Jessie Burton Nukkekaappi
Englanninkielinen akuperäisteos: The Miniaturist (2014)
Suomentaja: Markku Päkkilä
Otava 2017. Ennakkokappale. Kiitokseni
Jessie Burton (s. 1982) on lontoolainen
kirjailija ja näyttelijä. Hän on opiskellut kirjallisuutta Oxfordin
yliopistossa. Nukkekaappi on
hänen esikoisromaaninsa.
He saivat kirjeen, jonka osoite oli kirjoitettu siististi soljuvalla ja itsevarmalla käsialalla. Nellan ei annettu lukea kirjettä – mutta viikkoa myöhemmin hän kuuli, että hänen pitäisi soittaa luuttua eräälle miehelle, kauppiaalle nimeltä Johannes Brand, joka tulisi maaseutuvierailulle Amsterdamista. Auringon laskiessa Assendelftin tuleentuvien peltoaukeiden yllä muukalainen saapui heidän hiljalleen rapistuvaan taloonsa ja istui kuuntelemaan hänen soittoa.
Nukkekaappi on yllättävä, ahmittava
lukuromaani rakkaudesta ja petoksesta. Odotin teokselta jopa enemmän, mutta
pidin tästäkin. Se kertoo ajasta ja miljööstä, joka kiinnostaa minua. Teoksessa
eletään vuotta 1686, kun nuori aviovaimo Nella Ortman koputtaa uuden kotinsa
oveen Amsterdamissa. Ovea ei kuitenkaan avaa hänen aviomiehensä kauppias Johannes Brandt,
vaan tämän uskonnollinen, synkkä ja varsin määrätietoinen sisar Marin sekä palvejijat Otto ja Cornelia omalaatuista palvelijaa. Nella luulee aluksi taloudenhoitaksi
miehen sisarta. Marin haluaa säilyttää ohjat käsissään talouden hoidossa myös
jatkossa. Tummaihoinen Otto on aviomiehen miespalvelija. Nella haluaisi
miehensä rakastajaksi, mutta miehen halut ovat vähissä.
Tuntia myöhemmin Nella seisoo nukkekaappinsa edessä ja tuijottaa sen huoneita etsien vihjeitä, merkkiä siitä mitä pitäisi tehdä. Kullattu heilurikello muistuttaa puistattavan säännöllisesti siitä, ettei hänen miehensä ole palannut, että minuutit kuluvat. Miten outoa, että tunnit tuntuvat toisinaan päiviltä, hän miettii, ja toisinaan ne kiitävät ohitse. Ikkunan takana on hyytävän koleaa ja kylmyys turruttaa varpaatkin, niin että kuvittelee lihansa kovettuvan niin kuin sillä jäästä irti leikatulla miehellä. Hengitys sentään huurtuu edelleen. Olen siis hengissä, hän miettii.
Romaanin keskeinen matka on Nellan kypsyminen, ja se
tuottaa kärsimyksiä ihmisille, joita hän on oppinut rakastamaan.
Perhesalaisuudet pyrkivät esiin vääjäämättä. Tämä hieno historiallinen romaani heijastaa elämän täyteyttä, jossa kasvu ja suru väistämättä sekoittuvat.
Nukkekoti omaa oman symboliikkansa sen ajan naisen mahdollisuuksista. Pidin
ulkoasusta, aistin kirkoista etsimäni ajankuvan ja riemastuin kirjan
kuvamaailmasta. Rijksmuseumilla on tärkeä innoituksen lähde
tekijälle.
Nella miettii, mitä Cornelia on mahtanut tehdä ansaitakseen uuden paistinpannun. Tulisijassa palaa tuli, joka leimuaa arinalla kirkkaana ja piristävänä. Ulkona talvi on alkanut toden teolla, ja sen kylmä henkäys tuntuu jo sisällä asti.
Johannes saapuu
viimein erikoisen häälahjan kera. Hän tuo mukanaan nukkekaapin, joka on kopio heidän
kodistaan. Nella alkaa sisustaa pienoistaloaan, mutta mystinen
miniatyyritaiteilija lähettää pyytämättä esineitä, jotka tuntuvat ennustavan
tulevaa ja vihjaavat kodin kätkemiin salaisuuksiin. Yrittääkö nukkemestari
paljastaa salaisuudet Nellalle ennen kuin on liian myöhäistä, vai haluaako hän
tuhota kuvaamansa talon asukkaat?
”Kirjasta”, sanoo Marin. Ainekset on hankittu kolmelta eri apteekkarilta, Johannes luulee että varastin siemenet ja lehdet häneltä, mutta tosi asiassa puolet niistä on peräisin häneltä, mutta tosiasiassa puolet niistä on peräisin amsterdamilaisilta puoskareilta.
Kirjan luvut on
jaoteltu ajallisesti, luvut ovat lyhyitä. Pidän Burtonin kielestä ja
huolellisesta käännöstyöstä. Tarina tuo mieleen mm.
Donna Tarttin romaanin Tiklin, Tracy Chevalierin Tyttö ja
helmikorvakoru ja Deborah Moggachin Tulppaanikuumeen, mutta pidän tästä Burtonin teoksesta jopa enemmän. Suorittamani taidehistorian kurssini tukivat lukemistani. Lukuelämykseni oli aito ja
saatoin uskoa tekstiin. Mutta minä pidin todella lukemastani. Burtonin aito
ja lumoava kerronta vei minut mukanaan.
Blogeissa toisaalla Leena Lumi ja Tuijata.
