiehtovat ihmisiä, mutta fiktiivisessä tarinassa kannattaisi valita jokin toimintalinja, jota noudattaa. Pentti Lempiäisen rinnalla toimisi paremmin John Mannin Murha, taikuus ja lääkintä kuin uskomusjutut.  Lukiessani saatoin monin paikoin ennustaa seuraavan lauseen. Porvooseen päädyttäessä oli varma, että kohta löydän itseni Café Cabriolesta siemailemassa kahvia. Olin huojentunut, että Eevan kuutamopuutarhassa valkoisten kasvien kohdassa jätettiin Virginia Woolf väliin. Tekstissä on paljon viittauksia kirjallisuuteen, mutta miksi Brideshead Revisited by Evelyn Waugh kohdalla vaihdetaan englantiin?

Arvoitusdekkarit olivat aikuisten satuja, joissa paha sai palkkansa. Ei niiden tarkoitus ollut kuvata todellista elämää, joka oli useimmiten epäoikeudenmukaista. Dekkarit oli tarkoitettu ”tilapäisesti laiskottelevan hienon mielen virkistykseksi”, kuten joku viisas, jonka nimeä Aava ei muistanut, oli todennut.

Aavakin kutsutaan juhannuksen viettoon Olavin kesähuvilalle Askolan maisemiin. Tämä selittänee myös kirjan nimen. Opettajien juhannustraditio on ollut jo pitkään käytäntönä ja nyt yhteen kokoonnutaan jo juhannusaattoa edeltävänä päivänä. Timon johdolla on tarkoitus valmistaa kukkauutteita luonnonkukista. Yhdessäolon keskeyttää  kuolemantapaus, joten yksityisetsivänä toimiva Aava saa uuden visaisen tehtävän.

Laulu taivaansinisestä kukasta on kesäinen, kukkapitoinen ja nopealukuinen dekkari kasvien ja kirjallisuuden ystäville. Olisin toivonut enemmän kerronnallisempia osuuksia luetteloiden sijaan, mutta kukkaisa teksti sopi juhannusyöhön.

Kohti juhannusta

Kohti juhannusta

Kokosin juhannuskirjoja listaksi, joista saatat löytää mieluisan kirjan.

Miksi jo nyt? Kiinnostava kirja ei ehkä ole kirjaston hyllyssä paikalla, vaan saattaa matkata jostain toisesta kirjastosta luoksesi. Olen yleensä päässyt juhannuksena valmiiseen pöytään, kun vappu on ollut minun harteilla, mutta nyt tehdään toisin päin. Hah.

Juhannusluvut aion valita itse näistä:

Juhannuskirjan pitää olla erityinen, joka vie minut mukanaan.

Kallas Aino Sudenmorsian

Krohn Leena Näkki

Lang Maria Suo on täynnä taikaa
Lang Maria Murhaaja ei valehtele yksinään

Anttila-Halinen Ursula Laulu taivaansinisestä kukasta

Härkönen Anna-Leena Juhannusvieras

Sten Viveca Juhannusmurha

Salama Hannu Juhannustanssit

Luettuja

Erlandsson Karin Kuolonkielot

Jansson Tove Vaarallinen juhannus

Sarsa Aini Sananjalat kukkivat

Niemensivu Reetta Saniainen kukkii juhannuksena (sarjakuva)

Juhannuskirjoja

Juhannuksen osuus vaihtelee.

Bakhtiari Marjaneh Mistään kotosin (Ruotsi, maahanmuuttajatarina)

Carr Philippa Juhannustulien taika

Dahl Arne Juhannusyön uni

Haataja Paul-Erik Merkitty luoti

Havaste Paula Kolme käskyä

Hill Antonio Kuolleiden lelujen kesä

Huttunen Merja Tähdenlento

Hyry Antti Maatuuli

Iivari Annakaisa Juhannus italialaiseen tapaan

Jansson Anna Unissakävelijä

Joenpolvi Martti Roomalaiset kynttilät

Lempinen Maarja-Leena Juhannusmorsian

Liukkonen Tero Häätanhu

Mankell Henning Askeleen jäljessä

Oinonen Teemu Ennen juhannusta

Pakkanen Outi Kissa kuussa

Ropponen Markku Kuhala ja musta juhannus

Saisio Pirkko Voimattomuus

Sandberg Timo Kalmankokko

Sariola Tuula Ahneus kasaa, kuolema tasaa

Sarkola Ritva Kuoleman mustakirja

Shakespeare William Juhannusyön uni

Sorvali Leena Eihän sen näin pitänyt mennä

Strindberg August Neiti Julie

Svedelid Olov Myrskyn silmä

Söderbergh Bengt Onnelliset saaret

Toivola Ritva Anni unennäkijä

Vuorenpää Eeva Kotkansilmän perintö

Tähditetyt *

Nämä kirjat sain esiin juhannus-haulla, kirjojen tapahtumassa juhannus on keskiössä tai vain ohimenevänä episodina.

Heilala Eeva Kylvöaika *

Cleeves Ann Valoisat illat *

Jansson Anna Pääkallovaras *

Nevalainen Liisa Punainen hattu *

Lindberg Pirkko Bereniken hiukset  *

Moilanen Paula Keinuhevonen *

Palmgren Eila Ei kahta kolmannetta *

Karin Erlandsson Kuolonkielot

Karin Erlandsson Kuolonkielot

Suomentaja Taija Mård

Alkuteos Missdåd

Kustantamo S & S  Kustantajalta. Kiitoksin.

Karin Erlandssonin tuotanto ei ollut minulle entuudestaan tuttua. Itse asiassa yllätyin, että kirjailija onkin suomalainen. Hän on kotoisin Uudestakaarlepyystä, mutta toimii nykyisin kulttuuritoimittajana Ahvenanmaalla.  Ennakko-odotukseni kirjan suhteen toteutuivat, sillä odotin Kuolonkieloilta sujuvaa, hyvin kirjoitettua jännittävää, mutta hillittyä dekkaria.

Pääkaupungissa toimittajaksi opiskellut Sara Kvist on hakeutunut kesätöihin pieneen paikallislehteen Pohjanmaalle saadakseen arvokasta työkokemusta. Työpaikka vaikuttaa varsin otolliselle, sillä Sara tapailee paikkakunnalla hevostallia pitävää Robertia.  He olivat tutustuneet, kun Sara oli haastatellut Robertia hevosmessuilla.  Robert oli houkutellut luokseen asumaan, mutta se oli liian nopeatempoinen ajatus. Sara ei oikein tiennyt, mitä noin pienessä kaupungissa edes tapahtuisi. Todennäköisesti hän laatisi kesän uimakouluraportteja ja ilmoituksia kadonneista kissoista.

Saran ensimmäinen työpäivä osuu juhannukseksi, jolloin hänen roolinsa on päivystää toimituksessa muiden ollessa vapaalla. Gunnar määrää yksinkertaisia tehtäviä eli Saran pitää koota juttu paikallisista, perinteisistä  juhannustapahtumista. Työparikseen Sara saa valokuvaajan, Oskarin.

Juhannuksen pitäisi olla ihana keskikesän juhla, jossa ei tapahdu mitään ihmeellistä. Sara saa ulkopuoliselta havainnon, joka viestii, että jotain on tapahtunut. Sara lähtee valokuvaajan kanssa tutkimaan vinkkiä ja kuinka ollakaan metsästä on löytynyt paikkakuntalaisen naisen ruumis, jota poliisit ovat jo tutkimassa.  Uusi pappikin Linna Smeds on kovin kiireinen ensimmäisessä toimipaikassaan juhannuksesta huolimatta. Hän ehtii jopa kasviretkelle kieloja ihastelemaan, kun kirkollisia toimituksia ei ole. 

Teoksessa on jonkin verran tapahtumien ennalta-arvattavuutta ja kielellisiä kliseitä.  Saran poikaystävässä stereotypiat menevät hieman yli äyräiden.  Fiksu nainen viskaisi hanskat naulaan ja häipyisi. Erlandsson onnistuu tilanteiden ja miljöön kuvauksessa, sillä supisuomalaisessa juhannuksessa välittyy  leppoisan joutilas tunnelma.  Tarinassa ovat läsnä kesäjuhlat, telttaretket, mökkeily, rantalaituri ja kesäinen luonto. Lempikin pyrkii jaolle kesäillassa.

Sara uppoutuu tapauksen selvittelyyn kuin rikostoimittaja konsanaan, hän haastattelee uhrin puolisoa ja muita asianosaisia.  Suloiseen idylliin mahtuu myös salaisuuksia. Varsin pian Sara havahtuu siihenkin, että hänen oma tilanteensa ei ole kovin kaksinen, kun tallien lannanluontia saisi tehdä silloinkin, kun olisi jo unentarve. Robert paljastuu öykkäriksi ja narsistiseksi kumppaniksi, joka tarvitsee enemmän tallirenkiä kuin kumppania.
Kirjan kansi on hyvin aiheeseen sopiva ja taidokas. Kuolonkielot sopii oikein hyvin kesäillan viihdyttäjäksi.

Saniainen kukkii juhannuksena

Otin Niemensivun uusimman sarjakuva-albumin kirjaston uutuushyllystä nimekkeen ja kannen perusteella. Kerron suoraan joutuneeni sen kanssa oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. En voinut vastustaa aihetta eli juhannuksen taikoja, uskomuksia ja kirkon seutua. Tämä on Niemensivun kolmas albumi. Hän ammentaa aiheensa kotiseutunsa historiasta. Vuonna 1928 Parkanon kirkkoon iski salama kesken tyttöjen ripille pääsyn. Rytäkässä kuoli yksi ja useampi loukkaantui.

Niemensivu kertoo tästä juhannuksesta uudessa albumissaan. Albumin nimi viittaa siihen, että ennen uskottiin, että voimallinen saniainen kukkii ainoastaan juhannusyönä, ja kukan näkevää ja siementen löytäjää odottivat kaikki aarteet. Ongelmana on saniaisen kukkiminen.

Juhannuksena nuorilla pyörivät mielessä erilaiset juhannustaiat, kuten kukkien kerääminen tyynyn alle, alasti pellossa kirmaaminen, kukkivan sananjalan etsintä, virvatulet sekä mystiset juhannustaiat. Joukko nuoria lähtee kirkolle katsomaan tyttöjen ripille pääsyä. Parkanon kirkko onkin täpötäynnä. Nuorten lempi leiskuu ja uusi pappi tärkeilee ensisaarnansa kanssa. Ukkonen tekee tuhojaan ja sytyttää kirkon.


Sarjakuvia luen vähän, seuraan Kamala luonto -sarjakuvaa, aina kun näen. Jarkko Vehniäisen piirtämä ja käsikirjoittama sarja ilmestyy esimerkiksi Helsingin Sanomien sarjakuvasivulla ja Metro- lehdessä.


Uteliaisuudesta luin Niemensivun uutuusalbumin. Fontti oli paikoin lukea. Alareunassa repliikit kulkevat englanniksi. Niemensivu kuljettaa vanhat kansanuskomukset hyvin onnistuneesti tarinassa. Joskus on hyvä olla avoin ja tarttua hieman vieraampaankin genreen. Viehätyin kuvituksesta, väreistä ja kansanperinteen aiheesta.

Reetta Niemensivu
Saniainen kukkii juhannuksena
Suuri Kurpitsa
2013 Kirjasto